AkuAnkkastiina36

Kohtalotovereita näen ympärilläni useita, mutta en henno kysyä, mikä on heidän salaisuutensa.

Kohti neljääkymppiä mennessä soisi elämän peruspalikoiden olevan kasassa. Ehkäpä koti, tai edes kotipaikkakunta, olisi jokseenkin vakiintunut. Kenties elämänkumppani saati työ, tai edes työala, olisi löytynyt. Näin ainakin kuvittelin nuorempana. Nyt huomaan, että olen uudelleenkouluttautuva sinkkutyttö koirineni - samoin kuin kymmenen vuotta aiemminkin. Muuttovalmius on päällä siltä varalta, että aktiivimallin mukaisesti mahdollinen työ löytyisikin toiselta puolelta maata tai maailmaa. Ensimmäinen korkeakoulututkinto ei tuntunut työllistävän minua, joten nyt tavoittelen toiveikkaana toista tutkintoa. Pitkän työttömyyden myötä harjoittelijan palkka kolmeksi kuukaudeksi tuntuu hienolta vaihtelulta. Seurustelusta ei ole kokemusta kertynyt, ja haaveet omasta jälkikasvusta on jääneet sivuun tai todellisemmin sanottuna haudattu. Ystävät ovat jääneet matkalle, kun ruuhkavuosien tunnit ja tekemiset vievät mukanaan. Oma asuntolaina ja asunto on, mutta sen ylläpito ei taida olla mahdollista pidemmällä aikavälillä ellei työpaikkaa löydy. Koirat tuottavat kyllä iloa arkeen. Vapaaehtoistyötä olen tehnyt useammallakin tavalla: nyt ne ovat jääneet, sillä sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta, tunne tarpeettomuudesta on jäänyt päällimmäiseksi niissäkin ympyröissä.

Mistä voisin löytää elämälleni tarkoituksen? Motivaatio kaikkeen on hukassa, kun yritys toisensa perään epäonnistuu. Mistä te, syystä tai toisesta yksineläjät, löydätte ilon, ryhdin ja tarkoituksen elämällenne? Mikä motivoi liikkeelle - nyt ja pitkällä tähtäimellä?

  • ylös 8
  • alas 4

Kommentit (4)

Vierailija

Miksi kauhistellaan venäjän köyhiä, mutta amerikan kodittomat unohdetaan? Heitä on paljon. Eriarvoisuus on valtava ja sitä me ihailemme.

Vierailija

Ei konservatiivinen ulkokuori merkitse mitään. Koti, uskonto, isänmaa, perhe, ihminen voi olla hukassa ja paha, vaikka ulkokuori on mitä. Leipä voi tulla perheelle toisten verestä, ja laillisesti niin. Esim asekauppa.

Kun taas 20-vuotias nuori jolla ei ole mitään omaisuutta, työtä, ammattia, voi olla viisas, hyvä, ja elää tehden mahdollisimman vähän kärsimystä muille.

Tarkoitus elämälle ei näy päällepäin, vaikka psykologiassa näitä virstanpylväitä on haluttu markkinoida.

Ne eivät ole ainoa vaihtoehto elää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Perheen perustanut varakas päättäjä voi olla henkisesti hiekkalaatikolla. Heitellään vain hiekan sijaan pommeja vuorotellen.

2-vuotias tai 99-vuotias voi pyrkiä kunnioittamaan kaikkea elävää ja ottamaan vain sen mitä hengenpitimikseen tarvitsee.

Ei ole kiinni iästä, ei mistään ulkoisesta. Vain siitä, haluaako itselle enemmän kuin muille, kun maailman tila ja luonnonvarat jaetaan tasaisesti.

AkuAnkkastiina36

Ulkoisten merkkien kautta en uskokaan elämälle tarkoitusta löytyvän. Eniten itseni askarruttaa, mitä voisivat olla ne asiat, joiden kautta tuntisi oman elämän ja itsensä merkityksellisiksi. Sitä, että olisi tärkeä muille, ja ehkäpä sen avulla ymmärtäisi, että on tärkeä itselleenkin. Jotain, minkä avulla tai minkä vuoksi olisi intoa herätä aamulla ja lähteä liikkeelle.

Se syy on kadoksissa.

Varakkuus tai asekauppa eivät kosketa minun elämääni, enkä niistä sisältöä aio hakea tulevaisuudessakaan. Uskonto ei kiinnosta. Olisiko konkreettisempia vihjeitä?

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat