Hei mieheni toinen nainen, nämä viisi asiaa haluaisin sinulle sanoa
klo 12:01 | 2.12.2018
Miltä tuntuu, kun kumppanin uskottomuus paljastuu? Petetty vaimo kirjoitti miehensä toiselle naiselle kirjeen, jota ei koskaan lähettänyt. Tärkeintä oli jäsentää omat ajatukset.Lue koko juttu
Sivut
Siis jäit siihen suhteeseen?
Tuo lasisilla jaloilla käveleminen tuntuu niin tutulta. Minua satutti jo lattia. Kantapäät aivan herkkinä. Monta syytä olla nousematta sängystä, mutta se kipu sai silti juoksemaan pitkin öisiä katuja.
Mutta vaikeinta on ymmärtää, että fiksuna ja hyväsydämisenä pitämä ihminenkin on valmis satuttamaan toisia. Ei siinä varmasti tajua tulevansa toisen parisuhteeseen. Ajattelee vain, että luo omaa sivusuhdetta joka ei kosketa muita? Mutta kun se koskettaa, kun ihminen joka on syvällä sydämessä on toisen kanssa. Se satuttaa juuri sinne syvimpään luottamuksen ja rakkauden keskukseen.
Eikö sitä pysty ymmärtämään, jos on ihastunut?
Eniten mietin, mitä mieltä maailmassa on kun "ne fiksutkin" tekevät näin ja saavat ihmisiä rikki. Kun tämä käy meille, onko kukaan muukaan turvassa? Miten lapset? Miten tämä maailma kohtelee meitä kaikkia? Onko ihastus sellainen asia, jota täytyy pelätä?
Eli sulle tilanteen jatkuminen kuitenkun oli parempi kuin ero? Tätä en nyt ihan tajua, siis jos lapsia on ja taloudelliset syyt jäädä, mutta jokatapauksessa hyväksyit tilanteen hiljaisesti? Teitkö edes kaikkesi, esim parisuhdeterapia, ultimatum, etä jos jatkat, se on ero? Sympatiat silti sun puolella.
Ei oo miehet uskollisia ei, ja silti vain nainen käsittelee asiaa. Missäs miehen anteeksipyyntö ja lausunto?
Minun mieheni seurusteli vuoden yhteisen tuttumme kanssa. Ei siitä taida koskaa yli päästä, neljä vuotta jo mennyt ja edelleen asia on mielessä viikoittain. Olisin lähtenyt jos ei olisi velat minun nimissäni, en pysty niitä yksin maksamaan. Ja juu asutaan alueella missä talot ei mene kaupaksi. Tai jos joku tänne eksyy ei talosta saa niin paljoa, että velat kuittaantuisi.
On meillä hyviäkin hetkiä, mutta ollaan ehkä enempi hyviä kavereita kuin aviopari.
Itsetuntoni meni siinä romukoppaan, minut vaihdettiin VANHEMPAAN eikä edes niin hyvännäköiseen naiseen. Kuinkahan ei haluttava ja ruma minä sitten olen?! Näistä ajatuksista ei pääse eroon sitten millään.
Mitä ihmisen päässä liikkuu, kun kuvittelee että näin voi tehdä toiselle ihmiselle ja sitten vaan jatkaa elämää kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan ?
Kaikki vaan sen takia, että mustasukkainen mieheni kuvitteli että minulla on suhde töissäni jonkun miehen kanssa. Eikä todellakaan ole ollut edes mielessä mikään sivusuhde tai edes ihastuminen!
Kuka nainen (tai mes) haluaa sellaisen miehen (tai naisen), joka on valmis satuttamaan ja rikkomaan kumppaniaan näin pahasti? Itselleni se on ehdoton turnoff, jos suhteessa oleva mies yrittää iskeä. Olen kuulemma suhteellisen hyvännäköinen. Vaikka itse olisinkin ihastunut naimisissa tai suhteessa olevaan mieheen, niin se ihastus loppuisi kun seinään, jos hän näyttäisi, että hän olisi valmis olemaan kanssani, vaikka hän on naimisissa/suhteessa. Eri asia on, jos hän omalla tahollansa eroaa ensin ja me tapaamme selvästi sen jälkeen kun hän on eronnut.
Olen toinen nainen. Haluan eroon tästä tilanteesta ja siksi luen tätä kirjettäsi usein voimistuakseni kieltäytymään kielletystä hedelmästä. Kiitos ja anteeksi.
Mä inhoan edelleen syvästi toista naista. En arvosta yhtään. Hänen mielestään elämä on kilpailua, peliä ja extremeä. Hän metsästi ja metsästää edelleen vanhempia varakkaita ja jollain tavalla ansioituneita miehiä. Nuoret eivät kelpaa, koska tämä nainen haluaa valmiin pöydän. Hän satutti kylmästi koko meidän perhettä. Puolusti itseään sillä, että hän ei pidä yhteyttä tai tee aloitetta, muuten oli kyllä heti aloitteellinen kun yhteydenotto tuli. Vanha totuus on, että tämäkin on keino ylläpitää suhdetta ja manipuloida toista osapuolta. ”Ota kiinni jos saat” ja aina saa.
Mies oli tuolloin täysi paska myös?mutta nyt olemme kauheudet käyneet lävitse ja hyvin onnellisia... miten se on mahdollista... rakkautta oli kuitenkin aina. Tämänkin toinen nainen tiesi. Toiset naiset on paskoja, epälojaaleja muille naisille. Nyt varmaan moni miettii mitä teen vielä mieheni kanssa.?? no viihdytään yhdessä, molemmat näimme mitä elämä tarjosi muualla. Hyvää, mutta ei parempaa. Haluaisin lopettaa toisten naisten selitysten kuuntelun. Ikäänkuin olisi normi ryhtyä toiseksi naiseksi, ei ole... se on valinta?
Ihanaa, että olette onnellisia....siihen saakka kun miehesi TAAS ottaa yhteyttä toiseen naiseen. Mutta sehän onkin sen toisen naisen syy, ei sinun ihanan miehesi ?
Totta, olet aika paska sille toiselle naiselle. Et ole yhtään lojaali eiku...
Ikävää, että olet kohdannut tällaista toisen naisen taholta. Haavoittunut sua ilmeisesti kovasti...älä välitä. Olen kuullut monista yhteen palanneista pareista, jotka ovat onnistuneet. Tsemppiä!!!
Toinen nainen. Kuka haluaa sellaiseksi? Minä en ainakaan. Mutta olin niin heikko ihanan miehen takia. Hän halusi minua erilailla kuin kukaan toinen mies. Tunsin olevani tärkeä. En käsitä vieläkään miksi siihen ryhdyin ja lopulta miksi suhde ei kestänyt... en ymmärrä itseäni enkä myöskään mennyttä suhdetta ja miestä.
Olen varmaan erilainen. Jos se onkin seksisuhde , se ei merkitse mitään minulle , en tiedä miksi. Olen todella pohtinut ja koittanut tutkiskella itseäni, mutta en tiedä miksi pitäisi tuntea mustasukkaisuutta. Olemme hyvät ystävät mieheni kanssa ja haluan , että hänellä on hyvä olla. Nuorempana tunsin huonommuutta siten, että voi miespoloistani, kun en voi olla hänelle enemmän. En vain pysty.
Olin toinen nainen. Rakastuin ja mies sanoi rakastavansa. Olimme ystäviä ja päätimme kuitenkin, ettei anneta välillämme tapahtua mitään. Tunsin myös vaimon.
Ystävyys syveni mieheen. Ja sitä huomasi yhtäkkiä tarvitsevansa toista joka päivä. Niin hän minua, kuin minä häntä. Välillemme kehittyi suhde. Hänellä oli avioliitossaan omat ongelmansa ja minulla omani.
Suhdetta jatkui pitkään ja sitä luuli tuntevansa toisen hyvin. Roikuin suhteessa, vaikka toisena naisena oleminen olikin hirveää, mutta hänkin teki paljon suhteen eteen. Hän vakuutteli tekevänsä kaikkensa, että saisi minut pysyväksi osaksi elämäänsä.
Miksi olisin epäillyt, että hän valehtelee? Hän ei ollut vieras, tuntematon. Luotin häneen täysin.
Puhuimme tuntikausia puhelimessa ja kun näimme, emme voineet olla irti toisistamme. Hän oli elämäni ja hän sanoi minun olevan hänen elämänsä valo.
Mutta koitti se päivä, kun mies kertoi vaimolleen.
Miehestä ei ole sen jälkeen juuri kuulunut. En tiedä mitä oikeastaan on tapahtunut. Vaimo tiesi sen verran, että viestitti minulle, ettei hänen miehensä koskaan minua ole rakastanutkaan.
Sydän särkyi. Se valtava romahdus, kun ihmiseltä viedään vuosi elämästä ja pitääkin yhtäkkiä jatkaa... Niin mistä? Mistä pitäisi jatkaa. Ei oikein tiedä, mikä oli totta ja mikä valetta. Milloin ja mistä alkaisin uudestaan elämäni.
Ei ollut ketään, kuka lohduttaisi. Oli vain syyttäviä sormia ja tuomitsijoita. Yhtäkkiä olinkin paha houkutuslintu, joka oli vietellyt viattoman miehen ansaan.
Totuus ei pala tulessakaan.
Onneksi läheisimmät, perheeni, ystävät ja sen aikaiset tuttavatkin tietävät nyt, mitä kävin silloin läpi. Saan ymmärrystä heiltä. Ja suurin osa tuntee myös tuon miehen ja hänen vaimonsa. He eivät ole ihmetelleet yhtään, että mies "ajautui" avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen. Tai sitä, että mies katosi maan alle.
Ei, en kertonut kenellekään suhteestamme. Eräs kertoi ja sana levisi nopeasti.
Seison kuitenkin sanojeni ja tekojeni takana, enkä kadu hetkeäkään.
Kysyin mieheltä monta kertaa, haluaako hän parantaa avioliittonsa, jolloin astuisin sivuun. Mies sanoi, ettei tunne tarvetta koittaa avioliiton korjaamista. Motiivi puuttui.
Toinen nainen ei voi olla vastuussa miehen avioliitosta. Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Soittaa vaimolle ja kertoa tunteistani ensin hänelle? Kysyä lupaa, saanko olla yhteydessä hänen mieheensä?
Vastuu oli miehellä omasta avioliitostaan. Hän olisi voinut valita toisin, jos olisi kunnioittanut vaimoaan, tai rakastanut riittävästi. Hän olisi voinut jättää tulematta, soittamatta, viestittämättä. Hän olisi voinut pitää tunteensa omana tietonaan.
Minä tein omat valintani. Enkä ikinä antaisi kenenkään syyttää tuota miestä minun valinnoistani. Hän ei ole millään tavalla vastuussa minun teoistani. Olisi noloa, jos (ex) mieheni syyttäisi tuota toista miestä minun valinnoista. Tulisi aivoton, tyhmä ja lapsenomainen olo.
Miksi naiset pitävät miehiään sellaisina??
Hyvä, ettei edellisessä viestissä tulee ilmi myös toisen naisen näkökulma. Toinen nainen rakastuu tosissaan ja mies osoittautuu luuseriksi. Sääliksi käy sekä vaimoa, että toista naista. Mies taitaa olla aikamoinen pikku poika, joka kiinni jäätyään juoksee takaisin vaimon helmoihin ja tietysti selittää kuinka se toinen nainen pakolla vietteli hänet ja vaimo haluaa uskoa, jotta liitto voi vielä jatkua..
Hyvä näkökulma toiselta naiselta. Surullisen yleinen tarina. Mietin aina miksi lähteä suhteeseen josta saa niin vähän? Joskus olen kuullut, että toinen nainen on suostunut olemaan toinen nainen, vaikka mies ilmoittaa, että ei jätä vaimoaan. Tosin kuulin, että vaimo jätti tällaisessa tapauksessa miehen suhteen paljastuttua. Ja mies oli ihan ymmällään. Vaimot usein taas jäävät uskottomuuden jälkeen parisuhteeseen. Outo kuvio sekin. Ymmärrettävämpi, mutta ei varmaan helppo päätös. Tuleeko siitä elinikäinen helvetti vai uusi alku? Molempia tarinoita olen nähnyt. Toivon, että naiset ylipäätänsä olisivat toistensa puolella, toiset naiset ja petetyt. Molempia loukataan.
Ei miehillä oo rahkeita vastuunottoon, niinse vaan on.
Mieheni petoksen ansiosta paljastui hänen todellinen luonteensa. Olin ollut 18 vuotta kiinni valehtelijassa, joka esitti minulle mieluista miestä. Hän itse sanoi etten tunne häntä ollenkaan. Ja se onkin varmaan ainoa asia, jossa olen 100 % samaa mieltä hänen kanssaan.
Toinen nainen oli minulle tuttu lastenhoitajamme. Parin vuoden aikana sain hänestä tietynlaisen kuvan. Pidin häntä tolkun ihmisenä, joskin vaistoni sanoivat ettei hän koskaan voisi olla sydänystäväni. Häntä kiitän siitä, että jatkossakin luotan intuitiooni valitessani ystäviäni. Pidän häntä säälittävänä, jolle oli ihan oikein tutustua mieheeni, joka lopulta oli samaa laatua kuin hänen hirveä narsistisesti häiriintynyt ex-miehensä. En toivo hänelle hyvää enkä pahaa: hän on täysin merkityksetön elämässäni. Sen sijaan ex-mieheni seuraava nainen oli jotain ihan muuta kuin minä tai lastenhoitaja. Exäni löysi kuin löysikin naispuolisen vastineen itsestään. Heillekään ei tarvitse toivoa yhtään mitään, sillä kaksi kiusaajaa pärjäävät keskenään omassa kuplassaan oikein hyvin. He koittivat saavuttaa suurempaa onnea kiusaamalla minua, ja siitä tiesin heidän onnensa olevan äärimmäisen hauras ja epäterve, ja jälleen ex-mieheni valehtelevan kaikesta. Heidän ansiostaan osaan vetää yksiselitteiset rajat ja pitää niistä kiinni. Heidän ansiostaan osaan nauraa elämän heittämille haasteille, sillä nyt olen niin kovissa liemissä keitetty nainen, että saatan kuvitella olevani voittamaton: fenixlintu, joka nousi tuhkasta.
Kirsikkana kakun päällä on, että vuosien mittaan kertyneet epäilykseni osoittautuivat lopulta oikeiksi. (On kivaa olla oikeassa, mutta joskus toivoo ettei olisi.) Se on ainoa surullinen asia. Halusin uskoa että oikea rakkaus parantaisi haavoja, mutta jotkut häiriöt ovat niin syvällä, ettei mitään toivoa ole.
Toinen nainen ja miehen uskottomuus kirjoitukset tekevät minut surulliseksi. Missä on aviosuhteessa sisäinen miehen ja naisen välinen arvostus?
Missä on toisen naisen arvostus petettyä vaimoa kohtaan? Tai ylipäätänsä toisia naisia kohtaan? Se, että olisimme naisina toistemme puolella ja tukisimme toisiamme jo valinnoillamme?
En suostu uskomaan, että pettäjä mies on vain kamala sika enkä näin ajattele myöskään toisesta naisesta.
Emmekö voi kaikki osapuolet tehdä alunperin toisenlaisia valintoja? Eli miettiä millainen ihminen haluan olla ja miten kohtelen toisia ihmisiä. Moni haavoittunut sydän säästyisi isolta tuskalta. Ja usein tässä kuviossa haavoittuvat uskoton mies tai nainen, toiset osapuolet ja puoliso lapsineen taustalla, jotka eivät olleet valitsemassa osaansa.
Ymmärrän erot, jotka tapahtuu ennen kolmansia osapuolia. Tietenkin.
Näettekö te muut pettämistä jo alunperin arvokysymyksenä?
Tuolle artikkelille ?
T: uskottomuuden kokenut ja siitä toipunut eronnut nainen
Sivut