Marjan, 39, salaisuus: ”En rakasta toista lastani yhtä paljon kuin hänen siskoaan, vaikka haluaisin”

Ulospäin Marjan perhe näyttää tavalliselta  ja onnelliselta. ”Suurin toiveeni on, että osaisin rakastaa molempia lapsiani yhtä paljon.”

Lempilapsi on vaiettu asia. Marjalla on sellainen. ”Tunnen itseni huonoksi äidiksi, vaikka yritän olla tasapuolinen.”Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (29)

Yllättynyt lukemastaan

Meilläkin esikoinen oli tyytyväinen ja ns. helppo lapsi. Juniori oli itkuinen eikä juurikaan nukkunut. Olin hyvin väsynyt muttei hän ikinä tuntunut vieraalta. Silti kumpikin on yhtä rakkaita. Luonteeltaan kuin yö ja päivä muttei sekään pistä heitä eri asemaan.

M

Väittävät eivät meidän aivot erota totta ja tarua. Kuviteltu asia muuttuu niille todeksi. (Käytetään esim mielikuvaharjoituksissa)

Eli jos vain yrität keskittyä hänen hyviin puoliin ja rakastamiseen? Sen sijaan, että tuskailet ja mietit ettet rakasta.
Ja ole itsellesi armollinen. Kyllä lapsia voi rakastaa eri tavoin.
Esikoinen on aina esikoinen. Hänessä tiivistyy kaikki se odotus ja rakkaus lapsiin.

Niin tuttua

Se on vaan semmonen juttu, että lapsi tulee ymmärtämään sen myöhemmin. Meillä on ollut juuri noin, lapsena tajusin "jotain outoa", myöhemmin ymmärsin, että äiti on aina suosinut veljeä. Aikuisuudessa se jatkuu. Kauhean surullista se on, erityisesti kun hän jatkaa samaa toimintamallia omiin lapsiini: poika on selkeä ykkönen, tytär kakkonen.

Jumala on rakkaus

Raamatussa sanotaan, että meillä ei ole Jumalan rakkautta itsessämme. Siksi meidän on luonnollisella tavalla helppo rakastaa toisia enemmän kuin toisia.

Kun itse saamme kuulla ja kokea Jumalan ehdottomasta rakkaudesta itseämme kohtaan, meistä voi tulla Jumalan rakkauden kanavia. Emme pysty siihen omalla tahdonvoimalla tai pusertamaan sitä itsestämme.

Työskentelen päiväkodissa, ja selvää on, että toisten lasten kanssa vain synkkaa paremmin kuin toisten. Toiset lapset tuntuvat ärsyttäviltä ja rasittavilta. Tämä ei ole näiden lasten syy. Pohdin, miksi tuo lapsi ärsyttää, ja mikä on se tekijä, jota en ehkä itsessäni hyväksy. Eihän toisen piirteet ärsytä, jos ne eivät millään tavalla kosketa minua itseäni.

Tiedän, etten voi enkä pysty rakastamaan näitä lapsia omassa voimassani. Tarvitsen siihen Jumalan antamaa rakkautta ja voimaa. Rukoilen, että voisin nähdä tuon lapsen Jeesuksen silmin. On mahtavaa huomata, kuinka kerta toisensa jälkeen tuosta rasittavimmasta ja ärsyttävimmistä lapsesta kuoriutuu äärimmäisen rakastettava ja ihana persoona.

Mikä muuttui? Minä itse, Jumalan avulla, Hänen rakkautensa koskettamana ja Hänen rakkautensa välikappaleena. Rukoilen ”Marja”, että voisit itse tulla kosketetuksi Jumalan ehdottomalla rakkaudella. Siunausta ❤️

Helenne

Olen töissä koulussa. Tapaan siellä päivittäin hyvinkin erilaisia lapsia. Jotkut osaavat olla todella ärsyttäviä, jopa raivostuttavia. Kuitenkin juuri noissa haastavissa on usein jotain aivan mahtavaa.

Olen hyvin etuoikeutettu ja kiitollinen, että saan ammatissani nähdä jokaisen lapsen erilaiset vahvuudet, ja oikein ohjattuna myös sen ihmeellisen hetken, kun he tajuavat, missä he ovat hyviä, mitkä ovat heidän vahvuutensa. Se vetää sanattomaksi, ihan joka kerta. Oli kyseessä luokan hiljaisin vetäytyä tai rämäpäisin suupaltti.

Vierailija

Voisiko rauhassa antaa lasten isän rakastaa heitä reippaasti? Että nuorempi voisi olla rauhassa enemmän isän tyttö? Hän saa siitä kyllä turvaa ja rohkeutta. Tunteet kun eivät muutu tahtomalla, valitettavasti. 

Ikuisesti ärsyttänyt lapsi

Marja, asiasi on niin kipeä että tarvitset hyvän terapeutin. Onko sinussa itsessäsi piirteitä joita et hyväksy, ja näet ne kuopuksessasi?

Äiti neljälle

Minä tavallaan ymmärrän ”Marjaa”. Itse olen nimittäin pelännyt vähän samaa kolmannesta lapsesta. Hän oli ja on edelleen aika vaativa ja tulinen luonne. Hän myös syntyi aika rankkaan elämänhetkeen, oli monta pientä lasta ja talonrakennus. Ystäville puhuin kuinka pelkään etten rakasta häntä yhtä paljon.

Nyt on vuosia kulunut ja perheessä vielä neljäskin lapsi jonka vauva-aika oli ruusuilla tanssimista kolmanteen verrattuna.
En enää pelkää etten rakastaisi kolmatta lasta, itseasiassa olen huomannut että hän on luonteeltaan juuri kuin minä itse.

Rakastan kaikkia lapsiani eri tavalla mutta äärettömän paljon, en ole enää aikoihin miettinyt rakastanko yhtä enemmän kuin muita tai yhtä toisia vähemmän.

Rakkautta on myös se että teet parhaasi lapsen eteen ja etenkin se että omista tunteista huolimatta kohtelet lapsiasi hyvin ja tasapuolisesti.

Ole armollinen itsellesi, olet paras äiti omille lapsillesi <3

Vierailija

Mun mielestä asiasta ei kannata noin paljoa stressata. Tunteet eivät yleensä ole ohjailtavissa ja järkeistettävissä. Riittää, että olet hyvä vanhempi lapselle. Ja kuten joku sanoikin, niin ehkä kuopuksen voi sitten antaa olla enemmän isin tyttö.

Vierailija

Voisikohan Marja panostaa yhteiseen kahdenkeskeiseen aikaan kuopuksen kanssa, ja oppia hänestä enemmän. Tulkitsen, ettei hänen kanssaan ole oikein tullut vietettyä aikaa sen epämiellyttävyyden vuoksi. Häneen tutustuessa voi löytyä se, mikä hänessä on rakastettavaa.

Vierailija

Joku kirjoitti "tunteet eivät ole ohjailtavissa". Eikö? Mielestäni ne ovat. Jos jatkuvasti mielessään tietoisesti miettii, etten rakasta ja miksi en rakasta ja kylläpä lapsi nyt ärsyttää niin se taatusti vahvistaa sitä ahdistavaa kokemusta ja ajatusta pään sisällä. Kun lähtee tietoisesti ja myönteisesti rajoittamaan negatiivisia ajatuksia, tämä ahdistava rakkaudettomuuden kokemus voi asettua taka-alalle. Ottaa myös vaikka tavoitteeksi miettiä tietoisesti ihania piirteitä kuopuksessa. Jos antaa itsensä tietoisesti koko ajan kiinnittää huomion toisen ärsyttäviin piirteisiin, kohta hyviä puolia ei edes nää ja kaikki on negatiivista. Tietysti lapsissa voi erilailla olla ärsyttäviä piirteitä, toisessa enemmän ja toisessa vähemmän. Ja tuo ajatus ettei vauva-aikana halunnut ottaa kuvia ja laittaa someen. Sehän on täysin yleistä, että ensimmäisestä lapsesta löytyy kaikki mahdollinen kuva ja muisto ja seuraaviin lapsien osalta näihin ei ole jaksanut enää panostaa. Luonnollisia asioita, ei kyse siitä ettei rakasta!

Vierailija

Kyllä se lapsi sen vaistoaa ja ongelmia on luvassa.
Olen itse tällainen "vihattu" lapsi. Meni hyvin pitkään ennen kuin edes uskalsin ajatella haluanko lapsia ollenkaan.
Suru sydämessä kun katsoo omia lapsiaan ja miettii kuinka paljon heitä rakastaa ja miettii miksei itseä ole näin paljon rakastettu.
Viha oli todella suuri esikoisen aikaan, kun mietin että miksen ollut niin tärkeä. Mutta nyt olen päässyt siitä yli, mutta en jaksa äitini kanssa olla tekemisissä muuta kuin pakolliset.
Onneksi lapsillasi, etenkin sillä toisella reppanalla on isänsä. Lapsia ei ole pakko hankkia, mutta kun heidät hankkii niin tollainen viha on kyllä hirveän julmaa.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat