Liisa-Cristiina, 69: ”Minut annettiin pois lehti-ilmoituksella – suru on seurannut läpi elämän”
klo 9:34 | 17.1.2019
Liisa-Cristiina Laaksonen on miettinyt koko ikänsä, miksei äiti rakastanut häntä. Hän etsi rakkautta kaikkialta. ”Vasta viisikymppisenä opin, ettei minun tarvitse aina etsiä onnea uudesta ihmisestä ja paikasta.”Lue koko juttu
Voin hyvin samaistua Liisaan ja hänen ajatuksiin sa. Minut on samoin lehti-ilmoituksella annettu ensin kasvatiksi ja myöhemmin minut adoptoitiin. Olin silloin 1 v 3 kk vanha, enkä tietystikään muista siitä mitään. Koko ikäni ollut juureton olo, vaikka tiesin, että vanhemmat eivät olleet biologisia vanhempani ja ajoittain tapasin biologistakin äitiä. Läheisesti tietysti oli adoptioäiti, mutta tieto siitä, etten ollut hänen omansa, aiheutti silti yksinäisyyden tunnetta. Ja kuten Liisalla, myös minua uhkailtiin koulukodilla yms. elleivät asiat sujuneet vanhempieni tahdon mukaan. Adoptioisä käytti myös minua vastaan säännöllisesti lausetta:"Sinä et kuulu tähän perheeseen"! Vanhempani olivat minut ottaessaan jo aika iäkkäitä, jotka eivät ymmärtäneet lapsen ja nuoren elämää. Eivät olleet saaneet omaa lasta ja jo murrosikäisenä muistan ajatellen, että olen pelkkä statussymboli heille
Seija Suvanto
^ Voi miten surullista. Miten he saattoivat sanoa noin rumasti, sitä on vaikea ymmärtää.