Lukijan kirje: Yksi lapsi on ympäristöteko

Miksi hankitaan monta lasta? Paras ympäristöteko on olla lapseton tai hankkia vain yksi lapsi.Lue koko juttu

Kommentit (9)

Vierailija

Samaa mieltä. Lapsuudenkodissani oli viisi lasta, vaikka vanhempien aineelliset ja henkiset voimavarat olisivat riittäneet yhdelle tai korkeintaan kahdelle. Kasvatuksesta ei voi puhua, vaan meidät jätettiin keskenämme tappelemaan ilman minkäänlaista ohjausta. Sain siitä niin hyvän rokotuksen, että en ole hankkinut lapsia ollenkaan.

Jaaha

Ainoat lapset on aika poikkeuksetta itsekkäitä ja hemmoteltuja. Omilla lapsillani on perheidensä ainokaisia kavereina ja harrastusseurana ja hyvänen aika, mitä kuninkaita ja kuningattaria nämä alakouluikäiset on. Osa heistä on selvästi myös yksinäisiä sisaruksen puuttuessa ja yksinäisyyttä paikataan ostamalla tavaraa.

Vierailija

Ympäristön kannalta parempi on kun ei hanki lapsia ollenkaan, mutta itse en pysty arvioimaan lasten hankintaa pelkästään tältä kannalta. Ympäristön eteen voi tehdä myös paljon muuta, esim valintoja kulutuksen kautta.
Kirjoituksesta välittyi kuva, että kirjoittaja yrittää perusteella myös itselleen, miksi lapsia on vain yksi. Se voi toki olla hänelle tietoinen ja oikea ratkaisu, mutta kaikille se ei sitä ole. Pääasia, että on itse sinut asian kanssa ja että pyrkii tarjoamaan lapsille turvallisen ja onnellisen lapsuuden.

Ciao

Pöhkö kirjoitus, jossa sisältö ei juuri vastaa otsikkoa, kuten täällä jo todettiin. Ainoana lapsena kaipasin siskoa ja olin välillä yksinäinen. Vanhojen vanhempieni hoitoa en voinut jakaa kenenkään kanssa. Mutta lapsena sain heidän kaiken huomionsa ja vähät rahansa.

Ympäristönäkökulmasta väite on maailmanlaajuisesti totta: ihmisiä on liikaa ja me tuhoamme planeettamme. 

Vierailija

Kirjoittaja on täysin oikeassa. Kunpa olisin ajatellut aikoinani samoin; monelta huolenaiheelta olisin säästynyt, ja maapallo olisi pelastunut.

Siskoton ja veljetön

Ei tosiaan tarvinnut kilpailla huomiosta! Olen ainoa lapsi ja olin koko ajan suurennuslasin alla ja kaikkeen mitä tein niin siihen puututtiin. Kaipasin todella kovasti isoveljeä joka olisi ryypännyt, tapellut ja riehunut pitkin kyliä että olisin saanut  kasvaa ja kehittyä itsekseni silloin kun kuuluu. Minun murrosikäni alkoi 30 paikkeilla uhmasin silloista aviomiestäni ja kaikkea. Lähdin omille teilleni ja koin sen olleen ero vanhemmistani myös.

KK

En ymmärrä miksi luullaan ainoan lapsen olevan aina hemmoteltu. Äidiltäni en ole ikinä yhtään hyvää sanaa minusta kuullut, vain mollaamista ja aliarviointia. Suorastaan vihamielistä suhtautumista minuun. Olin ainakin isälleni toivottu lapsi, hän nimenomaan oli halunnut saada tytön. Isän rakkaus ei kuitenkaan estänyt äidin sanojen itsetuntoni musertavaa voimaa. 

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat