Oletko muuttunut parisuhteessa ihmiseksi, josta et itsekään pidä? Ei hätää – unelmaminäkseen voi muuttua vanhassakin liitossa

Oletko muuttunut parisuhteessa ihmiseksi, josta et itsekään pidä? Ei hätää – unelmaminäkseen voi muuttua vanhassakin liitossa

Ihmisenä voi kehittyä ja muuttua myös vanhan parisuhteen sisällä – eroamatta tai rakastumatta uuteen.

Koskaan et muuttua saa, lauletaan tutussa laulussa. Kiva laulu, mutta jos pitkästä liitosta haaveilet, sulje siltä korvasi. ”Jotta suhde kestäisi, molempien pitää hyväksyä ja kestää se, että toinen muuttuu”, sanoo parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow.Lue koko juttu

Kommentit (2)

Ei eronneet aina hehkuta

Jos on yhteisiä lapsia, toinen viisveisaa talousasioista ja jättää ne toisen huoleksi, eikä suostu muuttumaan, kun "olisiko pitänyt jättää lapset tekemättä ?".

Täytyy yltää samaan mihin tuttavat ja face seuraajat. Siinä sitten toinen luopuu kaikesta omastaan "yhteiseksi" hyväksi, kun ei halua lasten kärsivän.

Muutosvastarintaa havaittavissa

Kun yritän avata keskustelua muutostarpeesta, toinen suuttuu eikä kuuntele; vääntää kaiken sanoman kierteelle kuin korkkiruuvi ja 'oikea' sanoma jää sen jalkoihin. Tuloksena asiaa ei saada käsiteltyä ja se jää ikään kuin ilmaan leijumaan ja kumpikin on tyytymätön. Sitten menee aikaa kunnes taas koitan ottaa asioita puheeksi, ja sama rumba alkaa. Mitään muutosta ei kuitenkaan tapahdu. Kun itse haluaisin irtiottoa kotoa ja jatkuvasta lapsiperhe-elämästä, ollaan kotona myrtsinä kun 'aina joutuu olemaan lapsenvahtina' (siis omien lapsiensa?) ja marttyyroidaan ystävien/työkavereiden kanssa vietetystä ajasta. Koitan ottaa sitä vastuuta omista tunteista ja omasta jaksamisesta, mutta en saa sille ollenkaan tukea puolisolta. Puolison lempiargumentti on ettei hänkään 'pääse koskaan mihinkään'. Olen oikein patistellut menemään ja tekemään, mutta kun hän ei halua mennä mihinkään eikä tehdä mitään, viihtyy vaan kotona. Olen jotenkin vaan ajatunut vuosien aikana lapsiperheen äidin rooliin, vaikka tosi asiassa haluaisin olla muutakin. Seksi ei ole oikein vuosiin luistanut, mutta ei siitäkään saa kunnon keskustelua aikaan. Puolisolla on erektiovaikeuksia ja se rassaa, molempia varmasti. Mutta kun ei siitä(kään) voi kunnolla puhua. Kaipaisin kiihkeyttä ja intohimoa, suutelua ja romantiikkaa, mutta jo pitkään se on ollut pierunhajua, reikäisiä verkkareita, marinaa ja pahanhajuista hengitystä, kammottavaa tynnyrivatsaa ja jatkuvaa väsymystä. Jokin aika sitten tuli mittari niin täyteen, että selkeästi kerroin etten halua tämmöistä enkä ole koskaan halunnutkaan, muutosta freesimpään suuntaan kiitos. Ehdotin pariterapiaa, mutta eihän sinne voi mennä, kun siellä vaan lässytetään. Sitten muutama vko oltiin kuin perseeseen ammuttu karhu ja kiukuteltiin kunnes oli paluu vanhaan fartinhajuun. Että tässä sitä ollaan, ja mietitään millä sitä parisuhdetta saisi sinne hiton parempaan suuntaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat