Marjan molemmat pojat sortuivat huumeisiin – lue äidin kertomus karusta huumehelvetistä

Marja Palkonen työskentelee nykyään hankkeessa, jossa huumeriippuvaisia pyritään kuntouttamaan matalan kynnyksen työtoiminnan avulla. ”Autan heitä näkemään elämässään tulevaisuutta.”

Kun Marja Palkonen sai tietää 16-vuotiaan esikoispoikansa huumeidenkäytöstä bussipysäkillä vuonna 1997, hän päätti keskittyä lapsensa auttamiseen. ”En tiennyt, että elämäni ei palaisi enää ennalleen.”Lue koko juttu

Kommentit (9)

Kerrasta poikki

Lapset tarvitseva vanhempia, eivät kavereita. Jos käyttää huumeita niin niistä vieroitetaan rankemman kautta. Pakkohoito ja kotiaresti. Jos ei tottele niin ei muuta kuin kadulle. Elämä on hyvin yksinkertaista. Huumeiden käyttäjiä ei tarvitse ymmärtää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän on ollut kotona meneillä tai ulkopuolella, että kummatkin lapset sortuvat huumeisiin? Yleisemminhän huumeita käyttävät ne, varsinkin nuorena, jotka yrittävät turruttaa mahdollisia traumoja ynnämuita.

Olin itse nuori, joka sortui huumeisiin.

Ei se vaatinut mitään muuta kuin sellaisen luonteen, että partiomerkkien keräily ei vain riittänyt!

Aikansa huumeet kuuluivat kuvioihin, se oli hauskanpitoa täysin ja huumeita käyttivät jo silloin (90-luvulla) todella monet erilaisista lähtökohdista tulleet.

Suurin osa meistä järkiintyi ihan vain iän myötä, kun ei vain enää jaksanut rallata öitään yökerhoissa.

Hommaan jäi koukkuun ne, jotka addiktoituivat muutenkin kaikkeen helposti, se oli ihan luonnekysymys.

Usein siihen vaikuttaa vahvasti perimä. Alkoholistigeenit löytyy todella monen suomalaisen sukutaulusta, koska tämä maa on niitä pullollaan. Se voi käydä sinullekkin!

Alkoholistien luonteissa on kyllä usein se yhtäläisyys, että eivät kestä vastoinkäymisiä, vaipuvat itsesääliin, kuin teinit konsanaan ja ihan vain yksinkertaisesti jäävät helposti koukkuun ihan kaikkeen. Esimerkiksi peliriippuvuus on ihan sama asia tai monen suomalainen rakkaus eli läheisriippuvuus.

Kaikki voima päihteidenkäyttäjien läheisille ja varsinkin päihteitä käyttävien nuorten vanhemmille. Omalle puolisolleen voi kääntää selkänsä, se on lastenleikkiä siihen verrattuna, että se selkä pitäisi kääntää omalle lapselle <3

Kalle kotipsykologi

Tekisi mieki kirjoittaa surkean ankeasta maailmankatsomuksestasi piiitkä vastaus, mutta et siitä kuitenkaan mitään oppisi, joten jätän väliin.. Peiliin voit silti sinäkin vilkaista, sieltä ei välttämättä takaisin katsokaan niin kaikkitietävä ihminen kuin luulet.

Vierailija

Kalle kotipsykologi kirjoitti:
Tekisi mieki kirjoittaa surkean ankeasta maailmankatsomuksestasi piiitkä vastaus, mutta et siitä kuitenkaan mitään oppisi, joten jätän väliin.. Peiliin voit silti sinäkin vilkaista, sieltä ei välttämättä takaisin katsokaan niin kaikkitietävä ihminen kuin luulet.

Tämä teksti siis osoitettu edelliselle kommentoijalle... 

Vierailija

Jos isältä ne riippuvuusgeenit on saatu? Isä on hyväkin pitää lapsista erillään, mikäli ei ole iskä yhtään skarpannut, vaan möhlää päihteiden kanssa itsekkin.

Pienempi häpeä on kasvaa yksinhuoltajan perheessä, kuin juopon isän.

Itse olisin pitänyt äitiäni sankarina, jos hän olisi arvostanut itseään ja lähtenyt juopon isän luota. Olisin saanut itsekkin paljon selkeämmän kuvan kaikesta. Äiti jäi ja minä olen elämässäni sitten jättänyt miehiä senkin edestä, jäin ikään kuin korjaamaan äitini virheitä ja olen hyvin anteeksiantamaton ja kylmä miehille. 

Olin myöskin päihteidenkäyttäjä nuorena. Ihmisillä on hiukan hassukin kuva huumeidenkäyttäjistä. Aivan kuin kerran olet ollut huumeiden kanssa tekemisissä, olet mennyttä :D

Käytin ihan suonensisäisiäkin, mutta en ikinä oisi voinut jäädä siihen paskaan koukkuun, vaan se oli myöskin aikansa vain pelkkää hauskanpitoa.

Varmaan 23v ja tuli vain aikuistuttua, eikä enää kiinnostanut. Nykyään olen työelämässä erittäin hyvin menestynyt, parisuhde-elämä onkin sitten mitä on. Eronneet, yksinhuoltajanaiset saattavat olla juurikin niitä, jotka ovat tehneet oikeasti kaiken voitavansa, että lapsensa ei väärille teille ajautuisi, he ovat ymmärtäneet EROTA!

Suurin Suru

Minun poika 25v kuoli vuosi sitten.Kuolinsyynä lääkäreiden aliarvioima diabetes,sen tuomat vakavat lisäoireilut,työterveyshuollon määräämät valtavat lääkemäärät ja aiheeseen liittyvät alko/huumeet.Välttämättä ei ole asia aina niin että nykyään vanhempia tai kasvatusta voitaisiin pitää nuorten syynä sortumiselle.Olen töissä alalla missä nään huumeitten käytön arkipäiväistymisen mikä on vähintäänkin surullista varsinkin huomioonottaen suurimman suruni.Varmasti jälkiviisaana olisin voinut tehdä paljon pelastaakseen lapseni mutta tuskin kuitenkaan.Olemme hyvintoimeentuleva perhe aina ollut,perinteisiä perhearvoja arvostava ja juu,otamme silloin tällöin alkookin ja emme voineet pelastaa kalleintamme.Ikävä kyllä huumeet kuuluvat suurimman osan nuortemnme elämään tässä maailman menossa ja aika vähän pystymme jopa vanhempina vaikuttamaan asiaan.Lepää rauhassa rakkaimpani.Anteeksi.Äiti.

Vierailija

Hassua. Seurustelin rikospoliisin kanssa noihin samoihin aikoihin eli vuosituhannen vaihteessa useampaankin otteeseen, välillä oltiin erossa kun elämä oli jatkuvan kiusanteon takia niin hankalaa. Kaikki jutussa kuvaillut päälleajamiset, metsässä sidottuna olemiset, pahoinpitelyt ja sairaalareissut ym. tuttuja minulle ja entiselle seurustelukumppanillenikin. Jäi lapsetkin tekemättä. Roistot kohtelevat näköjään poliiseja ja omiaan samalla tavalla. 

Simple as that

Vierailija kirjoitti:
Miksi av:lle näin hyvä tarina esille, jota ei kuitenkaan voi lukea?

Voisikohan olla vaikka siksi, että mahdollisimman moni kiinnostuisi lehdestä ja tilaisi sen? Kodin Kuvalehti on täynnä toinen toistaan hienompia artikkeleita toimittajilta, jotka kirjoittavat niitä työkseen. Ja työstä pitää saada palkka, jota taasen voidaan maksaa, kun lähteä lukevat maksavat siitä.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat