Lukijan kirje: En jaksa enää kolmannen lapseni läksyjä ja puuhamaita

Kun miettii uutta vauvaa, ei kannata ajatella vain vauvavuotta vaan jaksaako myös alakouluajan ja teini-iän.Lue koko juttu

Kommentit (6)

Louise

Et jaksa tukea lastasi koulunkäynnissä ja se näkyy. Hyvä, että olet havahtunut, millainen tilanne tosiasiassa on. Ja ratkaisukin lukee tuossa rivien välissä. Lapsi tarvitsee lisää tukea. Jos et sinä jaksa sitä antaa, ehkä lapsen isä/toinen vanhempi voisi tehdä sen. Tai sisarus? Tai voit hankkia maksullista tukea kuopuksellesi. Pääasia, että tukea hankitaan viivyttelemättä. Jos pahimmassa tapauksessa käy niin, että lapsesi syrjäytyy tai hänestä kasvaa alisuoriutuja, joka ajattelee olevansa kyvytön kehittymään, mitä ajattelet omasta kasvatusajan laiminlyönnistäsi silloin? Anna lapsellesi kunnon eväät elämään, kuten olet vanhempien lastenkin kanssa tehnyt. Ota vastaan apua.

Vierailija

Meillä lapset juuri samalla ikäerolla, kuopus aloitti juuri koulun. Minä myös nautin vauva-ajasta ja siitä, että sain olla kotona silloin, kun isommat oli pikkukoululaisia. Toisaalta jo kerran tiiviin pikkulapsiajan eläneenä ei kaikkea jaksa kuopuksen kanssa intoilla uudestaan ja onhan perhedyniikka erilainen, kun on eri ikäisiä lapsia. Mutta luulen että sisarukset ovat rikastuttaneet toistensa elämää moninkertaisesti verrattuna siihen mitä me vanhemmat olemme ehkä jättäneet vajaaksi, kun olemme joutuneet jakamaan huomiota tai laiskistuneet vuosien varrella. Ei kuopus ole puuhamaata kaivannut, ihan on elämää ollut ympärillä isosisarusten kanssa. Totta on että kuopusta en jaksaisi lähteä yksinään viemään lasten tapahtumiin, mutta pyydän lapselle kaverin mukaan, viihtyvät paremmin ja oma lapsi pääsee joskus kaveriperheen mukaan. Isosisarukset ovat jaksaneet pelata ja touhuta yllättävän pitkään kuopuksen kanssa, nyt murrosikä tekee rakoa, mutta nyt on kuopuksen kaveripiiri laajentunut eikä sisarusten huomiota niin paljon hae. On totta, että kolmas ei mene siinä kuin kaksi mutta kyllä meillä olisi ollut tylsää ilman tuota iltatähteä!

Vierailija

Toteat itsekin, että olet väsynyt ja se heijastuu myös siihen miten jaksat innostua lapsellesi tärkeistä asioista. Olisi hyvä, että saisit apua paitsi lapsesi koulunkäynnin tukemiseen, myös itsellesi. Onko väsymys ohimenevää ja onko sille selkeä syy, vai onko taustalla pidempiaikainen uupumus, joka vaatii toimia? Olen ison sisarusparven vanhimpia ja muistan miten ikävää oli kun äiti väsyi, eikä jaksanut enää kiinnostua minun asioistani ja opinnoistani tärkeinä nuoruusvuosina. Tämä heijastuu yhä väleihimme, sillä en vieläkään -lähes kahdenkymmenen vuoden jälkeen- osaa jakaa asioitani hänen kanssaan. Toivottavasti teillä ei ajauduta samaan tilanteeseen.

Surullista

Tätä olisi kannattanut miettiä ajoissa. Ja kun ei mietitty, tilanne on, mikä on. Pienikin lapsi huomaa vanhemman kiinnostuksen puutteen. Ota itseäsi niskasta kiinni ja reipastu, muuten lapsesi muistaa vielä aikuisenakin, miten äitiä ei kiinnostanut. Terveisin samanlaisen äidin lapsi, 45 vee

Kuopusäiti

Lapsi on yksilö ja erillinen sisaruksistaan, vaikka vanhempi näkee heidät kaikki omina lapsinaan. Kuopuksen kokemusmaailmassa hänen pääsemisensä Muumimaailmaan yms. on yhtä tärkeää kuin se oli aiemmin isommille sisaruksille heidän elämässään. Jos mennään lapsi edellä, on tärkeää, että vanhempi antaa aikaansa hänelle läksyissä ja kokemuksissa siinä missä ennenkin isommille sisaruksille. Muuten luodaan hyvä pohja sisarkateudelle. Lähtökohtana onkin nähdä asia kuopuksen näkökulmasta sen sijaan, että vanhempi katsoo asiaa omasta näkökulmastaan.

Lapsistaan onnellinen

Minun vanhimmat lapseni olivat myös 6 ja 8-vuotiaat kun kolmas syntyi yhteisestä halustamme. Silloin vasta osasin todella nauttia puuhamaista, koulun alkamisesta ja ylipäänsä lasten kanssa olemisesta. Niin kovin paljon iloa on antanut varsinkin kolmas lapseni. Kaikki ovat rakkaita ja ihania, nuorin erityisesti Ikinä en ole katunut yhdenkään lapseni hankkimista. Olisi elämä tyhjää ilman heitä.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat