Eliisa, 44, myi omaisuutensa ja muutti yksin metsän keskelle: ”En kaipaa vesihanaa tai ihmisten seuraa”

Eliisa, 44, myi omaisuutensa ja muutti yksin metsän keskelle: ”En kaipaa vesihanaa tai ihmisten seuraa”

22 rekikoiran lauma pitää seuraa emännälleen Eliisalle.

Eliisalta kysytään usein: ”Etkö pelkää asua aivan yksin, kaukana kaikesta?” Hän vastaa aina: ”Luonnossa ymmärtää, mikä on oikeasti tärkeää. En ole keksinyt yhtään asiaa, jota pitäisi pelätä.”Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (21)

JuhaniSaarinen

Parempi ratkaisu tuo lienee kuin Helsinkiin muuttaminen. Uusi yksiö maksaa 300 000€, sillä saa muualta aika paljon kaikkea hienoa ja säästöönkin jää. Eihän normaali perhe maksa ikinä tuollaista asuntolainaa mitä oma pienuus Helsingissä vaatisi.

Maalla on oma rauha ja kulutus vähäisempää. 

simpy

Minulla on vähän samanlainen tilanne. Muutin maalle Helsingistä vasta työurani päättymisen jälkeen. Kertaakaan en ole katunut päätöstäni.Täällä vasta huomaa aidosti,että mitä onnellisuus on. Ei tarvitsea teeskennellä. Eliisalle onnittelut hyvästä päätöksestä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Ihailen järjettömästi.
Moni tekee kuten muutkin ja voi huonosti, perhe perustetaan mutta omaisuuskaan ei tuo onnea, kun se on otettu kieroudella, sekoittamalla toisiinsa veroraha ja oma raha, toimimalla kiinteistöbisneksessä ja jäkus/jalisbisneksen johtajana tai saatu pilkkahinnalla hyvä veli kerholta valtion yhtiö, omaisuutta, jota kohta myyty moninkertaisella hinnalla ulkomaiselle sijoittajalle.

Uskon että vain toimimalla oikein luontoa ja eläimiä ja maapalloa ja muita ihmisiä (kultainen käsky) voi olla onnellinen.

Säde

Aivan upea elämänmuutos Eliisalla. Ja juttu inspiroi mua vahvasti. Olen jo vuosia haaveillut vastaavasta ja ehkäpä sen vielä toteutankin

SillaSofia

Enpä voi sanoa muuta kuin että olen kateellinen. Ihailen tuota henkilöä. Kunpa voisin tehdä saman. Hiljaisuus, ikiomat onnistumiset ja epäonnistumiset. Ennen muuta kuitenkin ne eläimet niin luonnossa luin omatkin.

Helsinkiläinen

Ensimmäisen kommentoijan kanssa samaa mieltä että Helsingin asuntojen hintataso on kohtuuttoman korkea, mutta ei nyt sentään ihan 300 000 € yksiöstä, ellei sitten halua muuttaa ihan ydinkeskustaan uuteen taloon. Mutta on se reilu 100 000 euroakin paljon rahaa, mitä kauempana metron varrella saa yksiöstä maksaa. Tosin jos pärjää ilman autoa (kuten noin puolet pärjäävät), niin siitä säästyy vastaavasti aika iso summa kuukaudessa.

Vierailija

Kivasti kirjoitettu juttu. Hyvä, että Eliisa on löytänyt oman paikkansa ja saa elää omannäköistä elämää. Itse olen aika kaupunkilainen, mutta pystyn kyllä kuvittelemaan tuollaisen rauhallisen elämän ihanuuden. Elämäntahti on maalla erilainen. Minusta ei kyllä olisi käymään puuhuussissa ja kantamaan vettä kaivosta, mutta voihan toisaalta maallakin asua myös modernien mukavuuksien kanssa, sen mukaan mikä itselle parhaiten sopii.

Ruusukimppu123

Keväästä syksyyn maalla olo ok, mutta pimeys yksin metsän keskellä talvella ei sovi kaikkien mielenterveyteen.
Ja riippuen ammatista, toimeentulo maalla korvessa ei ole itsestäänselvyys ja aktiivimalli ei mitenkään kohtele niitä ihmisiä ymmärtävästi jotka asuvat ilman autoa, ilman ylim kontakteja . Laskut on silti maksettava .
Hienoa lukea tämmöisiä onnistuneita radikaaleja elämänmuutoksia.
Tämmöistä se elämä vielä 50- 60 luvulla oli monessa pirtissä maalla.
Eli ei niin kauan aikaa sitten.

Oman elämänsä päähenkilö

Hyvin kirjoitettu, ihana tarina! Tietämättömänä ja uteliaana tahtoisin vielä lisätietoa.
Mikä on kaksitahtinen? Jos se liittyy matkustamiseen, silläkö tämä onnellinen kulkee kahdesti vuorokaudessa sinne navettatyöpaikkaansa? Vai onko työpaikka kävelymatkan päässä uudelta mökiltä? Koiravaljakolla ei kai ainakaan kesäaikaan voine liikkua - toisaalta... fillari.

Oman elämänsä päähenkilö

Yksi lisä-i on iso asia. Hötkyilevä, keskittymiskyvytön Elisa on kaiken aikaa kaikkialla kaikkien kanssa. Eliisa taas hiljentyy oikeiden asioiden ääreen ja nauttii hetkistä ja elämästä. 

Missä tupla-i törmäsi työpaikkailmoitukseen: sähköisessä vai paperisessa mediassa?

Niin kaunis on maa

Helsinkiläisenä olen alkanut pohtimaan poismuuttoa väljemmille vesille. En olisi uskonut kymmenen vuotta sitten ajattelevani nyt näin, mutta näin on! Ikää kun tulee lisää niin ajatukset muuttuu ja eihän missään ole pakko asua! Jonakin päivänä pakkaan siis tavarani ja muutan. Uskon silloin tehneeni oikean ratkaisun.

Helsinkiläinen

Itse maalla 18ensimmäistä wlinvuottani asuneena ja nyt helsinkiläisenä ennikinä,voi kuvitella muuttavan takaisin. Maaseudun ahdasmielisyyteen, kateuden ja ihmisten arvostuksen hyvän suvun, varallisuuden ym. perustella kokeneena olen tosi onnellinen kaupungissa, jossa voi ola anonyymi ja jossa suku, varallisuus ym. ei vaikuta alkuunkaan sillä tavalla kuin maaseudulla. Voi hengittää vapaasti ja elää omalla, valitsemallaan tavalla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Rohkea veto vanhalta ihmiseltä! Itse en uskaltaisi.

Olen eri mieltä iästä, 44-vuotias ei ole vanha! Keski-ikäinen, mutta ei missään nimessä vanha. Yli 70-vuotiasta sanoisin vanhaksi ja moni on silloinkin vielä todella toimintakykyinen.

Kyllä maalla on mukavaa!

Arvostan! Myös moni lapsiperhe haluaisi muuttaa maaseudulle ja tehdä elämänmuutoksen. Suomen maaseutu on täynnä vanhoja maalaistaloja ja maatilojen päärakennuksia. Asumiskulut ovat maaseudulla pienet ja tilavan omistusasunnon suurella tontilla saa hankittua jopa muutamilla kymmenillä tuhansilla euroilla. Elämänlaatu on maaseudulla monta kertaa parempaa kuin pääkaupunkiseudulla ja suurissa taajamissa. Maaseudulla on luonnonrauhaa ja turvallisuutta, puhdasta ilmaa, puhdasta vettä ja puhdasta luontoa.

Negatiivisia puolia on, että maaseudulta on muuttoliikkeen seurauksena lakkautettu pienet, turvalliset kyläkoulut ja muut palvelut. Lapset ja nuoret joutuvat kulkemaan peruskouluun, lukioon ja ammatilliseen oppilaitokseen kymmenien kilometrien päähän kotoaan. Vanhempien työpaikat ovat kaukana ja julkista liikennettä kuten linja-autovuoroja ei ole. Kaikki maaseudulla asuvat eivät ole yrittäjiä ja itse itsensä työllistäjiä. Palvelut kuten kaupat ja seurakunnan kerhot, neuvolat, lasten päivähoitopaikat, terveyskeskus, apteekki ja Posti sijaitsevat usein kaukana.

Elämänhallinnan tulee olla kunnossa, jos ihminen ja perhe haluaa asua syrjäseudulla. Uusavuttomat, uushaluttomat, mukavuudenhaluiset ja kaikesta valittavat ihmiset eivät maaseudulla pärjää! Maalla asuvan on osattava itse tehdä polttopuita, pieniä remontteja, kotityöt ja pihatyöt. On myös osattava varautua moniin yllätyksiin kuten pitkiin sähkökatkoihin ja tielle kaatuneisiin puihin.

Vierailija

Aivan upeata ja rohkea teko. Toteutti unelmansa. Ihailen. Olen onnellinen hänen puolestaan. Itse en tuohon pystyisi. Pelkäisin asua noin ja pelkään myös kaikkia eläimiä. Itse olen kuitenkin erakoitunut kerrostaloasuntoon. Töissä käyn, mutta muuten erakko. Naapureista ei ole haittaa. Ystäviä, lapsia ja kotieläimiä en kaipaa. Mies on, mutta erakko hänkin.

Luonnon rauhaa

Hieno elämänmuutos! Minäkin haaveilen sellaisesta. Olen etsinyt pientä hirsimökkiä, joka olisi veden äärellä. Omaa metsää ja pieni viljelyala olisi myös hyvä olla. Tai jos löytyisi sopiva tontti, niin pikkuruisen hirsimökin voisi rakentaa/rakennuttaa. Mökki lämpiäisi itse pilkotuilla puilla, vesi kannettaisiin kaivosta, sähköä tulisi hieman aurinkopaneeleista. Maakellarissa olisi talven ruoka säilöttynä. 10-vuotiaan lapsen kanssa lähdemme maaseudelle, kun paikka löytyy.

Kaarina Davis on kertonut kirjassaan Irti oravanpyörästä omasta elämänmuutoksestaan.

Vierailija

Ajokortittoman on mahdotonta muuttaa maalle, mutta en mihinkään kyräilevään pikkukylään haluaisikaan. Oma mökki juoksevalla vedellä vähän syrjemmästä silti kiehtoisi.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat