Ostoriippuvuudesta kärsinyt Jenna: ”48 laukkua eivät tuoneet onnea, vaan vasta niistä luopuminen”

Aikaisemmin Jennan kaapista löytyi tuplakappaleita samoista vaatteista. Hän ei ollut muistanut, että oli jo ostanut samanlaisen. ”En enää erottanut halua tarpeesta”, Jenna sanoo.

Kaikki alkoi vähitellen. Ruokatunnin voisikin käyttää shoppailuun, uudesta paidasta tuli hetkeksi hyvä olo. Mutta mitä enemmän Jenna osti, sitä enemmän häntä hävetti.  ”Elämä alkoi tuntua selkeämmältä vasta, kun hankkiuduin turhasta tavarasta eroon ja lakkasin ostamasta uusia.”Lue koko juttu

Kommentit (10)

Sabina

Tämä oli hyvä kirjoitus, antoi ajattelun aihetta varmaan monille. Miten moni meistä onkaan mennyt mukaan liialliseen osteluun, ehkä osittain mainonnan takia, ja juuri tämän muotivillityksen vuoksi. Monille se on näyttämistä ja joillekin niin kuin tässä esimerkissä ahdistuksen purkamista. Mutta olisi sitä ahdistusta voinut yrittää lieventää pahemmissakin muodoissa -alkoholilla, ruualla, seksillä... Tsemppiä Jennalle!

Vapaa

Olisi hyvä selvittää itselleen, mikä on syy ahdistukseen. Esimerkiksi ostelu on keino lääkitä ahdistuksen tunteita, mutta vaikka ostelun onnistuu lopettamaan, ahdistuksen syy pitää vielä selvittää.  Ahdasmielinen uskonto toi omalla kohdallani jatkuvan riittämättömyyden tunteen ja masennuksen. Vasta kun selvitin itselleni perinjuurin mistä aivopesu-uskonnossa on kyse, alkoi ahdistus helpottaa. Minä kelpaan ja riitän ihan omana itsenäni. Kovasti paljon voimia Jennalle!

Vierailija

Vapaa kirjoitti:
Olisi hyvä selvittää itselleen, mikä on syy ahdistukseen. Esimerkiksi ostelu on keino lääkitä ahdistuksen tunteita, mutta vaikka ostelun onnistuu lopettamaan, ahdistuksen syy pitää vielä selvittää.  Ahdasmielinen uskonto toi omalla kohdallani jatkuvan riittämättömyyden tunteen ja masennuksen. Vasta kun selvitin itselleni perinjuurin mistä aivopesu-uskonnossa on kyse, alkoi ahdistus helpottaa. Minä kelpaan ja riitän ihan omana itsenäni. Kovasti paljon voimia Jennalle!

Niin, tässähän ahdistuksen syy oli selkeästi mainittu. Äidin menetys nuorena, surun käsittelemättömyys.
En ymmärrä, miksi aina heitetään tämä "uskonto-kortti", niinkuin se olisi aina ja kaikkialla syy ihmisen ahdistukseen.

Vierailija

Mielenkiintoinen kirjoitus. Nykyään somemaailma muokkaa ihmisten asenteita ja yrittää tarjota kaikkeen "ahdistukseen"uusia tavaroita tai vaatteita ratkaisuksi.
Itse kärsin blogiähkystä. Blogit ovat täynnä ostoriippuvaisia bloggaajia, jotka haalivat kaikkea mahdollista tavaraa, ja mainostavat oman edun vuoksi kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Tätä olikin virkistävä lukea, elämän yksinkertaistaminen voikin tuoda enemmän onnea kuin se viideskymmenes laukku.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vapaa kirjoitti:
Olisi hyvä selvittää itselleen, mikä on syy ahdistukseen. Esimerkiksi ostelu on keino lääkitä ahdistuksen tunteita, mutta vaikka ostelun onnistuu lopettamaan, ahdistuksen syy pitää vielä selvittää.  Ahdasmielinen uskonto toi omalla kohdallani jatkuvan riittämättömyyden tunteen ja masennuksen. Vasta kun selvitin itselleni perinjuurin mistä aivopesu-uskonnossa on kyse, alkoi ahdistus helpottaa. Minä kelpaan ja riitän ihan omana itsenäni. Kovasti paljon voimia Jennalle!

Niin, tässähän ahdistuksen syy oli selkeästi mainittu. Äidin menetys nuorena, surun käsittelemättömyys.
En ymmärrä, miksi aina heitetään tämä "uskonto-kortti", niinkuin se olisi aina ja kaikkialla syy ihmisen ahdistukseen.

Taisi osua arkaan paikkaan? Tuossa kirjoitettiin, mikä aiheutti ahdistusta omalla kohdalla :) Ei uskonto kaikille aiheuta ahdistusta, mutta paljon on myös niitä, joille valmiiksi sanellut mallit ei toimi. Suodaan vapaus kaikille kukille kukkia ;)

Pulpukka

Näin vähän itseäni tässä jutussa. Olen hamstraaja, mutta en kuitenkaan käytä ruokataukojani tai kaikkea vapaa-aikaani kaupoissa ravaamiseen. Oikeastaan vihaan kaupoissa ravaamista, kyllästyttää jo kun yksi kaverini haluaisi aina mennä johonkin shoppailemaan ja itseäni ei kiinnosta pätkänvertaa.
Ostan uusia vaatteita vain kun tarvitsen, muuten kuljen samoissa koltuissa vuoden läpeensä.
Sisustustavaroita haalin melkein vain käytettyinä joko somesta, kirpputoreilta tai tori.fi;stä. Mutta niitä tulee kuitenkin ostettua vaikka tarvetta ei ole, ne on vain hienoja esineitä joita tulee pidettyä esillä. Käyttöön pääsee entistä harvempi esine.

Olen myös harrastanut Facebook-ryhmissä kaikkien turhien tavaroiden myymistä, mutta sitä on tehnyt jo niin monta vuotta, että enää ei jaksa. Myös kirpputoreilla myynti ei enää houkuttele varkaiden, rikkojien ja sotkijoiden takia.
Viimeinen vaihtoehto on lahjoittaminen. Tästä päästäänkin seuraavaan dilemmaan - en tykkää lahjoittaa tavaraa varsinkaan somekanavien avulla, sillä trokarit hyökkäävät ensimmäisinä killinkien kuvat silmissä varaamaan ja noutamaan.

Muutaman satsin ylimääräistä olen jo vienyt hyväntekeiväisyystoreille, kuten Pelastusarmeija ja Kontti. Enemmän saan siitä mielihyvää, kuin että joku kirpputoriloosia pitävä yksityinen henkilö hakisi lahjoitukseni ilmaiseksi ja hyötyisi itse siitä rahallisesti.
Ihmiset ovat entistä ahneempia tänä päivänä ja se tuntuu vain kasvavan.

Vierailija

Hyvä kirjoitus, hienoa, että tajusi jo noin nuorena asian.

Olen eläkeläinen, joka” hukkuu” tavaraan.
On vaatteita, kovaa tavaraa jne.
Nyt vasta olen tajunnut, että purin osteluun huonoa avioliittoa. Minulla oli rahaa käyttää vaatteiden ostoon. Toiset työpaikalla säästivät ja sijoittivat rahojaan asuntoon tai muihin
sijoituskohteisiin.
Mieheni ei koskaan halunnut satsata asumiseen, elimme ahtaasti ja käytin rahani tavaroiden osteluun.

Nyt kaduttaa. Tajuan, että liiasta tavarasta pitäisi nyt luopua, mutta se on vaikeaa.
Asun eronneena yksin, pienellä eläkkeellä ja mietin sitä rahaa, joka tavaroihin on kulunut.
Koen, että ne ovat ”sijoitukseni”, mutta ei niistä kukaan maksa muutamaa euroa enempää.
Pelkään, että jos nyt luovun liioista vaatteista, kengistä, kankaista, en koskaan enää pysty ostamaan uusia.
Vaikea päätös.
Olen kallistumassa myös siihen vaihtoehtoon, että vien ne ilmaiseksi jonnekin hyväntekeväisyyskirpparille kuin että alan itse niitä myymään eurolla tai parilla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaa kirjoitti:
Olisi hyvä selvittää itselleen, mikä on syy ahdistukseen. Esimerkiksi ostelu on keino lääkitä ahdistuksen tunteita, mutta vaikka ostelun onnistuu lopettamaan, ahdistuksen syy pitää vielä selvittää.  Ahdasmielinen uskonto toi omalla kohdallani jatkuvan riittämättömyyden tunteen ja masennuksen. Vasta kun selvitin itselleni perinjuurin mistä aivopesu-uskonnossa on kyse, alkoi ahdistus helpottaa. Minä kelpaan ja riitän ihan omana itsenäni. Kovasti paljon voimia Jennalle!

Niin, tässähän ahdistuksen syy oli selkeästi mainittu. Äidin menetys nuorena, surun käsittelemättömyys.
En ymmärrä, miksi aina heitetään tämä "uskonto-kortti", niinkuin se olisi aina ja kaikkialla syy ihmisen ahdistukseen.

Taisi osua arkaan paikkaan? Tuossa kirjoitettiin, mikä aiheutti ahdistusta omalla kohdalla :) Ei uskonto kaikille aiheuta ahdistusta, mutta paljon on myös niitä, joille valmiiksi sanellut mallit ei toimi. Suodaan vapaus kaikille kukille kukkia ;)

Kyllä minäkin ihmettelen niitä ihmisiä, jotka jatkuvasti mollaavat uskontoja ja yleistävät ne muiden ihmisten ahdistuksen syyksi. Jos se oli sinulle se arka paikka, mikä laukaisi masennuksesi niin se on tietysti sinun kokemuksesi. On niitäkin, jotka saavat uskonnosta ja Jumalalta voimaa jaksaa arjessa ja apua ahdistukseensa ja masennukseensa. Tässä jutussa nimenomaan oli kyse äidin kuoleman aiheuttamasta ahdistuksesta, jota lääkittiin ostostelemalla.

Ostoriippuvuudesta kärsii moni ihminen ja on hyvä että aiheesta tehdään juttu. Ostoriippuvuuden taustalla ei kyllä aina ole masennusta tai ahdistusta, vaan markkinoijat jotka hyvin tehokkaasti ovat saaneet myytyä ihmisille turhaa tavaraa ja käytösmalleja. Jatkuvasta ostamisesta on yhteiskunnassamme tullut hyvinkin normi, joten ostoriippuvuutta ei välttämättä osata nähdä sairautena. Ostoriippuvuus voi manifestoitua muutenkin kuin tavaran haalimisena: jatkuva kokemusten hakeminen matkustelemalla, festareilla/ konserteissa  käymisenä ja ravintolareissuilla rokottavat taloutta myös, jos lähtee kaikkeen mikä kiinnostaa mukaan ja on taloudellisten resurssien äärirajoilla. Säästämisestä voisi tulla uusi trendi - tosin sitten varmaan tulee taas kulutustalkoo-tyylisiä kampanjoita joissa ihmisiä kehotetaan kuluttamaan (vaikka varaa ei välttämättä olisi).

Vierailija

Vapaa kirjoitti:
Olisi hyvä selvittää itselleen, mikä on syy ahdistukseen. Esimerkiksi ostelu on keino lääkitä ahdistuksen tunteita, mutta vaikka ostelun onnistuu lopettamaan, ahdistuksen syy pitää vielä selvittää.  Ahdasmielinen uskonto toi omalla kohdallani jatkuvan riittämättömyyden tunteen ja masennuksen. Vasta kun selvitin itselleni perinjuurin mistä aivopesu-uskonnossa on kyse, alkoi ahdistus helpottaa. Minä kelpaan ja riitän ihan omana itsenäni. Kovasti paljon voimia Jennalle!

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat