Jos läheisesi on masentunut, hänellä on sinulle yksi toive ylitse muiden: ”Ethän hylkää minua”
klo 10:50 | 5.10.2018
Lupaus pysyä lähellä on Hannan, Karin ja Elinan mielestä tärkein. He ovat sairastaneet masennusta jo vuosia. ”Masentuneen kanssa ei ole helppo elää, mutta jos masentunut jää aivan yksin, häneltä häviää viimeinenkin toivo”, Hanna sanoo.Lue koko juttu
Hyvä kirjoitus!
Kaikilla ei ole läheisiä.
Aina ei näy päälle päin että ihminen on masentunut, siltä osin virheellinen yksipuolinen kirjoitus, muutoin todella hyvä.
Ihminen voi toimia kuin kone, normaalisti, tekee kaiken kuten ennenkin mutta sisällä elää tyhjyys ja tunteiden sekamelska, tai tunneköyhyys eikä tunne mitään
Kun minä sairastin vakavaa masennusta en olisi kestänyt ketään lähelläni. Olen erakkoluonne ja haluan olla yksin, en muuta.
Toivottavasti myös masentuneen ihmisen perheenjäsenet ja läheiset saavat tarvitsemaansa apua ja tukea! Masentuneen ihmisen synkkä ja toivoton mieliala tarttuu, turruttaa ja uuvuttaa myös lähipiirin. Erityisesti perheen lapset ja nuoret tarvitsevat apua ja tukea, jos omalla vanhemmalla, sisaruksella tai läheisellä on masennusta tai muita mielialaongelmia.
Kun itse olen masentunut suuresti ärsyttää kun ovikello soi ja joku tulee ihan suoraan sanottuna kyttäämään onko siivottu onko lämmitetty onko kaikki kunnossa vittu ei kaikki ole samallaisia toiset pitää perus hommat hankassa vaikka kuinka masentaa ei jokainen masentunut tapa nälkään lemmikeitä ja asu läävässä. Kysykää tarvitsetko jotain eikä saatana tulko kun yleinen syyttäjä tekemään teidän mielipiteiden mukaisia arvioita miten voin tai olen voimatta.!!!!!!!!
Olen sairastanut masennusta vuosia. Minut "ystävät" hylkäsivät. Sukulaiset eivät ole koskaan pitäneet yhteyttä. Yksin jääminen on syy, miksi en parantunut masennuksesta ja joudun todennäköisesti (jos hyvin käy) työkyvyttömyyseläkkeelle ennen kuin olen uraa kunnolla ehtinyt edes aloittaa. Te, joilla on välittäviä läheisiä, olkaa onnellisia niistä.
Selvittyäni omasta vaikeasta masennuksestani, sanoi ystävä ''no nythän sä taas olet entiselläs, tavattaisko''. Se jäi mieleen. - Kaikkea oli tapahtunut. Miesystävä oli kuollut, sain potkut miltei 40 vuoden jälkeen ja asuntovelkaa oli vielä - se on toinen tarina. Yksi taas vähätteli tyyliin: millai sen sit huomaa - jaa - on mullakin tommosta. Minut pelasti terapia, lääkkeet, koirani ja poikani. Seurauksena oli kuitenkin erakoituminen. Vieläkin.
Lähelläni on ihminen, joka on selvästi uppoamassa masennukseen. Alkaa olla neuvoton olo - miten voisi ehkäistä hänen vajoamistaan? Koko elämä on pirstaloutumassa, läheiset ihmissuhteet, opiskelu, hän vain vetäytyy yhä kauemmaksi. Kaikki hajoaa. Hienovaraisesti yritän tarjota mahdollisuutta keskusteluun. Ei tuota tulosta. Välillä tekisi mieli sanoa ihan suoraan, että mitä ihmettä teet elämällesi? Mutta se saisi hänet entistä kauemmaksi. Ja ammattilaisten avun piiriin ei pääse ilman omaa tahtoa.
Voi olla masentunut ja silti pystyy suorittamaan kaiken. Hymy kasvoilla ja suorittaminen on kulissi, jonka taakse voi kätkeytyä onneton ihminen. Työn jälkeen ei jaksa pitää yhteyttä kehenkään. Tällainen ihminen on vieläkin yksinäiseksi, koska kaikki luulevat onnelliseksi.