Lukijan kirje: ”Mieti, kuinka katsot muita – minuun iskostui häpeä jo lapsena”

Ihmisten katseista näkyvät kysymykset ja kauhistelut jättivät parantumattoman vamman sisimpääni.Lue koko juttu

Kommentit (3)

Vierailija

Mikähän kirjoittajassa sitten näkyy erilaisena ihmisille? Ikävää, että koko elämä on yhtä katkeruutta ihmisten tuijottamisen takia. Moni varmaan tuijottaa erilaisuutta ajattelemattomuuttaan, se lienee ihmislajille ikävä kyllä aika luontaista. Erilaisuus pelottaa ja sitä vieroksutaan ja/tai töllötetään. En tiedä olisiko se juurikaan parempi, että katse käännetään pois? Itse yritän olla tuijottamatta vaikka joku näyttäisi kuinka kummalta. Mutta se ilmenee usein pois kääntymisenä, ja kai se voi tuntua ikävältä sekin.

Vammaisen lapsen äiti

Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa siitä, että jos ihmiset katsovat, he eivät välttämättä katso pahalla. Katseen tai pään kääntäminen olisi vielä pahempaa. Kun katsoo ihmisiä yleensä, meitä on niin monenlaisia, että kaikki mahtuvat joukkoon. Harvoin ihmisen arvo mitataan ulkonäöllä tai vammaisuudella. Ja jos joku sanoo pahasti, kannattaa suhtautua eteläpohjalaisen sanonnan tapaan: se on kehumista, kun huonot haukkuu. Se, että olet kokenut, että nuoresta asti vammaisuuttasinon "selitelty", on todella ikävää. Se on valitettavasti ollut tapa aikoina ja paikoissa, jolloin on ollut vaikea hyväksyä erilaisuutta. Nykyisin on varmast paljon helpompaa, kun vammaisuuttasinon tai muuta erilaisuutta ei enää piilotella. Ole ylpeä itsestäsi ja kaikesta siitä, mitä olet saavuttanut. Oletko harkinnut, että keskustelusta psykologin kanssa tai terapiasta voisi olla apua? Kaikkea hyvää sinulle!

Vierailija

Katseet jättävät jälkensä jokaiseen , oli näkyvää vammaa tai ei. Tiedämme sisimmässämme, onko äiti tai isä katsonut meitä iloisina, tyytyväisinä, rakastavina tai moittivina, kyllästyneinä, vihaisina.  Vaikkei kukaan sanoisi mitään, tiesit lapsena heidän katseestaan, olitko heille tärkeä ja rakastettu vai et.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat