Lukijan kirje: Lapset eivät välttämättä auta

Kaikki aikuiset lapset eivät soittele iäkkäille vanhemmilleen saati käy kylässä.Lue koko juttu

Lukijan kirje: Lapset eivät välttämättä auta

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

Tämä taisi olla kommentti toiseen tekstiin jo aiemmin. Tämä on ihan hyvä pointti. Ei lapsia kannata hankkia vain vanhuuden varaksi. Mutta tietysti todennäköisemmin ne lapset soittavat ja tulevat käymään, jos niitä lapsia ON. :D

  • ylös 13
  • alas 6
Vastuullisuutta

Kyllä pitäisi ottaa lapsia vastaan jokaisen kynnelle kykenevän.
Just oli toinen juttu, että usein hoitajat ovat ainoita jotka käyvät muistisairaita katsomassa.
4 lasta on minimi kun miettii kaikin puolin elämää eteenpäin.
Meillä on liikaa yksinäisiä ja masentuneita vanhuksia, joita yhteiskunta hoitaa, eikä ole sukua jotka virkistävät ja auttavat.
On suurta itsekkyyttä olla haluamatta lapsia, elämä on jatkumo ja se jatkuu sittenkin kun itse täältä lähdemme.
Yhteiskunta pyörii ihmisten voimin, ei niin että minä minä ja minä saan tehdä nii kuin itse haluan.
Pientä yhteisvastuuta vois olla enemmän.
Ja ei kannata puhua Suomessa ympäristöteosta kun ei tee lapsia.
Täyttä hurskastelua.

  • ylös 11
  • alas 31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin se metsä...

Tässä asiassa on monta puolta. Jos on tiivis yhteys lapsiinsa ja auttaminen on aina ollut vastavuoroista ei ongelmaa synny. Mutta jos vanhempi ei ole ollut kiinnostunut saati aktiivisesti auttanut ja tukenut lapsiaan, niin ei voi edelltyttää, että lapset "hoitavat" vanhempiaan. Itselläni on ollut etäiset suhteet vanhempiini. Itselläni tämä tuli eteen, kun äitini sairastui, eikä sairaudesta ja vanhuudesta huolimatta päässyt sairaalaan hoidettavaksi. Täytyi oikein kaivelemalla hakea myötätuntoa ja pyytentöntä rakkautta kun 2 viikkoa siivosi lähes kävelykyvyttömän vanhuksen antibioottiripulin aiheuttamia sotkuja. Onneksi äiti viimein pääsi sairaalaan. Vaikka minulla on suhde lapsiini kunnossa en oleta ,että he heittäisivät oman elämänsä naulakkoon ja hoitaisivat minua, kun olen aktiivisen hoidon tarpeessa. Olenhan veroni maksanut.

  • ylös 54
  • alas 10
Vierailija

Metsä tuppaa vastaamaan niin kuin sinne huutaa. Minä olen yksi noista aikuisista lapsista, joka ei soittele vanhemmilleen. Monta vuotta yritin pitää yhteyttä yllä, mutta kun toista ei kiinnosta aidosti, niin ei maksa vaivaa. Käyn kylässä useamman kerran vuodessa, mutta monesti mietin että miksi. Kun olen käymässä yksin, ilman lapsiani, lyhyen visiittini aikana ei aina edes viitsitä keskeyttää television katselua tai sudokua. Välillä keskustelun yrityksiin saa vastaukseksi pelkkää hymähtelyä, siitä tiedän että edellisestä käynnistä on liian lyhyt aika. Meille vanhempiani ei saa edes lasten syntymäpäiville, kastejuhliin ovat sentään osallistuneet. Tiedostan, että vanhempieni käytöksen taustalla on masennukseen tai tylsistymiseen viittaavaa oiretta, mutta ei heidän käytöksensä silti hyvältä tunnu.

  • ylös 30
  • alas 5
Äiti ja miniä

Vanhempiakin on monenlaisia. Valitettavasti vanhuus ja viisaus eivät aina asu samassa mummossa ja vaarissa! Jos vanhemmilla ja isovanhemmilla on elämänhallinnan ongelmia - päihdeongelmia, ylivelkaantumista, mielenterveysongelmia jne. - tai narsistista tai väkivaltaista käytöstä, niin miksi lasten ja lastenlasten pitäisi olla heidän kanssa tekemisissä??? Missä on syy, jos lapset eivät auta tai eivät halua pitää yhteyttä vanhempiinsa? Vanhempien ja appivanhempien kannattaa mennä peilin eteen! Ensin pitää miettiä, miten vanhemmat ovat hoitaneet, kasvattaneet ja kohdelleet omia lapsiaan? Tai onko yksi sisaruksista ollut vanhempien "suosikki" muitten sisarusten kustannuksella? Tai ovatko appivanhemmat kohdelleet epäystävällisesti ja huonosti miniöitään ja vävyjään?

  • ylös 48
  • alas 7
Vierailija

Todennäköisyys sille, että lapset auttavat vanhempiaan on kuitenkin olemassa jos niitä lapsia on. Ja tiedän tapauksia, joissa vanhemman ja lapsen suhteet ovat niin poikki, ettei apua varmasti tule. Mutta enemmistöllä, ainakin omassa lähipiirissäni, on hyvät ja lämpimät suhteet. Vanhempia autetaan niin paljon kuin voidaan, hoitolaitoksissa käydään jne. Itselläni on äiti vielä elossa ja hyväkuntoinen, mutta olen valmis auttamaan ja paljon kun se hetki koittaa. Välit ovat todella läheiset.

Samoin appivanhempani ovat lapsiensa ja lastenlapsiensa kanssa läheisiä. Esim. murrosikäinen poika, joka kotona ei tekisi mitään, käy pyytämättä luomassa lumet mummin ja papan pihalta. Kauppareissulle löytyy aina kuski ja joku poikkeaa päivittäin kurkkaamassa miten siellä voidaan. Mutta pohja tälle on rakennettu vuosien kuluessa, mummilaan oli aina lapset tervetulleita ja isovanhemmat tulivat heille rakkaiksi ja tärkeiksi.

  • ylös 23
  • alas 5
Vastuullisuutta

Eihän sillon voi saada lapsia jos ei saa? Tahallista saivartelua.
Ja jos ymmärrät mitä tarkoittaa kynnelle kykenevä?=ne joilla on mahdollista saada lapsia.

  • ylös 9
  • alas 13
Ninnuli

Kirjoittaja varasti tarkoittaa, että lasten tekeminen on hyvän ihmisen merkki ja kaikki jotka lapsia tekevät, ovat velvollisuutensa tehneet. Joten: kaikki lapsettomat ovat itsekkäitä.

  • ylös 6
  • alas 14
Väsynyt tytär

Kun olet elämäsi pienestä pitäen kuullut arvostelua ja olet aina ollut vääränlainen, on oman mielenterveytensä takia joutunut ottamaan etäisyyttä elossa olevaan vanhempaan. Terapian kautta vasta oppi laittamaan rajat sille kaikelle.
Sisarukset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa. Yhtä on vanhemman mukaan pitänytkin pitää parempana, koska on nuorin. Ja aina vanhemmalla on pitänyt olla yksi, joka on se ”musta lammas” ja jota takanapäin haukutaan ja arvostellaan.
Peiliin on turha pyytää katsomaan. Siellä näkyy vain hänen omasta mielestään täydellinen ihminen. Vika kun on aina muissa.

  • ylös 26
  • alas 4
Kokemusasiantuntija

Vanhemman myötätuntoinen, keskusteleva, kärsivällinen ja huumorintajuinen kasvatus taannee hyvin monessa tapauksessa sen, ettei tarvitse vanhana ihmetellä, miksi lapsi ei pidä yhteyttä. Vastavuoroisuus on avain ihmissuhteiden toimimiseen.

  • ylös 21
  • alas 5
Vierailija

Vanhemmat ovat lapsiaan varten, eikä lapset vanhempiaan varten. En ikipäivänä haluaisi, että lapset hoitaisivat minua. He ovat omia lapsiaan varten. Se velvollisuus heillä on omia lapsiaan kohtaan. Ei vanhempiaan kohtaan. On eri asia käydä tervehtimässä vanhempiaan ja olla muuten tekemisissä, kuin ottaa vastuu heidän ja heidän asioiden hoitamisesta.

  • ylös 23
  • alas 5
Tjaa

Minä olen aina ollut se ”huonompi” lapsi, sisarus on aina kaikessa ollut vanhempien mielestä parempi. Paitsi ei oikeasti ole, kun ei ole saanut elämäänsä ollenkaan hallintaan. Tästäkin huolimatta olisin valmis vanhempiani auttamaan. Vanhempani asuvat kaukana ja eivät ole halukkaita muuttamaan lähemmäs minua ja perhettäni. Sisarukseni ei varmasti tule auttamaan, kun se aika koittaa, kun ei pysty huolehtimaan omistakaan asioistaan. Vanhempiani siis todennäköisesti odottaa ikävä vanhuus hoitokodissa täysissä vaipoissa, mutta en pysty omaa työtäni jättämään, ja 500 km suuntaansa on liian pitkä matka kuljettavaksi viikonloppuisin. Surullista, mutta mikä on vanhempien oma vastuu tässä? Mahdollisuus olisi muuttaa lähemmäs, jolloin apua olisi saatavissa, mutta eivät halua. Silloin pitää tyytyä siihen, mitä saa.

  • ylös 26
  • alas 5
Vierailija

Ninnuli kirjoitti:
Kirjoittaja varasti tarkoittaa, että lasten tekeminen on hyvän ihmisen merkki ja kaikki jotka lapsia tekevät, ovat velvollisuutensa tehneet. Joten: kaikki lapsettomat ovat itsekkäitä.

Itsekkäistä syistä niitä lapsiakin aletaan tekemään: toivotaan vanhuudenturvaa, sisältöä elämään... tai sitten vaan yksinkertaisesti halutaan itselle lapsi. Ei kukaan muksuja vaan yhteiskunnalle tee.

Yhtä itsekkäitä ollaan kaikki, velat ja lapselliset, kummallakin vaan omat perustelunsa. Jos vaan annettaisiin ihmisten elää oman näköistä elämää ketään tuomitsematta?

Jos kovasti käy muiden erilaisia valintoja tuomitsemaan ja haukkumaan, näyttää se kateudelta enemmän kuin miltään muulta.

  • ylös 22
  • alas 5
Vierailija

Kirjoittajan elämä ei vielä ole siinä vaiheessa, jolloin aloitetaan vanhemman asioiden hoito. Jos elämän päiviä riittää, niin sekin asia tulee kohdalle. Tarvitaan empatiaa ja rakkautta siihen vanhevaan äitiin tai isään. Me kaikki olemme aikamme lapsia ja teemme virheitä omien lastemme kanssa. Omakaan äitini ei ehkä ollut ison työtaakkansa alla maailman paras kasvattaja neljälle lapselleen, mutta niin vaan olen hoitanut äitini asioita sen jälkeen, kun hänen omat voimansa loppuivat.
Nyt hänen poismentyään on hyvä mieli ja ikävä.

Äiti minäkin

Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat ihmiset ovat itsekkäitä, ahneita, tyhmiä ja sieluttomia.

Osa lapsettomista on tahattomasti lapsettomia.?, sekä tekee heistä ahneita, tyhmiä ja sieluttomia? Taidat itse olla suurperheen äiti?
Yleensä eniten lisääntyvät juurikin vähemmän älykkäät (myös ihmiset) lajit. Määrällä siis turvataan suvun jatkuvuus, ei laadulla.

  • ylös 8
  • alas 10
Vierailija

Ainakin omaa äitiäni lapset huomioi ja auttaa mahdollisimman paljon. Vaikka aina se ei päivänpaistetta ollut tuo kotielämä. Eikä äiti edes hoitanut lapsianikaan. Silti aikuiset lapsenikin auttavat äitiä.

Ei äidillä enää kauaa ole jäljellä. Tuskin vuottakaan. Mitäpä sitä tässä vaiheessa olisi hyötyä alkaa kaivelemaan niitä aikoja monen kymmenen vuoden takaa, kun äiti ei osannut empaattisesti käsitellä murrosikäistä minua, vaan kaiken suun soiton jälkeen käski pakata tavarat ja muuttaa parempaan kotiin. En muuttanut. Mutta monta riitaa oli silloin ja itkin, että äiti ei ymmärrä minua, se ei ole koskaan ollut nuori.

Oma sydämenikin saa olla rauhassa, kun tiedän, että olen hoitanut äitiä hyvin loppuun asti

Äiti ja mummi itsekin

Minun äitini on pian 90-vuotias. Vaivaa on monenlaista ja liikutakyky huono. Asuu kuitenkin vielä itsekseen ja valmistaa oman ruokansa. Päivät viettää televisiota katsellen ja tupakkaa poltellen.

Hän valittaa kunnioituksen ja arvostuksen puutteesta. Hänen mielestään kukaan ei välitä, missä kunnossa hän on. Naapurit eivät käy, kun hän on heidät ajanut pois epäystävällisellä käyttäytymisellä. Ystäviä ei enää ole, ei niitä ole koskaan montaa ollutkaan. Miesystävät ovat kuolleet. Lapsenlapsia on paikkakunnalla 2. Muiden kanssa ei ole yhteydessä ja näidenkin kanssa harvoin. Veljeni asuu kaukana ja harvoin äiti mainitsee puhuneensa poikansa kanssa. Minä, tytär olen eläkkeellä ja asun 10 km päässä. Minulla on neljä lasta ja kolme lapsenlasta. 

Vien äidin labraan/apteekkiin pari kertaa kuukaudessa. Hoidan hänen kauppa-asiat ja jätekuljetukset. Hän ei liiku kotinsa ulkopuolella itsekseen. Siivousapua hänellä käy, kunhan pyytää ja soittaa. Käyn joka viikko hänen luonaan ja joka kerran lähtiessäni sanon, että: soita jos tarvitset apua, niin tulen.

Minut on kasvatettu piiskaamalla ja alistamalla, "otettu ns. luulot pois". Omaksi parhaakseni minua on kuritettu koko lapsuusajan. Ollessani vakavasti masentuneena, päässäni kuului: "Äiti, äiti, älä enää lyö olen jo aivan kiltti"

Hammasta purren menen hänen luokseen ja teen mitä hän haluaa minun tekevän. Emme keskustele oikeastaan mistään, häntä ei kiinnosta muiden ihmisten asiat tai tekemiset. Kuuntelen joka kerta ne samat negatiiviset valitukset, joille en voi tehdä mitään. En voi ottaa pois hänen kipujaan tai järjestää hänelle seuraa. Hän pääsisi päiväkerhoon tapaamaan muita ja ruokailemaan, ei halua. Hän saisi kotiapua jos haluaisi, mutta mikään ei saa maksaa mitään. Ulkoilemaan hän pääsisi pyörätuolin ja minun kanssa, hän ei halua. 

Joskus toivon, että olisin nuorena muuttanut niin kauas, etten pääsisi käymään hänen luonaan kuten ei veljenikään pääse.

Yritän nyt olla hänen apunaan niin kauan kun pystyn, vaikka arvostus ja kunnioitus puuttuu minultakin. En ole ollut koskaan hänelle kelvollinen, enkä tule koskaan olemaankaan. Toivon hartaasti, ettei minusta tule äitini kaltaista. 

  • ylös 16
  • alas 2

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat