Sisustusbloggaaja Miia, 35: ”Huomasin, että tavaran raivaamisesta voi tulla riippuvaiseksi”

Sisustusbloggaaja Miia, 35: ”Huomasin, että tavaran raivaamisesta voi tulla riippuvaiseksi”

”Huomasin monesti etsimällä etsiväni tavaraa pois laitettavaksi. Mitä enemmän sain karsittua, sitä enemmän teki mieli karsia. Koin jopa pettymyksen tunteita, kun en löytänytkään mitään turhaa kierrätettäväksi”, Miia muistelee.

Kun Miia oli karsinut kotoaan kaiken ylimääräisen, jäljelle jäi levoton olo: mistä voisin vielä luopua? ”Jouduin opettelemaan, että onni ei riipu tavaramäärästä –  tai tavaroiden vähyydestä.”Lue koko juttu

Kommentit (18)

Vierailija

Kiinnostava näkökulma. Karsimishuumassa olisi myös hyvä tiedostaa, että karsituista tavaroista tulee jätettä, yleensä myös vaikka ne annetaan "uuteen kotiin". Sovitaanko, että kun ostetaan mitä tahansa niin myös otamme itse vastuun siitä että se käytetään loppuun.

Vierailija

Ehkä tämä karsimisbuumi kertoo myös elämänhallinnan tavoittelusta. Tai kuten tämä bloggaaja hyvin sanoi, ettei ongelmat häviä karsimalla, ehkä vain selkiintyvät. On helppo purkaa ongelmia karsimalla edessä lojuvaa, mutta ei se sisintä ratko.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Pitempään blogia lukeneena asia ei nyt ihan noin ole . Ostelua ja tavaran katoamista ihmetellään yleisesti . En tiedä voiko karsimista verrata kuluttamiseen esim . Ruokapöydät ovat vaihtuneet sen seitsemän kertaa .
Ennen pidin tätä lehteä laatulehtenä
Mutta tämän jutun jälkeen pisteet kyllä
Laski !

Vierailija

Ruokapöytä vaihtunut lähes kymmenen kertaa viiden viime vuoden aikana. Kaikki Miian tavarat katoavat kierrätys-nimiseen aukkoon alta aika yksikön. Ihmettelen kovasta mikäli Kodin kuvalehti seisoo ko. tyylisen blogin takana.

Vierailija

Tämä bloggaaja on kyllä oikeasti todellinen hamsteri eli ei kaaoksen hallinta taida toimia toistaiseksi. Hän laittaa tavaraa jatkuvasti pois mutta ostaa samalla uutta. 

Vierailija

No okv blogia lukeneet tietää että harva ostelee näin paljon kun tämä tapaus. Tarkoitus säästää miellyttävät ja pakolliset esineet ja vaatteet, ei siten että koko ajan ostetaan ja myydään. Vaikka tavaramäärä tosiaan pysyykin samana niin osteluhan tällä ei ole loppunut. Varasto mahtaa olla aika täysi. ?

Minttuliinu

Pitäähän sitä ostaa että voi taas karsia... Ja vaihtamalla tavaraa saa blogiin lukijoita... Riippuvainen voi olla monenlaista asioista, samaan aikaankin. ?

Vierailija

Oletko Miia laskenut kuinka monta ruokapöytää, hyllyä, sänkyä, vaaterekkiviritystä, sohvaa ja viherkasvia on kulkenut viime vuosina kotisi kautta? Puhumattakaan erilaisista tekstiileistä, kuten koristetyynyt ja matot. Mielestäni tuo lehtijuttu on harhaanjohtava sillä tavararalli blogissa/kodissa tuntuu jatkuvan edelleen vaikka kerrot että hallitset omaisuuttasi eikä omaisuus sinua. Tavaroiden jatkuvan haalimisen ja huonekalujen siirtelemisen vuoksi blogista ei välity harmonia kuten lehtijuttu antaa ymmärtää. Karsiminen ei mielestäni ole synonyymi jatkuvalle uuden tavaran kierrättämiselle.

Sabina

Jotenkin järkyttävää aina lukea siitä miten ihmiset lopulta huomaavat miten paljon heillä on turhaa tavaraa. Olen asunut kehitysmaassa yli 30v ja nähnyt miten vähällä ihmiset tulevat toimeen, kun on pakko. Eivät he välttämättä halua tulla toimeen niin vähällä, päin vastoin. Hekin haluavat jotain kivaa kotiin. Tai ainakin tarpeellista. Minä olen aina voinut huonosti lomilla Suomessa. Varsinkin kun näen lastenhuoneet. Täynnä tavaraa. Jota ei edes käytetä. NIIN materialistista. Miten meistä on tullut tällaisia... pitää vaan ostaa ja ostaa.. Itse olen nykyään ei-minimalisti mutta ei myöskään maximalisti. Ostan sen mitä tarvitsen. Siinä se. Ja täällä saa aina annettua liikaa pois tarvitseville jos niin on. Suomessa on niin paljon ostohysteriaa, kaikkea pitää saada eikä mitään niistä tarvitse. Miten kävi aikoinaan sen leipomiskoneen... haloo!! Ei ole pakko mennä muotivirtauksien mukaan.

Vierailija

Ei kannata kuitenkaan pelätä tavaroiden karsimista. Harvalla se menee liiallisuuksiin. Varsinkin jos karsii hitaasti, niin eivät karsittavat tavarat kesken lopu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava näkökulma. Karsimishuumassa olisi myös hyvä tiedostaa, että karsituista tavaroista tulee jätettä, yleensä myös vaikka ne annetaan "uuteen kotiin". Sovitaanko, että kun ostetaan mitä tahansa niin myös otamme itse vastuun siitä että se käytetään loppuun.

Minun kotiini on kyllä tuotu lahjoja eli tavaroita, joita en ole pyytänyt. Miten kulutetaan loppuun tarpeeton kynttiläkippo? Tai lastenvaate, kun lapset kasvaneet niistä ulos? Tai kenkä, joka ei enää raskauden jälkeen mahdu jalkaan? Hieronko niitä lattioihin pitkin päivää, jotta voin sitten loppuunkuluneena laittaa roskiin/materiaalikierrätykseen? :D

Arialisa

Anteeksi, mutta valokuvat ovat kuin jostain sisustusmainoksesta: mustaa ja valkoista Ei ollut, mitä kuvittelin, vaatteita eri aikakaudelta ja värit sen mukaiset.

Arialisa

Eihän Kodin Kuvalehti ja yleensä mainostavat lehdet lähde haastattelemaan "minimalisteja", koska tarkoitushan on saada koko ajan myydä tavaraa ja asiaa. Lehdethän vain ruokkivat rahan törsääjiä, ostakaa, ostakaa! 

Vierailija

Onkohan se Marie Kondo myös hoksannut, että elämäkin on rajallinen tila ja ettei ihminen millään  turhan suurella rahamäärälläkään  tee mitään ja että maailmassa on paljon (ilman mitään  omaa syytään) hätää  kärsiviä , oikeasti köyhiä ihmisiä, nälkäisiä, suojattomia lapsia ja orpoja  jne. äärimmäisessä kurjuudessa eläviä ihmisiä, joita ei todellakaan mikään maapallon hyvin toimeentulevan vähemmistön aatteekseen korottama 'minimalismi' lämmitä, vaateta tai tarjoa heille sillä edes mitään käyttökelpoista ruokailuastiaa.

Tuossa pyrkimyksessä (saati  sillä vielä netin kautta ja avulla jonkun miljonääriksi rikastumisessa) ei sinänsä ole nähtävissä muuta kuin omaan napaansa tuijottavan, elintason itsestäänselvyytenä ympäröimän ihmisen omahyväisyyttä ja luonnosta (tai edes muusta  ihmiskunnasta ) täysin piittaamatonta asennetta .

Kaikki tavarahan siinä 'konmarittamisessa' nimittäin vain heitetään pois  ( jonkun oman katharsiksen tai muun ihmeellisyyttä säteilevän, mystis-filosofisen   'tavaranpoisto-orgasmin' saavuttamiseksi ), eli siis todellisuudessa omalta osaltaan vain  lisätään sitä maapallon jo aikaa sitten globaaliksi ympäristöongelmaksi paisunutta jätekuormitusta heittämällä jätevuoriin tavaraa, joka sinänsä  periaatteessa (ja käytännössäkin) olisi vielä  aivan käyttökelpoista jollekin ja ehkä jopa kipeästikin kaivattua jossain päin maailmaa (tai ehkä jopa aivan lähelläkin).

Sanoja 'ekologisuus', tai 'kierrätys' nimittäin ei niissä hänen kirjasissaan kertaakaan edes mainita ja ilmeisesti ne ovatkin hänelle aivan tuntemattomia. 

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat