Maiju, 35: ”Lakkasin olemasta liian kiltti vasta sitten, kun uuvuin”

Maiju, 35: ”Lakkasin olemasta liian kiltti vasta sitten, kun uuvuin”

”Herkkyys teki minusta ihmisen, jolta omien tunteiden tunnistaminen unohtui, kun luin vain muiden tunteita. Herkkähän sekoittaa usein muiden tunteet omikseen.”

Maiju Palinin oli vaikea sanoa kenellekään ei. Jokuhan voisi pahoittaa mielensä. ”Vasta uupumus opetti, että minunkin tarpeillani on väliä.”Lue koko juttu

Kommentit (7)

Vierailija

Ollennaisin jätetään kertomatta. Minkä hän kertoo mm. blogissaan. Jos taustalla on järkyttävä trauma, turha kieputtaa onko liian kiltti tai ei.

siipirikko

Hyvä että olet noin nuorena saanut kokea kriisin ja uupumuksen ja silloin on aikaa tulla omaksi persoonaksi, joksi on tarkoitettu. Joskun elämä menee ja ihminen katkeroituu. Toisille on ensin outoa uusi käytösmalli ja vieläkin jää huomaamatomaksi, kunnes ymmärtävät toisen muutoksen. Kaikkea hyvää ja siunausta personoitumisellesi!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Olen kokenut ihan tämän saman. Pelkäsin, että sairastun jos en opi tervettä itsekkyyttä. Sitä olen nyt opetellut ja enemmän läsnä omassa elämässäni.

Hmmm...

Uupua voi, vaikka ei olisi liian kiltti. Työuupumuksen kokeneista onkin - yllätys yllätys - huomattu (Rikala2013), että he voivat hanakastikin yrittää saada muutoksia työkuormaansa. Mutta kun valta ei ole työntekijällä, vaan työnantajalla. 

Minun kohdallani kävi juuri näin. Olin sanonut "ei" esimiehelle. Sitä ei noteerattu. Sitten olin itkun partaalla, ja esimies totesi, että minun olisi opittava sanomaan "ei". 

Miksi ei koskaan tehdä juttua siitä, miten yksilön rajoja voidaan rikkoa? Siksi, että haluataan ylläpitää illuusiota siitä, että kaikki olisi vain itsesä kiinni. Tätä liian moni haluaa lukea, koska muu olisi jo liian ahdistavaa.

Vierailija

Samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa, on asioita joihin voi itse yrittää vaikuttaa, vaikkapa sanomalla ei, ja sitten on asioita joihin ei voi juurikaan vaikuttaa vaikka tahtoa ja taitoa olisikin. Näin on valitettavasti monilla työpaikoilla. Asioista keskusteleminen ja omien rajojen esille tuominen esimerkiksi sivuutetaan ja jätetään huomiotta. Lopulta jää vaihtoehdoksi jäädä tai lähteä. Monille työpaikan jättäminen taas ei eri syistä ole käytännössä mahdollista.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ollennaisin jätetään kertomatta. Minkä hän kertoo mm. blogissaan. Jos taustalla on järkyttävä trauma, turha kieputtaa onko liian kiltti tai ei.

On totta, että juttu menee vähän naistenlehtimäiseksi hattaraksi, kun ei kerrota mitä lapsuudessa oikeasti tapahtui. Kaunis, urhea ja ihailtava selviytymistarina haastateltavalla kyllä on.

Toisaalta hienoa sekin, ettei naisen koko elämää arvoteta lapsuuden trauman perusteella. Menneisyyden kauhut eivät määritä sitä, kuka hän on ja missä roolissa hän saa olla esillä.

Onnea, menestystä ja rakkautta Maijulle! 
 

Vierailija

Mahtava teksti,osui myös minuun. Lapsesta asti vanhempien asioita hoitanut,tulkannut kielivaikeuksien takia.Jos vaikka postimyynti vaatetilauksien kanssa ongelmia,lähettivät väärän koon esm, niin voi sitä haukkumisen määrää.
Aikusena jatkoin tässä niin tutussa auttajan roolissa ja aina vetänyt energiavarkaita kun sokeria kärpäsiä puoleeni. En osannut sanoa ei,en töissä enkä yksityiselämässä.Pahimman luokan syster duktig.
Burnoutti laitto stopin tälle mun hulluudelle.Toivon että olen kypsynyt ihmisenä, herkästi tosin lankean tähän vanhaa rooliin jos en pidä varaani.
Nimimerkillä entinen peoples pleaser

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat