Sisustusbloggaaja Miia, 35: ”Huomasin, että tavaran raivaamisesta voi tulla riippuvaiseksi”
klo 17:12 | 24.8.2018
Kun Miia oli karsinut kotoaan kaiken ylimääräisen, jäljelle jäi levoton olo: mistä voisin vielä luopua? ”Jouduin opettelemaan, että onni ei riipu tavaramäärästä – tai tavaroiden vähyydestä.”Lue koko juttu
Kiinnostava näkökulma. Karsimishuumassa olisi myös hyvä tiedostaa, että karsituista tavaroista tulee jätettä, yleensä myös vaikka ne annetaan "uuteen kotiin". Sovitaanko, että kun ostetaan mitä tahansa niin myös otamme itse vastuun siitä että se käytetään loppuun.
Ehkä tämä karsimisbuumi kertoo myös elämänhallinnan tavoittelusta. Tai kuten tämä bloggaaja hyvin sanoi, ettei ongelmat häviä karsimalla, ehkä vain selkiintyvät. On helppo purkaa ongelmia karsimalla edessä lojuvaa, mutta ei se sisintä ratko.
Pitempään blogia lukeneena asia ei nyt ihan noin ole . Ostelua ja tavaran katoamista ihmetellään yleisesti . En tiedä voiko karsimista verrata kuluttamiseen esim . Ruokapöydät ovat vaihtuneet sen seitsemän kertaa .
Ennen pidin tätä lehteä laatulehtenä
Mutta tämän jutun jälkeen pisteet kyllä
Laski !
Ihmettelen kovasti tämän OKV bloggaajan juttuja: esiintyy harmonisena mutta bloginsa mukaan alituinen tavararalli kodissa.
Ruokapöytä vaihtunut lähes kymmenen kertaa viiden viime vuoden aikana. Kaikki Miian tavarat katoavat kierrätys-nimiseen aukkoon alta aika yksikön. Ihmettelen kovasta mikäli Kodin kuvalehti seisoo ko. tyylisen blogin takana.
Tämä bloggaaja on kyllä oikeasti todellinen hamsteri eli ei kaaoksen hallinta taida toimia toistaiseksi. Hän laittaa tavaraa jatkuvasti pois mutta ostaa samalla uutta.
No okv blogia lukeneet tietää että harva ostelee näin paljon kun tämä tapaus. Tarkoitus säästää miellyttävät ja pakolliset esineet ja vaatteet, ei siten että koko ajan ostetaan ja myydään. Vaikka tavaramäärä tosiaan pysyykin samana niin osteluhan tällä ei ole loppunut. Varasto mahtaa olla aika täysi. ?
Pitäähän sitä ostaa että voi taas karsia... Ja vaihtamalla tavaraa saa blogiin lukijoita... Riippuvainen voi olla monenlaista asioista, samaan aikaankin. ?
Otsikkokuvan seinähylly täynnä turhaa roinaa.
Oletko Miia laskenut kuinka monta ruokapöytää, hyllyä, sänkyä, vaaterekkiviritystä, sohvaa ja viherkasvia on kulkenut viime vuosina kotisi kautta? Puhumattakaan erilaisista tekstiileistä, kuten koristetyynyt ja matot. Mielestäni tuo lehtijuttu on harhaanjohtava sillä tavararalli blogissa/kodissa tuntuu jatkuvan edelleen vaikka kerrot että hallitset omaisuuttasi eikä omaisuus sinua. Tavaroiden jatkuvan haalimisen ja huonekalujen siirtelemisen vuoksi blogista ei välity harmonia kuten lehtijuttu antaa ymmärtää. Karsiminen ei mielestäni ole synonyymi jatkuvalle uuden tavaran kierrättämiselle.
Voisi tääki lehti haastatella ihmistä kuka oikeasti on minimalisti eikä tämmönen himoshoppaaja.
Jotenkin järkyttävää aina lukea siitä miten ihmiset lopulta huomaavat miten paljon heillä on turhaa tavaraa. Olen asunut kehitysmaassa yli 30v ja nähnyt miten vähällä ihmiset tulevat toimeen, kun on pakko. Eivät he välttämättä halua tulla toimeen niin vähällä, päin vastoin. Hekin haluavat jotain kivaa kotiin. Tai ainakin tarpeellista. Minä olen aina voinut huonosti lomilla Suomessa. Varsinkin kun näen lastenhuoneet. Täynnä tavaraa. Jota ei edes käytetä. NIIN materialistista. Miten meistä on tullut tällaisia... pitää vaan ostaa ja ostaa.. Itse olen nykyään ei-minimalisti mutta ei myöskään maximalisti. Ostan sen mitä tarvitsen. Siinä se. Ja täällä saa aina annettua liikaa pois tarvitseville jos niin on. Suomessa on niin paljon ostohysteriaa, kaikkea pitää saada eikä mitään niistä tarvitse. Miten kävi aikoinaan sen leipomiskoneen... haloo!! Ei ole pakko mennä muotivirtauksien mukaan.
Ei kannata kuitenkaan pelätä tavaroiden karsimista. Harvalla se menee liiallisuuksiin. Varsinkin jos karsii hitaasti, niin eivät karsittavat tavarat kesken lopu.
Minun kotiini on kyllä tuotu lahjoja eli tavaroita, joita en ole pyytänyt. Miten kulutetaan loppuun tarpeeton kynttiläkippo? Tai lastenvaate, kun lapset kasvaneet niistä ulos? Tai kenkä, joka ei enää raskauden jälkeen mahdu jalkaan? Hieronko niitä lattioihin pitkin päivää, jotta voin sitten loppuunkuluneena laittaa roskiin/materiaalikierrätykseen? :D
Lahjan voi myydä/kierrättää/lahjoittaa siinä missä ostamansa tavarat.
Anteeksi, mutta valokuvat ovat kuin jostain sisustusmainoksesta: mustaa ja valkoista Ei ollut, mitä kuvittelin, vaatteita eri aikakaudelta ja värit sen mukaiset.
Eihän Kodin Kuvalehti ja yleensä mainostavat lehdet lähde haastattelemaan "minimalisteja", koska tarkoitushan on saada koko ajan myydä tavaraa ja asiaa. Lehdethän vain ruokkivat rahan törsääjiä, ostakaa, ostakaa!
Onkohan se Marie Kondo myös hoksannut, että elämäkin on rajallinen tila ja ettei ihminen millään turhan suurella rahamäärälläkään tee mitään ja että maailmassa on paljon (ilman mitään omaa syytään) hätää kärsiviä , oikeasti köyhiä ihmisiä, nälkäisiä, suojattomia lapsia ja orpoja jne. äärimmäisessä kurjuudessa eläviä ihmisiä, joita ei todellakaan mikään maapallon hyvin toimeentulevan vähemmistön aatteekseen korottama 'minimalismi' lämmitä, vaateta tai tarjoa heille sillä edes mitään käyttökelpoista ruokailuastiaa.
Tuossa pyrkimyksessä (saati sillä vielä netin kautta ja avulla jonkun miljonääriksi rikastumisessa) ei sinänsä ole nähtävissä muuta kuin omaan napaansa tuijottavan, elintason itsestäänselvyytenä ympäröimän ihmisen omahyväisyyttä ja luonnosta (tai edes muusta ihmiskunnasta ) täysin piittaamatonta asennetta .
Kaikki tavarahan siinä 'konmarittamisessa' nimittäin vain heitetään pois ( jonkun oman katharsiksen tai muun ihmeellisyyttä säteilevän, mystis-filosofisen 'tavaranpoisto-orgasmin' saavuttamiseksi ), eli siis todellisuudessa omalta osaltaan vain lisätään sitä maapallon jo aikaa sitten globaaliksi ympäristöongelmaksi paisunutta jätekuormitusta heittämällä jätevuoriin tavaraa, joka sinänsä periaatteessa (ja käytännössäkin) olisi vielä aivan käyttökelpoista jollekin ja ehkä jopa kipeästikin kaivattua jossain päin maailmaa (tai ehkä jopa aivan lähelläkin).
Sanoja 'ekologisuus', tai 'kierrätys' nimittäin ei niissä hänen kirjasissaan kertaakaan edes mainita ja ilmeisesti ne ovatkin hänelle aivan tuntemattomia.