Lukijan kirje: Miksi lasten ulkonäöstä saa huomautella?

Nykyisin korostetaan, ettei toisten ulkonäköä saa kommentoida? Miten sitten lapsille ja nuorille voi päivitellä heidän ulkonäköään heidän kuultensa?Lue koko juttu

Kommentit (3)

Vierailija

Olen itse isokokoinen ja muistan kyllä, miltä tuntui, kun aikuiset päivittelivät, että olet vasta tuon ikäinen ja noin iso. Sitä alkoi miettiä, että olen vääränlainen ja meni pitkä aika, ennen kuin hyväksyin, että oon mikä oon ja näillä mennään.

entinen pullukka

Tiedän tunteen. Olin lapsena pyöreä ja sain jatkuvasti kuulla ulkonäöstäni ja syömisistäni kommentteja sukulaisiltani. Isovanhempani, tätini sekä äitini kommentoivat, milloin näytin hoikemmalta ja, milloin olin taas pyöristynyt. Painoni tuntui olevan julkinen keskustelun ja kommentoinnin aihe. Se tuntui todella ikävältä ja häpesin itseäni ja olemustani usein. Itse en kommentoi millään tavalla kenenkään lapsen kokoa tai ulkonäköä. Minusta kenenkään ulkoisen olemuksen kommentointi ei ole korrektia. Jokainen meistä on omanlaisensa ja ihana ja hyvä sellaisenaan. 

Vierailija

80-luvulla enot kommentoivat suureen ääneen sukutapaamisissa kuinka minulla on jo isot rinnat ja samanikäinen serkkutyttö on ihan lauta. Molemmat häpeltiin ja nolosteltiin vaikka ainoat joiden olisi kuulunut niin tehdä oli ne enot. Lopetin sukulaisjuhlissa käymisen 14 vuotiaana. Enojen kanssa en ole missään tekemisissä.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat