14-vuotiaan Kristianin äidin huoli: ”Olenko antanut pojalleni perinnöksi yksinäisyyden?”

Tämän artikkelin kuvitus on Kristianin, 14, käsialaa. Kristian sanoo: ”Yksinäisyys tuntuu pahalta. Tuntuu siltä, että puuttuu jotakin. Taide antaa lisää merkitystä minulle.”

Kristian ja hänen äitinsä Karoliina ovat molemmat yksinäisiä. Rahaakin on aika vähän. ”Mutta rakkautta meillä riittää”, Karoliina sanoo. Kristian saa voimaa taiteesta: ”Kun maalaan, tuntuu hyvältä ja vapaalta.”Lue koko juttu

Kommentit (7)

Vierailija

Onpa upea tuo öinen joenranta ja akvarellikoivut, todella hienoja teoksia 14-vuotiaaksi. Näkee, että poika on harjoitellut ahkerasti ja maalannut paljon. Valon ja varjojen käyttö on todella taitavaa.

Tosiaan mikään ei kestä ikuisesti, kyllä niitä ystäviä ehtii myöhemminkin löytää ja laajentaa omia ympyröitään. Koko elämä on edessä vielä tuon ikäisellä! Tsemppiä.

Äiti

Minullakin on yksinäinen, kohta 13-vuotias poika. Niin kovin samanlaiselta kuulostaa persoona kuin omalla pojallani. Poika on surullinen kun kavereita ei ole. Minä olen surullinen pikani puolesta.
Samanlaisia pieniä elämänilon pilkahduksia kuitenkin.

Taiteilijan herkkyyttä

Maalauksista päätellen valmis taiteilija, johtuisiko yksinäisyys osittain siitä, että on rikas sisäinen maailma, jota tarvitsee hoitaa, tai erityisherkkyydestä ? Onnea joka tapauksessa elämään, varmasti löytyy aitoja ystäviä, sitten kun on aika liikkua enemmän.

Vierailija

Olin kanssa aika yksinäinen tuon ikäisenä. Mutta kun ikää tulee lisää ja elämänkokemus kasvaa ja ajattelee positiivisesti-tulee ystäviä. Ja nyt niitä onkin todella paljon-kiitos heille kaikille😍.Tsemppiä!!

Yh-äippä

Tyttäreni 12v. on myös yksinäinen. Myös minua satuttaa hänen yksinäisyytensä. Itselläni on ystäviä juuri tarpeeksi (pystyy laskemaan yhden käden sormilla) sekä kavereita, ei montaa mutta kuitenkin. Mallia hän on siis saanut siitä miten kavereiden kanssa ollaan. Koulussa on muutama kaveri, mutta asuvat eri puolilla kaupunkia, joten arki-illat ja viikonloput sekä loma-ajat ovat välillä lohduttoman yksinäisiä. Hänellä on harrastus kerran viikossa, josta on tykännyt ja saanutkin uusia kavereita, eivät kuitenkaan tapaa harrastuksen ulkopuolella. Käymme yhdessä lenkeillä ja kylästelemässä, mutta se ei poista hänen yksinäisyyttään. Hiukan arka hän on ja sosiaalisesti vähän kömpelö. On itkenyt joskus asiaa, jolloin olen lohduttanut ja kannustanut että varmasti joku päivä hänellekin löytyy oma ystävä joko harrastuksen parista tai muualta. Näillä ajatuksilla--

Muumimamma

Kristian ja Karoliina, toivon perheellenne valoisampaa tulevaisuutta ja rohkeutta luottaa ihmisiin. Kristian, hakeudu koulukuraattorin tai -psykologin luokse. Vaikea perhetilanteenne on jättänyt jälkensä sinuunkin ja keskustelu jonkun perheen ulkopuolisen kanssa olisi hyvä juttu sinulle. Olen koulussa töissä ja tiedän kokemuksesta, kuinka vaikea on auttaa yksinäisiä löytämään kavereita. Joskus kaksi yksinäistä ystävystyy, mutta kaikki on itsestä kiinni. Ystävyys on myös kemiaa. Täytyy olla jotain yhteistä. Ja täytyy myös olla rohkeutta antaa itsestään jotain, jotta ystävyydelle on mahdollisuus. Sitä voi harjoitella ensin turvallisen aikuisen kanssa.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat