Lukijan kirje: Miten voin korjata menneet virheet äitinä?

Lukijan kirje: Miten voin korjata menneet virheet äitinä?

Aikuiset lapseni syyttävät minua kasvatusvirheistä. Miten voin korjata menneet virheet niin, että minun ja lasten suhde tulisi kuntoon?Lue koko juttu

Kommentit (5)

Pyydä uudelleen anteeksi - ene...

Menneitä ei pysty muuttamaan, nimimerkki Äidin kaipaus. Vain pyytämään anteeksi ja senhän olet jo tehnyt.

Mielestäni sinun ei kannata katsoa liikaa taaksepäin. Kaikki me teemme virheitä. Katso sen sijaan eteenpäin ja käytä aikaasi lastesi kanssa mahdollisimman tasapuolisesti.

Jos ja kun lapsesi taas ottavat asian puheeksi ja syyttävät sinua, pyydä heitä yksilöimään syytöksensä ja kertomaan konkreettiset esimerkit, joista voitte keskustella. Kaikkia meitä vanhempia voi yleisellä tasolla syyttää kasvatusvirheistä ja epäoikeudenmukaisuudesta.

Kun lapsesi nostavat keskusteluun sitten mahdollisesti aivan konkreettisia asioita. Ja vaikkei niissä mielestäsi olisikaan perää, pyydä jälleen anteeksi.

Antavat lapset sitten sinulle anteeksi tai ei, ongelma ei ole senb jälkeen enää sinun vaan heidän.

Vanhempien syyttely saattaa olla myös opittua tai omien turhaumien purkamista. Kaikki syytökset eivät tosiaankaan ole totta. Ole myös itsellesi armollinen!

Vierailija

Kysyt tekstissäsi "Mikä olisi oikea tapa korjata nämä virheelliset käsitykset?" Eli mielestäsi ET ole tehnyt virheitä, ja lapsesi ovat katkeria syyttä suotta? Jos näin on, varmaan asiassa on vielä keskusteltavaa. Oletko pystynyt myöntämään virheesi? Oletko aidosti pyytänyt niitä anteeksi?

Jos olet, niin enpä tiedä paljoa enempää mitä voisit tehdä, jos lapsesi vain ovat katkeria eivätkä halua olla tekemisissä. Aikuiset ihmiset voivat valita seuransa, vaikka se tuntuisikin epäreilulta.

Jos kertoisit, millaisista virheistä riidoissanne on kyse, voisi olla helpompi antaa neuvoja tai mielipiteitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti on aina oikeassa muttei v...

Nimimerkki Äidin kaipaus, olen pahoillani ettet ole saanut lapsiisi aikuisiällä hyvää suhdetta. Tietämättä paremmin mitkä ne kasvatusvirheet lapsesi mielestä olivat, voin samaistua heihin. Minä olin kauan katkera äidilleni siitä, että hän purki kaiken huonon olon, taloudelliset asiat, riidat isäni kanssa ja onnettomat lapsuutensa päivät minulle, perheemme ainoalle tytölle. Opin jo pienestä siihen että kun katsoo itseään peilistä ei ole minkään näköinen, mitkään vaatteet eivät mahdu päälle ja kovin kummoisia ei tässä elämässä kannata haaveilla. Kun kerroin kuukautisten alkamisesta, äitini suuttui ja totesi että joko nyt.

Minäpä sainkin jostain rohkeutta olla nainen, itsenäinen ja oma kaunis itseni. Opiskelin, matkustelin, nautin elämästä ja olin yhteydessä äitiini lähinnä ilmoitusmuotoisissa asioissa. Kun aloin odottamaan esikoistani, äitini varovasti kysyi saisiko hän olla lapsenlapsensa elämässä tiiviisti. Sanoin että ehdottomasti, mutta malli, jonka hän näyttää on oltava toinen kuin mitä hän minulle antoi. Äitini oli hämmästynyt ja kävimme asian tiimoilta pitkän keskustelun. Muistan aina sanat, jotka lapsilleni nyt niin rakas ja läheinen mummo sanoi; näin minut kasvatettiin, enkä muuta osannut. Olen onnellinen että "huonon äidin" ketju on katkennut ja huomaan että äitini nauttii elämästään aivan toisella tavalla. Hän pystyy hyvittämään kohdallani tekemänsä asiat nyt lapsenlapsilleen ja minä taas olen ymmärtänyt sen, että me olemme aikamme orjia ja paha on tehdä toisin kun ei muusta tiedä. 

Toivottavasti saat lapsillesi välittymään viestin, ettet ole pahansuovasti heitä kasvattanut. Kukaan meistä ei ole viaton ja lapsesi saattavat hyvinkin tehdä elämässään asioita, jotka parinkymmenen vuoden päästä tuntuvat aivan kamalilta.

En ymmärrä näitä aikuisten lasten tuomioistuimia; useimmiten "rikos" on jo vanhentunut. Minusta aikuisten lasten pitäisi keskittyä itse olemaan parempi tai samanlainen äiti (jos äiti oli kiva) sen sijaan että möyrii äitinsä tai isänsä virheissä. Omasin huonon äitisuhteen, mutta tuin äitiäni olemaan hyvä mummi lapsillemme. Olen ihan tyytyväinen elämääni, en saisi mitään lisää syyttelemällä äitiäni asioista, joille ei enää mitään voi. Harva vanhempi pystyy ottamaan vastaan aikuisten lasten katkeruutta tai tulenkatkuista vääryyden kokemusta. On parempi hyväksyä tosiasiat, antaa anteeksi ja elää sovussa.

Vierailija

Epäoikeudenmukaisuuden kokemus on kyllä raskas taakka kantaa ja useimmiten siihen on myös jonkinlainen syy olemassa.  Ainakaan ei ole syytä enää jatkaa samaa rataa eli pitäisi yrittää edes nyt olla täysin tasapuolinen lapsille ja jos asiasta puhutaan, korostaa miten tärkeitä ovat molemmat lapset aina olleet. Jokainen tekee parhaansa sen mukaan mihin kyvyt ja persoonallisuus riittävät eikä täydellisiä vanhempia ole olemassakaan. Mutta jos tosiaan pidät lasten ajatuksia virheellisinä, tulet samalla mitätöineeksi heidän kokemuksensa eikä se takuulla auta asiassa tippaakaan.   

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat