Satu käsitteli miehensä kuolemaa neulomalla myssyjä vastasyntyneille: ”Elämä jatkuu, vaikka puolisoani ei enää ole”

Satu neuloo myssyjä Päijät-Hämeen keskussairaalan vastasyntyneille. ”Välillä unohdan murheet, kun keskityn neulomiseen.”

Kun Satu Salmelan mies sairastui keuhkosyöpään, Satu neuloi myssyn päivässä. Silmukoiden laskeminen rauhoitti.Lue koko juttu

Kommentit (4)

Maijuli

Hei Satu

Kiitos sydämeen koskettavasta tarinastasi.

Itsellä on ollut paljon läheisten poismenoja, enkä enään pelkää kuolemaa.

Suuri suru kosketti minua, koska mammografia seulonnassa minulta löytyi molemmista rinnoista syöpä ja vielä etäispesäkkeitä kainalon imusolmukkeista. Viimeisistä sädehoidoista vasta puoli vuotta. Elämä jatkuu vaikeuksien kautta, mutta sinnitellään eteenpäin. 

Pahimpaan suruun ja kipuihin aloin kutoa sukkia ja oikein vaikeita kuvioita, jotta ajatukset olisivat siinä mitä tekee.  Kudoin myös Marttojen tempaukseen vauvojen pipoja ja niihinkin kuvioita.

Käsillä tekeminen helpottaa oloa ja saa ajatukset muualle. 

Hyvää kesän jatkoa 

Yksinäinen

Menetin puolisoni vuosi sitten toukokuussa aggressiivisen keuhkosyövän seurauksena. Diagnoosista meni vain kolme viikkoa ja hän oli poissa. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että meille jälkeen jääneille jäi hämmentynyt suuri suru. Kulunut vuosi on ollut surua ja kaipausta. Yhteinen elämämme kesti lähes 45 vuotta. Elämä kuitenkin jatkuu. Ajanlaskumme sai uuden merkityksen eli aika ennen ja aika jälkeen.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat