Ujon Maijan, 9, äiti: ”Onneksi ymmärsin, ettei lapseni tarvitse reipastua väkisin, vaikka muut sanoisivat mitä”

”Tärkeintä on, että Maija tykkää itsestään eikä ajattele, että hänen pitäisi jotenkin muuttua", sanoo Maijan äiti Heidi.

Päiväkodissa sanottiin, että Maija vetäytyy isossa ryhmässä liikaa taka-alalle. Ensin Maijan äiti huolestui. ”Sitten aloin ajatella, ettei ujous ole huono asia, josta pitäisi oppia pois. Ehkä ujo lapsi onkin oikeastaan aika viisas, kun ei tohota ja jaa luottamustaan jokaiselle vastaantulijalle...Lue koko juttu

Kommentit (11)

Lapseni ei leiki muiden kanssa.

Muistan hyvin lapsestani käydyn tarhakeskustelun. Vieläkin hieman ihmettelen mikä sen agenda oli. Sen suoritti hoitotäti, ei siis lastentarhanopettaja, kahden kesken kanssani. Menin tapaamiseen hyvillä mielin, sillä luulin, että kaikki on hyvin. Siellä siten sain kuulla että lapseni ei leiki muiden. kanssa. Sitä hoitaja sitten jankutti muutaman kerran. Lapseni on kuitenkin aina ollut hyväntuulinen ja reipas, eikä nyt mitenkään eristäytyvä. En osannut selittää lapseni käytöstä, mutta ilmeisen huolestuttava asia kyllä oli hoitajan mielestä. Asiaa puitiin jonkin aikaa ja sain nieleskellä kyyneleitä lähtiessäni pois keskustelusta. Sai ainakin minut ahdistumaan. Ja tietenkin kuten artikkelissa siirsin painetta lapseeni kyselemällä iltaisin lapseltani, kenen kanssa tänään leikit ?

Koulussa lapseni on nyt saanut hymypatsaan, joten voisko tästä nyt sitten kuitenkin vetää johtopäätöksen ettei hän nyt täysin asosiaalinen ole. Lastenhoitaja voisi kyllä mennä opiskelemaan lisää vanhempien kohtaamista.

Mama maatuska

Sama kokemus minullakin lapseni kohdalla. Varhaiskasvatuksen väki ihan sormi suussa, kun eteen tuli herkkä, empaattinen ja kaiken lisäksi vielä ujo poika. Sitä hiljaisuutta sitten ihmeteltiin harvase päivä joko suoraan tai itsekseen mumisten 4 vuotta. Mitään asian hyväksi ei osattu tehdä.
Miten mahtaa nämä varhaiskasvatuksen asiantuntijat toimia uusien vasujen kanssa. Enää ei riitä kaivella vikoja lapsesta, vaan niille pitää myös yrittää tehdä jotain lapsen kehitystä tukien.
Kiitos ihanille eskarin aikuisille, jotka osasivat tukea lapsen kehitystä. Koulussa on mennyt hyvin ja hän sai stipendin keväällä. Ei siis mikään täysin toivoton tapaus, vaan reilu kaveri, iloinen, positiivisesti elämään suhtautuva.

Vierailija

Itsekin olen ollut ujo ja hiljainen ryhmässä. Aikuisenakin mieluummin puhun pienessä porukassa. Meitä on monenlaisia, eikä kaikki ole päällepäsmäreitä. Touhottajiakin löytyy liiaksikin asti.

Perhepäivähoitaja

Ujon lapsen on saatava olla ujo, oma itsensä.  Väärin yrittää pakottaa häntä toisenlaiseksi, tekeytymään vilkkaaksi tms.  Siitä ongelmia tulee kun täytyy esittää jotain muuta kuin on, muiden mieliksi.   Kummallista maalaisjärjen ja sydämellisyyden puutetta muka ammatti-ihmisiltä!   

Vierailija

Minun koko elämäni on ujous tuhonnut, koska minut on sen vuoksi nähty viallisena vanhempieni ja koko suvun, päivähoidon ja koulun taholta.

Hyvä jos asia nykyään normalisoituu, niin ei lasten enää tarvitse erakoitua loppuelämäkseen, kun ei kelpaa sellaisena kuin on.

T: 40v nainen

Vierailija

Oma lapseni on ujo, mutta hänen onnensa on ollut pitkälti se, että tiedän sen ja muistan aina muistuttaa ammattilaisia, että lapsen suvussa on ihan normaalia olla introvertti.
Meillä pakkaa on varhaiskasvatuksen osalta varmaan sekoittanut sekin, että kyseessä on ADHD- lapsonen ja yleinen harhaluulo tuntuu olevan, että fyysisesti riehakas lapsi ei voi olla introvertti.

Vierailija

Hienoa, että on tälläisia ihmisiä, huolehtivat ja eivät lähde tuomitsemaan ensimmäisenä. Kukapa meistä on niin täydellinen ettei tee elämässä virheitä.

Ujous on.

Itse painin aikanaan oman lapseni ujouden kanssa, vaikka olin lto. Oma painini on ollut enemmän sitä, että olin huollissani, kuinka ujoiseni pärjää maailman kovuutta vastaan. Onneksi hänen vasu-keskusteluissaan olen pitänyt itseäni lapseni parhaana asiantuntijana. Kuten ilokseni myös hänen opettajansa ovat näin ajatelleet. Syynä lienee isosti käytetty kasvatuskumppanuuskoulutus kaupungissamme. Nyt huoman lapseni luonnostaan kasvaneen hienoksi empaattiseksi ihmiseksi. Hän osaa tarvittaessa myös pitää puolensa. Toisinaan kyynelten takaa, mutta toisinaan varsin napakasti. Itse vasta opettelen tätä samaa. Taitaapi jopa olla, että lapseni onkin paras opettajani. Tiedän myös, ettei kaikki varhaiskasvatuksen aikuiset, koulutuksesta huolimatta ymmärrä ujoutta. Niihin hetkiin toivon vanhemmille paljon rohkeutta. Lapselle toivon vahvoja kannustajia ja puolesta puhujia. Ujous on mielestäni valtava voimavara ja mahdollisuus. Tsemppiä kaikille ujoille.

Vierailija

Tunnistan tekstistä sekä lapseni, että itseni lapsena. Olen myös vanhempana samalla tavalla ahdistunut päiväkodin viesteistä, kunnes tajusin, että olen itsekin pärjännyt vallan hyvin koulussa ja muussakin elämässäni, miksi siis lapseni ei pärjäisi? Olen alkanut kuvailla lastani ujon ja aran sijasta "tarkkailijaksi", sillä sitä hän nimenomaan isossa joukossa tekee. Tarkkailee mielenkiinnolla toisia ja toisten puuhia. Oppii siinä samalla paljon. Menee sitten mukaan, kun siltä tuntuu. Minusta se on ihan yhtä fiksu tapa, kuin suoraan sekaan ryntääminen. 

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat