Lukijan kirje: Miksi pöytätavat eivät ole Suomessa kunniassa?
klo 14:11 | 28.3.2018
Mikseivät pöytätavat ole Suomessa samalla lailla kunniassa kuin muualla Euroopassa?Lue koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikseivät pöytätavat ole Suomessa samalla lailla kunniassa kuin muualla Euroopassa?Lue koko juttu
Kannatan.. sitä näkee kaikenlaista käytöstä kulkiessaan bussesissa, junissa kahviloissa ja ravintoloissa. Onko suomalaiselle niin vaikeaa sanoa kiitos tai olkaa hyvä ja vielä hymyillä iloisesti, Siitä tulee hyvälle mielelle koko päiväksi. Hyvää asiakaspalvelua on myös kiva saada. Ei niin,että ostos läväytetään pöytään ja 15 euroa.
Olen ihmetellyt samaa. Hyvät tavat ovat kuitenkin valttia elämässä, jos vaikka haluaa uran. Suomessa kai monet pitävät käytöstapoja hienosteluna tai että yrittää olla "parempi kuin muut", vaikka kyse on toisten huomioimisesta. Olin kerran kyläilemässä aikuisen ystäväni perheen luona, jossa kiittäessäni ruuasta (!) perheen äiti täräytti että meillähän ei ole ollut varaa välittää mistään hienostelutavoista. Meillä kotona taas opetettiin että ei ole varaa olla osaamatta käytöstapoja...
Suomessa kerran vuodessa kyläilevänä kyllä todellakin iskee silmään, miten kaikilla AIKUISILLAKAAN ei ole aina alkeellisimpiakaan käytöstapoja. On käsittämätöntä ajatella, että peruskäytöstavat olisivat hienostelua tai että niihin pitäisi olla jotenkin varaa. Käytöstavat ovat syntyneet siksi, että meidän kaikkien yhteiselämä sujuisi mutkattomasti (esim. kuka tulee ensin ovesta sisään, ulos- vai sisäänpyrkijä) ja että vuorovaikutus toisten kanssa sujuisi yleisesti positiivisessa, hyväntahtoisessa ilmapiirissä (esim. kiitos, saisinko?, anteeksi, yms.). Miten tällaisia asioita voi pitää hienosteluna?
On karhunpalvelus omille lapsille, jos heille ei opeta käytöstapoja. Tiedän kokemuksesta, sillä meillä ei lapsuudenkodissa todellakaan arvostettu toisia ihmisiä tai perheenjäseniä käyttäytymällä ystävällisesti. 'Kiitos' ja 'anteeksi' olivat tuntemattomia sanoja, ja sen kyllä kodin ilmapiirissä huomasi.
Niinpä. Miten voi lapsilta odottaa tapoja, kun ei niitä kaikilla aikuisillakaan ole: ruokapöydässä istutaan hattu päässä. Tämä ei kuulu hyviin käytöstapoihin. Lisäksi mätetään lautanen täyteen ruokaan, jätetään syömättä ja sotku pöytään. Tympeää.
No kun se EI-sana on niin vaikea. Viime keskiviikkona lounastimme ystäväni kanssa Itiksen ravintolamaailmassa. Viereiseen loossiin tuli seurue, johon kuului kolme kouluikäistä lasta. He aloittivat häiritsevän mekastuksen. Huomautin äidille, joka vastasi loukkaantuneena: "Mutta meillä on tänään syntymäpäivä"?!
Olimme mieheni kanssa illallisella hyvä tasoisessa ravintolassa etelä-Ranskassa. Kattaus valmiina valkeilla liinoilla. Ravintola lähes täysi ruokailijoista, iloinen puheen sorina täytti salin. Viereiseen pöytään tuli nuoripari tarjoilija toi ruuat. Nuoripari kaivoi älypuhelimet ja alkoivat näpytellä viestejä jalka toisen yli puolittain tuolilla istuen Ja haarukalla ruokaa välillä sekoiteltiin. Sanaakaan he heidät keskenään vaihtaneet. Muilla ruokailijoilla ei ollut puhelinta kädessään he olivat keskittyneet nauttimaan ruuasta ja seurustelivat keskenään. Nämä kännykkänuoret olivat arvatenkin Suomesta! Fiksusti pukeutuneita nuoria mutta pöytätavoissa ei varmaan oltu kuultu koskaan.