Lukijan kirje: Eri-ikäiset sisarukset ovat rikkaus

Kolmas lapsi ei mene siinä kuin kaksi, vaikka niin sanotaan. Mutta kyllä meillä olisi ollut tylsää ilman perheemme iltatähteä!Lue koko juttu

Kommentit (3)

kolmen äiti

Meilläkin nuorin isolla ikäerolla kahteen vanhempaan, vaikka ihan ydinperhe ollaankin. Kolmas ei "mene siinä sivussa" ja tavallaan rankkaa aloittaa kierros alusta, mutta kyllä tuo kuopus on niin paljon antanut meille! Ihana katsoa kuinka rakkaat välit on veljen kanssa, vaikka ikäeroa onkin 7 vuotta.  Ja murrosikäinen poika, joka muuten jää helposti vaille kosketuksia (tyttöystäviä ei vielä ole halailtavaksi asti ja vanhempien halaaminen on yäk), voi hyvin halailla pikkusisarustaan ja saa toki haleja takaisinkin. Toivottavasti nämä ihmissuhteet kestävät loppuelämän ja voivat vielä aikuisiässäkin turvautua toisiinsa hädän tullen!

Sisko ja sen veljet

Useimmiten kuulee kommentteja, että lapset on hyvä tehdä putkeen pienillä ikäeroilla. Näin ollen heistä on toisilleen seuraa ja meneehän se toinen, tai kolmas samaan "konkurssiin". Olen eri mieltä. Haaveilen jopa hiukan salaa toisesta lapsesta, mutta en missään nimessä halua häntä ennen kuin esikoinen on esimerkiksi jo koulun aloittanut ja saanut elämäänsä paljon muutakin sisältöä kuin oma äiti ja isä. Haluan että tällä haavaa ainokaiseni saa elämänsä ensimmäisenä vuosina minun ja isänsä jakamattoman huomion. En sano, etteikö rakkautta riittäisi useammalle, varmasti niinkin, mutta sitten kun esikoiseni on jo isompi, voin antaa uudelle tulokkaalle paljon enemmän aikaa ja huomiota ja hän saa vapaasti olla talon ainoa vauva.

Mutta, kaikki tavallaan. Omasta lapsuudesta on kuitenkin liian tuoreessa muistissa, kuinka vanhemmilta ei riittänyt aikaa niin paljon kuin itse olisi halunnut. Siihen riitti jo se, että yhden perheenjäsenen harrastus imi rahat ja vanhempien ajan. Muille huolehdittiin ruoka ja vaatteet, mutta siinäpä se. 

Vierailija

Teki niin tai näin, aina voi mennä pieleen. Jos ikäero on liian pieni, perhe rasittuu valtavasti eikä kukaan lapsista saa sitä huomiota, jota juuri sillä hetkellä tarvitsisi. Mutta jos ikäero on liian suuri, se esikoinen - prinssi tai prinsessa - ehtii pahimmoillaan jo tottua palveluun ja reagoida rankastikin kun menettää tämän erikoisasemansa. Valitettavasti osa ainoista lapsista tai niistä, joita on kasvatettu ainoina pitkään (mikä on pitkään, yhdelle viisi, toiselle kymmenen vuotta) säilyttää tämän erinomaisuuden kuvitelman koko ikänsä ja tiettyä itsekkyyttä voi kehittyä persoonallisuuteen. Edellinen  kirjoittaja huolehtii omien lapsuusaikojen kokemustensa takia siitä, että vauva saa olla ainoa vauva, mutta unohtaa sen esikoisen puolestaan. Varmaan aika paha on, että esikoisen on pakko rakastaa vauvaa, vaikka sisällä tuntuisi miltä. Sisaruskateutta ei kannata jättää huomioimatta eikä pitää pahana, sillä se on täysin luonnollinen ja ymmärrettävä tunne. Pieni lapsihan on täysin riippuvainen vanhempiensa  välittämisestä, muuten se ei  jää eloon.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat