Minna menetti ainoan poikansa: ”Ei ole helppoa olla äiti ilman lasta – onneksi tärkeimmät ystävät jäivät”
klo 12:02 | 11.1.2019
Minna Kaarijärvi menetti poikansa Markun yllättäen. ”Olen sellainen äiti, joka käy äitienpäivänä hautausmaalla. Suru on tullut osaksi minua, mutta olen päättänyt selviytyä.”Lue koko juttu
Olipa kaunis ja koskettava runo, jonka kirjoitit hautajaisiin. Otan osaa. Minkä ikäisenä Markku kuoli?
Hän oli 26-vuotias tuolloin.
En pysty kuvittelemaan sitä surun määrää minkä vanhemmat kokevat menettäessään lapsensa.
Kirjoitin juuri tänään adressin nuoren ihmisen vanhemmille.
Itkin valitessani sitä.
Kirjoitin nuorelle myös runon, mutten uskaltanut laittaa sitä adressiin koska halusin suojella hänen vanhempiaan tuskalta jonka runo voisi tuoda.
He eivät tarvitse tippaakaan enempää.
Voimia sinulle Minna ja jokaiselle lapsensa menettaneelle. ❤️
Kiitos myötätunnosta!
Minna,
Myös minä olen kokenut tuo hirveimmän...lapseni kuoleman,ainokaiseni.
Toivon sinulle voimia kulkea päivästä toiseen...hiljaa...muuttuneena...väsyneenä...minä tiedän,se on raskasta ja raastavaa.❤️
Voimia sinullekin <3
Raskainta elämässä oman lapsen menetys, poikani 27 v surmattiin julmasti 26.4.2017 ja jokainen päivä pitää sisällään vaikeita hetkiä, itkua, ikävää, kysymyksiä joihin ei saa vastauksia, romahtamisen pelkoa. Voimia meille kaikille lapsensa menettäneille. Aika kulkee ennen Villeä ja Villen jälkeen, välillä askel eteenpäin ja kaksi taaksepäin, kulkee kuitenkin, ei rakas unohdu koskaan, ikävän muoto muuttuu päivittäin välillä sydän verta vuotaa. Katkeruutta.
Koitahan jaksaa, vaikka ei se niin helppoa olekaan. <3 <3 <3
Menetin rakkaan poikani 26.9.2018, tämä poika oli minulle erityinen koska sain hänet 18 vuotiaana ja hän syntyi vaikeasti sairaana. Poika on ollut sissi, kestänyt vaikeat leikkaukset ym. mutta hänet otettiin pois vain 33 vuotiaana, menehtyi siis yllättäen aivoverenvuotoon. Ikävä on kova, suru musertaa. Yritän elää tekemällä minulle mieluisia asioita. Henri❤
Jaksamisia sinullekin <3
En voi edes kuvitella menetystäsi, Minna.
Olet muuten taitava työstämään omaa suruasi. Kirjoituksessasi jaat monia esimerkkejä jotka ovat sinua auttaneet tai auttavat jatkuvasti. Kiitos että näin jaksat tukea muitakin.
Ja lukijat: eihän unohdeta isiäkään.
Juu, ei missään nimessä pidä unohtaa isiäkään!
Nämä runot syntyivät niin, että kirjoitin niitä itsekseni muistiin, jonkinlaista päiväkirjaa siis. Mun ei ollut tarkoitus julkaista niitä milloinkaan, ne olivat vain mua varten. Mieheni näki ne ja yllytteli julkaiseen. Ja aikani mietittyä, tein niin. Jännitti kyllä melkoisesti.