Kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylä: ”Koulun pitäisi arvostaa enemmän myös ujoja lapsia”

Kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylä: ”Koulun pitäisi arvostaa enemmän myös ujoja lapsia”

Tämä on tärkeää, kotona ja koulussa! ”Ujon lapsen täytyy saada tuntea, että häntä tuetaan ja rohkaistaan mutta myös koko ajan arvostetaan”, Kari Uusikylä sanoo.

Lapsen on saatava olla ujo, sanoo kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylä. Hän toivoo, että koulussa ymmärrettäisiin nykyistä paremmin myös se, että pojat vain kypsyvät tyttöjä myöhemmin, kiltteys on hieno piirre ja pänttääminen on edelleen tärkeää.Lue koko juttu

Kommentit (4)

Mama maatuska

Just näin. Olisipa tämä asia selviö myös varhaiskasvatuksen henkilökunnalle. Oman poikani kohdalla meni homma päin p:ttä, kun hän ei ollut villi poika, vaan ujo, herkkä, empaattinen. Hänet leimattiin araksi ja puhehäiriöiseksi. Mitään ei kuitenkaan osattu tehdä.

Olisipa uusi vasu ollut silloin käytössä, olisi lto joutunut miettimään miten lasta tuetaan pedagogisesti. Nyt vain arvosteltiin lapsen persoonallisuutta.

Onneksi myöhemmin osui kohdalle ihania aikuisia, jotka osasivat kohdata ujon lapsen. Myös opettaja koulussa on osannut hommansa. Ikävä kyllä koulun arviointi myös arvostaa ulospäinsuuntautuneisuutta, ujous ei paljon pisteitä kerrytä.

Opettajaksi päädyin kuitenkin

Näinpä. Olin lapsena hirveän ujo ja kiltti. Opettaja, haukkui nahjukseksi, eikä arvostanut yhtään, vaikka olin ihan oppivainen, näppärä oppilas. En halunnut esiintyä juhlissa, enkä oikein uskaltanut sanoa opettajalle mitään. Pelkäsin mennä kouluun. Monesti koulussa itkin ja häpesin sitä ja itseäni. Todistuksessa luki, että koulutyöni on alkanut arasti. Jep, miten kannustavaa.
Vieläkin, vaikka olen jo + 50 v, muisto koulun aloituksesta tuntuu ahdistavalta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti

Kaksi omaa poikaani, nyt jo 30 molemmin puolin, olivat ujoja ja kilttejä eivätkä tykänneet tönimiskulttuurista ja remuamisesta. Älykkäitä kumpikin.
Koulu oli vaikea, molemmilla masennusta, toinen kasvatti kovan kuoren, toinen on ujo vieläkin. Suretti ja surettaa heidän puolestaan, koska ovat kunnollisia, raittiita (sekin vielä erotti teininä muista).
Tätä se on.

rupikonna

Mama maatuskalle

Meillä myös pojan kanssa aivan samanlaista varsinkin eskarissa .

Poikaani ei myöskään tuettu eikä oltu hänen puolella kun häntä lyötiin; 

sanottiin vaan että väistä silloin kun joku lyö.

Siinä vaiheessa kun oli häntä iso poika kuristanut semmonen 130 cm vahva poika niin ottivat siinä vaiheessa tosissaan, oishan se voinut olla hiljainen kuolema. Tätä kyseistä samaa poikaa ei näkynyt päiviksessä vähään aikaan ja asiat alkoivat rauhoittumaan.

Valitettavaa mutta kaikkiin vähänkään kiusausasioilta tuntuviin pitäis puuttua heti koska ne vaan isonee ja pahenee.

Nyt poikani haluaa mennä itsepuolustuslajiin.....

Ehkä!

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat