Et ole luuseri, vaikka skippaat jumpan! ”Mieti rehellisesti myös lastesi harrastuksia”, kehottaa psykologi

Et ole luuseri, vaikka skippaat jumpan! ”Mieti rehellisesti myös lastesi harrastuksia”, kehottaa psykologi

Kun jättää jotakin kesken, joutuu kasvotusten ikävien tunteiden kanssa. ”Joutuu sietämään sen olon, että nyt olen laiska tai luuseri. Pitää ymmärtää, että ne ovat ajatusrakennelmia, eivät otteita todellisuudesta. Ajatusvääristymiä, joita on kantanut mukanaan ehkä pienestä lapsesta saakka”, psykologi Nina Pyykkönen sanoo.

Jos harrastus tuottaa enemmän ahdistusta kuin iloa, omia motiivejaan kannattaa miettiä.Lue koko juttu

Kommentit (6)

Vierailija

Inhoan kaikkea liikuntaa, joten kyllä mikä vain jumppa ja sali on nimenomaan pakkopullaa ja aivan syvältä. Ikävä kyllä täysi liikkumattomuus ei ole mikään hyvä vaihtoehto vaikka kuinka ärsyttäisi käydä niissä jumpissaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Minulta jäi jumppakausi paikallisessa seurassa heti alkuunsa. Olin ihan innoissani ensin, mutta pitkäaikaisemmat ryhmäläiset oikeastaan ajoi pois. Ryhmissä oli jo tavallaan muodostunut ns. vakipaikat ja kun sitten menin "jonkun paikalle" niin minulle sanottiin, että mene pois mun paikalta. Keräsin tavarat ja lähdin. Kotiin. Enkä enää tullut seuraavalle tunnille. Totesin, että itsekseni on paljon mukavampi harrastaa liikuntaa.

annepa

Jutussa ei käsitelty ollenkaan sitä oikeaa velvollisuutta, johon ensimmäinen kommentoija viittasi. Tottakai harrastan liikuntaa, koska on pakko! Muuten ei pysy toimintakuntoisena. Liikunta on useimmiten syvältä ja poikittain, mutta vielä enemmän syvältä olisi kuusikymppisenä saatu lonkkamurtuma.

Psykologi Nina Pyykköselle kommentit ja terveiset ihmiseltä, joka ei koe liikunnan iloa ja jolle liikunta on pakkopullaa:

"Liikkuminen on velvoite.” Niin onkin, ilman sitä ei pysy kunnossa. Hampaiden pesukin on velvoite, ei sekään mitään maailman ihaninta asiaa ole, mutta se tulee aina vain tehtyä. 

”Harrastaa vain siksi, että täytyy. Että voi tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi”. Kyllä, harrastaa vain siksi, että täytyy, mutta sillä ei ole mitään tekemistä hyväksytyksi ja arvostetuksi tulemisen kanssa, vaan toimintakyvyn kanssa.

"Joskus harrastamme, koska haluamme ylläpitää tietynlaisen ihmisen identiteettiä." Esimerkiksi sellaisen ihmisen, joka jaksaa nousta portaat kolmanteen kerrokseen tai joka jaksaa kantaa kauppakasseja ja nousta istumaan tuolista vielä vanhemmallakin iällä, sellaisen, jolla on hyvä tasapaino eikä hän kaadu ensimmäisissä liukkaissa ja murra rannettaan tai lonkkaansa.

”Kun on rehellinen itselleen, voi löytyä jokin muu harrastus, joka sopii itselle paremmin.” Joo, mulle sopis oikein hyvin vaikkapa ompelu ja tv-sarjat, mutta niillä saa ittensä niin jumiin, että on PAKKO harrastaa vastapainoksi liikuntaa. Vaikka se onkin inhottavaa.

Että onko psykologi nyt ollenkaan miettinyt, että miksi sitä liikuntaa kannattaa harrastaa, vaikka sen tuntisikin velvollisuudeksi ja epämukavaksi? Ei varmaan. Joku espanjan opiskelu nyt on aivan eri asia, vaikka sekin huoltaa aivoja. Sille on helpompi keksiä korvike.

annepa

Vierailija kirjoitti:
...kun sitten menin "jonkun paikalle" niin minulle sanottiin, että mene pois mun paikalta. Keräsin tavarat ja lähdin. Kotiin. Enkä enää tullut seuraavalle tunnille.

Olipa tylyä! Ois pitäny vastata, että eipä tässä lue nimeä, että mene muualle siitä jumppailemaan. Oon pahoillani, että sulle on tehty noin.

Vierailija

Itse haluaisin harrastaa edes jotain, mutta ei ole toimintakykyä siihen. En enää edes ymmärrä, kuinka joku tykkää lähteä harrastukseen esim. kerran viikossa. En tiedä miten toimintakykyä saa takaisin.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat