Lukijan kirje: Elämäni on täydellistä ilman lapsia

Lukijan kirje: Elämäni on täydellistä ilman lapsia

Jyrkimmin tuntuvat vapaaehtoisesti lapsettomia arvostelevan ne, jotka ovat väsyneitä lapsiperhe-elämään.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (52)

Vierailija

Tuo on kyllä jännä, että ihmiset kommentoivat vaikka mitä. Varmaan vähemmästäkin muuttuu aika defensiiviseksi. Itse olen jo yli 30-vuotias nainen eikä minulta ole kuin ihan muutaman kerran edes kysytty, haluanko lapsia, saati että joku olisi alkanut tuomitsemaan minua koska minulla ei ole lapsia. Mutta varmaan se on tuurista kiinni, sattuuko törmäämään ihmisiin, jotka haluavat arvostella.

Toisaalta jos ei itse tuo erityisesti esille, että ei halua lapsia, niin ehkä niin moni ei alkaisi aiheesta paasata?

Saga

Sinulla on täysi oikeus olla haluamatta lapsia. On kamalaa ajatella, että oma elämä pitäisi elää ulkopuolelta tulevien odotusten mukaan. Jokainen eläköön oman näköistä elämäänsä. Mutta oletko ajatellut, että vanhemmat voivat olla lapsistaan hyvinkin onnellisia? Minulla on kaksi lasta, joita rakastan yli kaiken. Tunnen olevani äärettömän onnekas, kun olen heidät saanut elämääni. En koskaan vaihtaisi elämääni lapsettomuuteen, vaikka todella rankkoja päiviä on ollut. Lapset ovat pieniä vain hetken, vanhemmat saavat kyllä takaisin "oman elämänsä". En näe mitään syytä kadehtia kenenkään lapsettoman vapautta, mutta ymmärrän, että me ihmiset haluamme eri asioita elämässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annel1

Mä oon aina miettinyt sitä että entä sitten elämä vanhana? Kun ei ole jälkikasvua. Kukaan ei pidä huolta. Voihan se nuorena tuntua hyvältä ratkaisulta mutta ajatteleeko sitä sitten kuitenkin jossain vaiheessa että olisi pitänyt valita toisin.

Vierailija

Annel1 kirjoitti:
Mä oon aina miettinyt sitä että entä sitten elämä vanhana? Kun ei ole jälkikasvua. Kukaan ei pidä huolta. Voihan se nuorena tuntua hyvältä ratkaisulta mutta ajatteleeko sitä sitten kuitenkin jossain vaiheessa että olisi pitänyt valita toisin.

Ajattelee. On surullista hoitaa vanhuksia jotka ovat yksinäisiä ja siinä vaiheessa jos ns. lapselliset on olleet kateellisia lapsettoman vapaudesta aiemmin, kuvio kääntyy kyllä toisinpäin.
Mikään ei ole niin surullista kuin yksinäinen, lapseton, katkera vanhus.

Vierailija

"Mikään ei ole niin surullista kuin yksinäinen, lapseton, katkera vanhus."

Paitsi yksinäinen, lapsellinen, katkera vanhus, joka on tehnyt lapsia vaikka ei olisi halunnut ja jonka lapset eivät käy katsomassa.

42

Vierailija kirjoitti:
"Mikään ei ole niin surullista kuin yksinäinen, lapseton, katkera vanhus."

Paitsi yksinäinen, lapsellinen, katkera vanhus, joka on tehnyt lapsia vaikka ei olisi halunnut ja jonka lapset eivät käy katsomassa.

Ja sitten vielä se vanhus, joka on ollut jopa oikein hyvä vanhempi, mutta lapset ja lapsenlapset ei silti käy katsomassa. 

Nurje

Oletteko te lapsettoman vanhuudesta huolissanne olevat tehneet lapsia ihan vain siksi, että yritätte välttää yksinäisen vanhuuden? Kuulostaa aika kamalalta. Tehdä lapsi vain siksi, että helpottaa omaa pelkoaan...Huhhuh...Ja sitten lapsettomat on itsekkäitä?

Itse otan koska tahansa mieluummin riskin yksinäisestä vanhuudesta, kuin teen lapsen sillä ajatuksella, että hänellä on jokin valtava vastuu minusta tulevaisuudessa. Jokaisella on oma elämänsä ja oikeus siihen. Myös niillä lapsilla, jotka kasvavat aikuisiksi. Kukaan ei pysty tietämään, mihin elämä vie. Pysyvätkö lapset edes samassa maassa. Senhän näemme nytkin vanhainkodeissa, jotka ovat täynnä yksinäisiä vanhuksia, joilla on lapsia ja lapsenlapsia.

En halua tehdä lapsia vain ollakseni heille taakka vanhana. Mieluummin olen sellaisten ihmisten hoidettavana, jotka saavat hoitamisestani rahaa ja myös säännöllisiä vapaapäiviä. Lapsettomana minulla on mahdollisuus myös varautua vanhuuteeni rahallisesti.

Lapsia nolla on hyvä olla

Niin, odotatteko että kun olette vanhoja niin lapsenne ilomielin hylkäävät oman elämänsä, perheensä, työnsä ja muuttavat vaikka maailman toiselta laidalta hoitamaan teitä? Itselle olisi ainakin kamala ajatus että vaivaisin ketään vanhana ja sairaana. Nyt voinkin jäädä pois työelämästä jo hyvissä ajoin eläkeikää ja varmistaa itselleni hyvää ja mielekästä elämää ennen kuin kroppa tai pää alkaa reistaamaan. Sitten kun elämä ei ole enää mielekästä niin voi varmistaa mukavan ja omaehtoisen lähdön täältä. 

Oneandmillion

"Lapset ovat pieniä vain hetken." Lapsethan ovat pieniä monta vuotta! Lapsiin kuluu vanhemmilta noin kolmasosa aikuiselämästä, eli valtavan pitkä aika.

Mitä tulee vanhuuden yksinäisyyteen, niin mieluummin otan sen riskin kuin hankin lapsia, jolloin tekisin jotain, mitä en varmasti halua. Vanhuudessani minulla on seuraa ystävistä ja toivottavasti myös puolisosta. Ovatkohan vanhemmat tehneet hoitosopimuksen lastensa kanssa vai mistä he tietävät, että saavat lapsiltaan apua vanhana?

Onnellisesti lapsivapaa

Vierailija kirjoitti:
Toisaalta jos ei itse tuo erityisesti esille, että ei halua lapsia, niin ehkä niin moni ei alkaisi aiheesta paasata?

Itse olen vapaaehtoisesti lapseton, mutta en koskaan _aloita_ puhetta aiheesta. Mutta etenkin nuorempana (nyt olen 40+) kysyjiä riitti, ja sitten sitä typerää äimistelyä, kauhistelua ja oman näkemyksen tuputtamista.

Uskon, että lapsista on vanhemmilleen iloa silloin kun perhe-elämä lasten kanssa on se oma juttu. Kavereissani näen esimerkkejä sekä onnellisista äideistä että niistä, jotka eivät oikein onnellaan vakuuta, vaikka kaikki olisi sinällään hyvin. Minun juttuni on elämä ilman lapsia, eikä se ole keneltäkään pois.

Vierailija

Miten jonkun täysin tuntemattoman lapsettomuus voi olla joillekin niin vaikeaa? Ja vaikka kyseessä olisi kuinka tuttu ei se lapsettomuus kuulu kenellekään muulle kuin mahdolliselle puolisolle. Miksi lapsettomuuden valinneilta vaaditaan perusteluja ja miksi pelkkä "en vain halua" ei riitä? Kysytäänkö koskaan syytä, miksi lapsia halutaan? Silloin kyllä riittää se, että haluaa, eipä taideta perusteluja vaatia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä jännä, että ihmiset kommentoivat vaikka mitä. Varmaan vähemmästäkin muuttuu aika defensiiviseksi. Itse olen jo yli 30-vuotias nainen eikä minulta ole kuin ihan muutaman kerran edes kysytty, haluanko lapsia, saati että joku olisi alkanut tuomitsemaan minua koska minulla ei ole lapsia. Mutta varmaan se on tuurista kiinni, sattuuko törmäämään ihmisiin, jotka haluavat arvostella.

Toisaalta jos ei itse tuo erityisesti esille, että ei halua lapsia, niin ehkä niin moni ei alkaisi aiheesta paasata?

En ole ikinä "tuonut erityisesti esille". vapaaehtoista lapsettomuuttani. Se tulee esille vain sukujuhlissa ja esim. uusien tuttavien kanssa, kun kysellään, vihjaillaan ja ehdotellaan "no koskas teille tulee lapsia/ montako lasta sulla on (kyllä, ensimmäisenä oletetaan, että on lapsia eikä kysytä) onko lapsia?" Suhtautuminen on ollut vaihtelevasti ymmärtävää ja positiivista tai väittelevää, alentuvaa ja negatiivista riippuen kanssakeskustelijan iästä, sukupuolesta ja sukulaissuhteesta. Olen huomannut omalla kohdallani, että velojalukuunottamattakin nuoret naiset, myös lapselliset suhtauvat tähän vakaumukseen positiivisimmin. Pahimpia vänkääjiä ovat olleet vieraat vanhemmat miehet, omat sukulaiset ja kolmantena vieraat (vanhemmat) naiset. Ja kyllä, näitä kyselyitä ja voivotteluja on tullut niin paljon vastaan, että voin jo pitää yllä tilastoa aiheesta.

Vierailija

Kunpa olisin vain hoitanut muiden lapsia. Pidän lapsista ja tulen hyvin toimeen lasten kanssa.
Omien lasten kanssa en tullut toimeen ollenkaan. Kaikkeni tein, mutta en onnistunut.
Tuskin hoitavat kun olen vanha, että ei kannata siihen tuudittautua että hoitaisivat.
Säästäkää rahaa vaan ja hankkikaa itsellenne hyvä hoitokoti tai jopa hoitaja kotiin hyvissä ajoin kun vielä pystytte.
Lapsettomuus on ihan ok.

Esmeralda

Ihan ymmärrettävää, että kaikki eivät halua lapsia. Itselläni on kolme aikuista lasta, mutta hyvin ymmärrän henkilöitä, jotka eivät halua sitä arjen pyöritystä ympärilleen. Nykypäivänä on hienoa, että myös uskaltaa kertoa sen ääneen. Ymmärrystä tulisi olla siten tähänkin suuntaan, että joku ei vaan halua lapsia vaikka lapset paljon antaa, myös paljon ne ottaa. Ja mitä tulee siihen, että minkälaisia vanhuuden tukihenkilöitä heistä saat tai kuvittelevat saavasi, on jotenkin väärä tapa kahlita lapsia liikaa itsesi turvaksi nykypäivän maailmassa ellei he itse niin halua. Lisäksi kaikki nuo kolme omaa lasta ovat aivan erilaisia, itsenäisiä persoonia. Oma mielikuva minkälaisia aikuisia lapsia minä olen kasvattanut on matkan varrella muuttunut moneen kertaan. Ihan hyvin tullaan toimeen, mutta en minä heidän kanssa enää saman katon alla asuisi. Jokainen heistä on oma vahva persoona, ja äiti on jäänyt kauas taustalle katselemaan, onneksi.

Mira12

Olen huomannut, että usein kun pohditaan hankkiako lapsia vai ei, niin mietitään lähinnä pikkulapsi-tai vauva-aikaa. Tässä on kuitenkin kyse vain muutamasta vuodesta, lapsihan on osa elämääsi tn. loppuelämäsi ajan. Minusta tätä asiaa kannattaisi pohtia hieman laajemmin, mitä merkitsee elämässäni se, että en saa jälkikasvua.

Anneli90

Minua ei ärsytä se, että joku ei halua lapsia. Tässäkin keskusteluketjussa paistaa kuitenkin läpi asenne, että lapsia hankkineitten ratkaisua halveksitaan. Lapsiperhe-elämä nähdään lähinnä helvettinä, johon kukaan, jolla on riittävästi rohkeutta ja järkeä ei ryhdy. Toisen ratkaisun kunnioitusta voi osoittaa molemmilta puolilta. Onneksi vielä jotkut meistä tekee lapsia, on sitten tulevaisuudessakin Suomessa ihmisiä maksamassa veroja, joilla mummot elätetään ja vanhainkoteihin saadaan työntekijöitä.

Na-eel

Eihän tästä ole kuin viikko kun ystäväni, puolitoistavuotiaan äiti, viimeksi otti kävelyretkellämme puheeksi aiheen lapset: "jos mä nyt tekisin näitä valintoja, siis sen perusteella mitä mä nyt tästä perhe-elämästä tiedän, mä en olis pitänyt tätä lasta. Mutta nyt kun se on tässä, niin kyllä mä kestän, tietty, on tässä hyviäkin hetkiä. Mutta jos mä nyt tietäisin äitinä olemisesta sen mitä nyt niin mä en olis pitäny tätä lasta."

Eikä tämä ole ensimmäinen kerta kun minulle, 34-vuotiaalle lapsettomalle naiselle, kerrotaan äitien toimesta tällaista. On surullista, etteivät he uskalla olla rehellisiä omille puolisoilleen, sukulaisilleen, useimmille ystävilleenkään - syyllistäminen on ilmeisen rankkaa ja äitiys niin pyhä juttu, että kun kerran kulttiin astut, niin naama on pidettävä hymyssä eikä totta saa puhua.

Kehoittaisin kaikkia äitejä avoimuuteen ja rehellisyyteen. Vanhemmuudessa on varmasti hyviä ja huonoja juttuja, mutta keskimäärin elämässä tulee rumaa jälkeä jos ei uskalla olla rehellinen vaan patoaa kokemansa ikävät tunteet. Siitä sitten syntyy niitä vauvanravistelijoita, lapsenhakkaajia, perhesurmaajia ja yleisimmin kai koteja, joissa asutaan mutta ei rakasteta?

Vierailija

Tuo äitimyytti on ihan totta. Vanhemmuuteen liittyy myös negatiivisia tunteita, olisi tärkeää, että niistä voisi puhua avoimesti. Varsinkin pienten lasten vanhemmat voivat olla hyvinkin uupuneita. Minusta on ihan hyvä, että jos ihminen tietää  valmiiksi, ettei hänellä ole voimavaroja/kykyjä/tahtoa tasapainoiseen vanhemmuuteen, niin hän jättää lapset tekemättä.

Toisaalta, se millaista olla vanhempi voi yllättää, mutta myös positiivisesti. Minulla on ystävä, joka oli vuosia ehdottomasti sitä mieltä, ettei lapsia hanki. Oma elämä oli niin mielekästä, ja hän ajatteli, että lapset sen pilaisivat. Jossain vaiheessa biologinen kello alkoi kuitenkin tikittää, ja hän pitkän pohdinnan jälkeen päätti miehensä kanssa lapsia kuitenkin tehdä. Nyt heillä on kaksi lasta, ja tämä ystäväni on tavattoman onnellinen heistä ja perhe-elämästään ylipäätään. Luulen, että oli niin perusteellisesti miettinyt lasten hankintaa, että oli hyvinkin valmis vanhemmuuteen, kun ratkaisun asiasta teki. Toivoisin, että itse olisin osannut olla omille lapsilleni hänen kaltaisensa äiti.

Vierailija

Lapsettomuus lienee vähäinen murhe tulevaisuuden ilmaston muutosten edessä.

Itseäni säälittää tämän päivän vauvat. Millaisessa maailmassa he tulevat elämään, jos nykyinen

kulutus ja luonnonvarojen tuhoaminen/ riistäminen jatkuu?

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat