Lukijan kirje: Johtuuko masennus maallistumisesta?

Näyttää siltä, että masennuksen kasvun ja uskonnollisuuden vähentymisen käyrät kulkevat tasatahtia.Lue koko juttu

Lukijan kirje: Johtuuko masennus maallistumisesta?

Kommentit (16)

Vierailija

Hyvä rinnastus, olisi kiinnostava todellakin, jos joku tekisi tutkimuksen noilla spekseillä. Periaatteessa looginen ajatusrinnastus.

  • ylös 11
  • alas 16
Vierailija

Kiinnostava rinnastus, mielenkiintoista, jos joku tekisi tutkimuksen noilla spekseillä. Periaatteessa toimiva ajatus.

  • ylös 20
  • alas 14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesäkuu 111

Voi hyvin ollakin ainakin osittain.Mitä menettää jos hakee apua korkeammalta Voimalta onhan se mahdollista että sellainen on todella olemassa.

  • ylös 9
  • alas 10
Nuori aikuinen

Olen pohtinut samaa. Omalla kohdalla olen huomannut että uskontoni on suojellut monelta pahalta ja antanut turvaa elämään. Kaverit ihmettelevät miten olen niin tyyni suurien elämänmuutosten keskellä. On vaikea selittää ateistille että uskon kaiken menevän niin kuin on tarkoitettu. Ainakin itse koen että ilman uskontoa olisin turvattomampi. Mietin myös usein että kuinka paljon ateistit miettivät kuolemaa tai pelkäävätkö he sitä...?

  • ylös 11
  • alas 8
Vierailija

Hengellisyys ja uskonnollisuus ovat kaksi eri asiaa. Hengellisyys on mielenterveyttä ja sielun hoitoa, varsinaista uskonnollisuutta siihen ei tarvita. Suomalaiseen kulttuuriin ei hengellisyys oikein kuulu, jos uskonnollisuutta ei koeta omaksi, jäädään tyhjän päälle.

  • ylös 12
  • alas 7
Vierailija

Uskonto on tuonut ihmisille voimaa mutta se alkaa olla jo mennyttä aikaa. Nyt pitäisi keksiä muita keinoja saavuttaa henkinen hyvinvointi mutta siihen vaiheeseen ihmiskunta ei vielä oikein ole päässyt.

Kansan syvät rivit

Uskonto ei missään nimessä ole mennyttä maailmaa. Maailmalla kristillisyys leviää hurjaa vauhtia. Lähinnä täälä läntisessä Euroopassa ja erityisesti Suomessa eletään jossain uskon häpeämiskuplassa. Samaan aikaan kansamme monimuotoistuu ja kirjavoituu eri kulttuureista ja uskontokunnista tulevien ihmisten myötä. Nyt jos koskaan tarvitaan uskonnonlukutaitoa ja uskon ymmärtämistä. Jos ei tiedä eikä ymmärrä, on keskusteluargumentit aika vähissä. Usko on syvällisyyttä, oman pineuuden tunnustamista. Se on luottamusta johdatukseen, asioiden kantamista suurempiin käsiin. Se tuo mielenrauhaa, joka ehkäisee masentumista. Se laajentaa tajuntaa, kun maailma ei olekaan vain se, mitä voi mitata ja aistia. Ihminen on lopulta aika pieni ja voimaton olento, kun elämä oikein heittelee, joten on hyvä, kun on joku itseä suurempi, johon voi ankkuroitua. Ja toisaalta - jos kaikki olisikin huijausta, en olisi menettänyt mitään. Toki olen saanut kokea Jumalan todeksi, joten uskallan luottaa.

Zchina

Kauan sitten jätin itseni Herran haltuun, kun jokin vastusti. Sitä kautta taakkani keveni, eikä synkkyyskään tarttunut. Olen ns. tavallinen, joka ei paljoa kirkossa käy, armon lahjasta olen aina valmis vaihtamaan muutaman sanan, jos joku toinen aloittaa aiheesta keskustelun. En tyrkytä omaa kantaani, mutta uskon, että Jumalan hyvät jutut tarttuvat, kun keskitytään olennaiseen. Luonto rauhoittaa ja virkistää, se on Jumalan lahja ihmisille. Annetaan pienten ihmeiden tapahtua. Ehkä masennuksen oli tarkoituskin pysähdyttää, jotta synkistävä asia saadaan siirrettyä sivuun voimaantumisen tieltä.

  • ylös 8
  • alas 10
Toinen näkökulma

Mielestäni keskustelussa kannattaa erottaa ne, jotka voisivat olla uskovaisia tai ovat uskovaisia (todenäköisesti keskustelussa viitataan kristinuskoisiin enemmistönä?) ja kaipaavat elämäänsä "jotain korkeampaa voimaa" ja muiden uskontojen jäsenet sekä ne jotka ovat realisteja ja suurimmaksi osaksi ateisteja ja agnostikkoja.

Tähän asti tuntemani masentuneet ovat kaikki olleet uskovaisista perheistä. Voiko heidän kohdallaan olla niin päin, että heille uskonto on luonut painetta uskoa johonkin epärealistiseen, joka on aiheuttanut masennuksen? Uskonnon luonteen muuttumista nykypäivänä pitäisi miettiä ja ehkä uskontojen laajempaa kuvaa tai niiden kasvamista/muuttumista, koska kaikki eivät usko samoihin metsänhenkiin, ahtiin tai tapioon, kuten ennen vanhaan. Ennen vanhaan masentuneet laskettiin mieleltään laiskoiksi tai vajavaisiksi, siksi entisaikojen oikeasti masennusta kärisivien määriä on vaikea tilastoida, joten ihmettelen, mistä alkuperäinen kirjoittaja sai tiedon (tai on edes saanut viitteen tuohon ajatukseen) uskonnollisuuden vähenemisen ja masennuksen kasvun vaikutuksista toisiinsa tai käyriä niistä?

Todennäköisesti lähtökohtana tässä keskustelussa on pidetty siis kristinuskoa ja sen maallistumista? Millaista on ollut masennuksen määrä ennen kristinuskoa? Ja onko tämä tilasto vain Suomesta? Pitääkö kaikkien uskoa samaan jumalaan, jotta masennus ei lisääntyisi?

Vastakysymyksenä yhteen kommenttiin: miksi ateistin pitäisi pelätä kuolemaa? Sehän on vain arjen realisimia, ei sitä pakoon pääse uskomallakaan. Eikö "uskovaisen" pitäisi pelätä enemmän kuolemaa, koska vaihtoehtona silloin on myös päätyminen helvettiin? Ateisti tietää, että päätyy vain maan mutaan.

Yksi mielestäni pohdittava asia on myös se, että onko masennus nykyaikana liikaa diagnosoitu sairaus? Saisiko osa masennus diagnoosin saaneista paremmin apua jostain muusta kuin lääkkeistä ihan ilman mitään yliluonnollista?

Vierailija

Uskon suhteen olisi kyllä paljon korjattavaa sillä mm lapsina kastetut eivät saa sielulisesti pudasta Lailla suojattua uskovapauttaan. Raamatussa Jeesuskaan ei ole käskenyt kastaan ketään kristittyjen laittomuuden jäseniksi:

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731
Finlex / Oikeusministeriö ja Edita Publishing
2 luku
Perusoikeudet
6 §
Yhdenvertaisuus
Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.
Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.
Perustuslain 11 §:n mukaan "Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen."

Lakien hierarkia:
-Jumalan ja Jeesuksen Laki, korkein Laki
-Suomen Perustuslaki
-kirkkolaki (ei saa olla ristiriidassa yllä olevien Lakien suhteen)

Arvokas elämä älä hukkaa sitä

Ehkä osin pitää paikkansa.Minä olen itse tätä pohtinut paljonkin,vaikka en ole alan asiantuntija enkä uskonnollinen.Tää seuraava mietintäni on oma näkökantani masentumiseen.Maailma on muuttunut paljon sitten 1960 luvun jälkeen,tuolloin oli paljon tervettä maalaisjärkeä ihmisillä,kuuta ei kirjoitettu eikä kaikkea saanut heti,itse piti töitä tehdä lujasti asioitten eteen.Ensin tehtiin töitä lujasti vaikka esim,kesälomalle menon suhteen mutta harva lähti ulkomaille,Suomessa kun on paljon kaunista nähtävää.Harvalla oli vara ostaa merkki vaatteita tai ylipäätään merkkituotteita.Tuolloin vielä paljolti oli naiset kotona kasvattamassa laspsikatrasta ei tuolloin varsinkaan maaseudulla naiset lähteneet töihin muualle,lapset tiesi että äiti kotona odottaa joka tuntuu lapsesta turvalliselta kun tulee koulusta kotia.Niin oisko se tuo että turvallisuuden tunne puuttuu tästä ajasta,kaikki mennä vouhtoo sinne tänne on kiire kasvatetaan omaisuutta aikaa ei ole laspselle.Liian kiire pysähtymään mikä tässä elämässä on tärkeää,onko tärkeää saada valtavasti rahaa kukkaroon jotta päästään pari kertaa vuodessa ulkomaille vai oisko pienempi rahapussi parempi ja aikaa lapselle aidosti olla läsnä.Aikuiset ovat tänä päivänä liian sidottuja kokoajan menemään jonnekin normaali arki jää kokematta,koska ei lapsikaan halua että mennä viuhdotaan koko ajan paikasta toiseen,nyky ihmisten ei osaa rauhoittua,ei osata olla kotona koti tuntuu ahdistavan ja paikallaan olo.Sitten oma henkinen kasvu jää jalkoihin kun ei pysähdytä katsomaan mitä on ympärillä.Hengellisyys ja henkisyys on kaksi eriä asiaa.Ihminen on irtaantunu henkisyydestään josta voi ammentaa elämään kaiken tarvitsemansa,tämä ei tarkoita uskovaisuutta vaan itsensä minän tuntemista yms.Tämä on minun näkemys en tiedä mitä ajattelee asiantuntijat.

Vierailija

Masennus on lisääntynyt, koska se tunnistetaan, on terveyskeskusta, työterveyshuoltoa ja vaikka mitä palveluja, joita ei ennen ollut. Lisäksi masennukseksi kutsutaan sellaisia tiloja, joita ennen on pidetty luonnostaan elämään kuuluvina, vaikkapa läheisten menetykset, työttömyys ja perhehuolet. Masennusta myös ylidiagnosoidaan, koska sairauslomaa ei voida myöntää stressin tai huolten takia, pitää olla lääketieteellinen diagnoosi. Maailma on myös siten muuttunut, että ollaan herkempiä tunnistamaan omia ja muidenkin tuntemuksia ja eläytymäänkin niihin, osin myös itsen tarkkailu on lisääntynyt samaa tahtia. Uskonnolla ei ole näiden asioiden kanssa mitään tekemistä, Yhtä hyvin voi kysyä, onko masentuneisuus lisääntynyt sen takia, että televisiot ovat suurempia kuin ennen? Vaikka asiat tapahtuvat samaan aikaan, niiden välillä ei suinkaan ole useimmiten mitään yhteyttä. Ja hyvät uskovaiset: kaikella ei ole tarkoitusta, vastoinkäymiset eivät vahvista eikä kurjuus jalosta. Ihminen on oman onnensa seppä ja omat valinnat ovat elämänkäänteissä ratkaisevia. Parempi ottaa elämä omiin käsiin ja vastata itse siitä kuin jättää ns. herran haltuun.

ja sitä rataa

Näin juuri mm. Elia..

Ja en tiedä miten se uskonnollisuus ketään auttaa, se on kuollutta kirjainta.

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut"..

Hän elää..

"Uskonto ei missään nimessä ole mennyttä maailmaa."

Hindulaisuus, budhalaisuus, luterilaisuus ...

"Maailmalla kristillisyys leviää hurjaa vauhtia. "

Eli henk.kohtainen USKO leviää, ihmiset tulevat uskoon.

"Lähinnä täälä läntisessä Euroopassa ja erityisesti Suomessa eletään jossain uskon häpeämiskuplassa".

Koskee vain luterilaista pappien ja piispojen toimesta vesitettyä uskontoa, joka ei anna kenellekään mitään muuta, kuin muotomenoja.

Jos sulla on se lamppu, niin laitatko sen peiton alle, ettei valo näy? Jos olet rakastunut jhk. ihmiseen niin näkyykö se muillekkin? Sitä on vaikea peitää, kun sydän rakastaa häntä ja ajattelee kokoajan vain sitä, KOSKA san hänet nähdä?

Samoin on uskokin, se NÄKYY ja KUULUU... Kuolleet ovat haudassa.., Ei heillä ole mitään puhuttavaa.

Siinä ero uskonnollisuuden ja USKON välillä.

se on oma valinta

"kaipaavat elämäänsä "jotain korkeampaa voimaa" ja muiden uskontojen jäsenet sekä ne jotka ovat realisteja ja suurimmaksi osaksi ateisteja ja agnostikkoja."

Tidätkö mikä se korkeampi voima on, taivaan Jumala se ei ole?

"Tähän asti tuntemani masentuneet ovat kaikki olleet uskovaisista perheistä."

Niinkö? No aika pieni on otoksesi ..

"Vastakysymyksenä yhteen kommenttiin: miksi ateistin pitäisi pelätä kuolemaa? "

Kuka sanoi, että pitäisi pelätä? Jos lähdet matlalle, etkö sinä tiedä minne olet menossa?

 "Ateisti tietää, että päätyy vain maan mutaan "

Ei tiedä, hän vai laittaa päänsä pensaaseen ja luulee olevansa menossa vain multiin..

"Eikö "uskovaisen" pitäisi pelätä enemmän kuolemaa, koska vaihtoehtona silloin on myös päätyminen helvettiin? "

Ei, koska Jumalaan uskova, ei PÄÄDY HELVETTIIN, koska juuri siksi Jeesus kuoli hänen ja jokaisen puolesta, ettei kukaan joutuisi helvettiin. Helvetti valmistettiin" perkeleelle ja hänen enkeleilleen".

Sinä itse valitset, mihin joudut kuolemasi jälkeen.

https://www.youtube.com/watch?v=fCtFh81o_Do

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat