Meeri, 39: ”Sain lapsen, joka särki sydämeni”

Meeri ei saanut sellaista perhettä, josta aina haaveili. Vaikeinta on ollut hyväksyä tyttären yksinäisyys ja se, että mistään ei tunnu löytyvän apua.Lue koko juttu

Meeri, 39: ”Sain lapsen, joka särki sydämeni”

Sivut

Kommentit (75)

Aina väsynyt äiti

Meillä on erityisherkkä lapsi. Ongelmat kuulostavat kovasti samalta.. Meillä ei ole toisen satuttamista, mutta riidan tullessa lapsi on todella dramaattinen eikä halua koskaan enää olla tyhmän kaverin kanssa. Aamulla asia on jo toisin. Yökyläilyt ei käy. Lapsi ei mene kylään minnekkään. Yritämme jotenkin vain pärjätä. Vaatii kauhean pitkää pinnaa ja puolison tukea. Toivottavasti saatte apua jaksamiseen

  • ylös 52
  • alas 18
Vierailija

On. Vähän eri tavalla. Erityislapsi takaa sosiaalisen yksinäisyyden niin omalta kuin lapsen kohdalta. Elämä on selviytymistarina pikemminkin kuin normaalia elämistä.

  • ylös 58
  • alas 21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Sympatiaa autistisen teinin yh-äidiltä :) Niin monta tuttua tilannetta! Mutta ihanaa, että toivoa on vihdoin löytynyt! Ikävää, että diagnoosin saaminen kesti noin pitkään. Mulla helpotti kovasti, kun sisäistin, että erityislapsen kehityksessäkin on riemun hetkiä - ne vain näyttävät erilaiselta kuin muilla lapsilla. Minun lapselleni oli suuri saavutus vaikka pysyä rauhallisena 20 minuuttia, viiden sijaan. Mutta kehitystä tapahtuu kaiken aikaa, nyt 16 v iässä lapseni käyttäytyy usein aivan ällistyttävän hyvin. Vielä 5 vuotta sitten se ei olisi tuntunut mahdolliselta. Kyllä niistä ihmisiä tulee, ja ihania sellaisia! Meidän muiden pitää vain sovittaa omia odotuksiamme realistisemmiksi.

  • ylös 102
  • alas 13
Vierailija

Voi, tiedän miten suuri asia diagnoosi ja oikea apu voi olla. Toivottavasti nyt saatte apua ja että koko perheen elämä helpottuisi. Ja omassa pienessä mielessäni toivon että sinä ja miehesi jaksatte yhdessä, koska vaikutatte molemmat mahtavilta, vahvoilta, rakastavilta ihmisiltä ja lyömättömältä parilta <3 Toivon koko sydämestäni perheellenne kaikkea hyvää!

  • ylös 291
  • alas 23
äiti kanssa

oma tyttäreni sai asperger diagnoosin 26-vuotiaana. hän sairastui keskivaikeaan masennukseen ja terapeutti otti puheeksi että hänen oireensa viittaavat aspergerii. tytär päätti selvittää asian. hän oli pienestä pitäen toimintaterapiassa, neuropsykologin käsissä, ym. hoitokontakteissa.
koko ajan olen tiennyt että hän ei ole kuin muut. hänellä oli lapsena tic-oireita, erityisherkkyyksiä edelleen, vaikeuksia solmia ystävyyssuhteita, jne. en tiedä miten tästä eteenpäin, hän on jumissa omassa elämässään, einä ot minulta mitään vastaan

  • ylös 53
  • alas 8
Vierailija

Voimia ja parempaa tulevaisuutta. Lukiessani olin ihan pöyristynyt, koska autismikirjon lapsen äitinä tunnistin käyttyäytymismallin. Jos autistilapsemme olisi ainoa, olisin saattanut alkaa uskoa opettajien ja sukulaisten epäilyihin kelvottomasta, kaiken sallivasta ja rajattomasta kasvatuksesta. Onneksi "nenttilapsemme" on elävä todiste ns normaalista kasvatuksesta.
Valoa on tunnelin päässä, usko pois.

Teini-iässä saatoin lasta kouluun. Ovella hän huiskautti kättään ja sanoi "heippa". Kulman takana murruin. Lapsi hyvästeli minut ekaa kertaa elämässään! Jippii! Mitä vanhemmaksi hän on kasvanut, sitä paremmin asiat sujuvat.
Luottakaa itseenne kasvattajina - olette jo voiton puolella.

  • ylös 119
  • alas 9
Vierailija

En ymmärrä miksi ei aiemmin huomattu lapsen erityispiirteitä neuvolassa tai päiväkodissa. Jopa minä, tavallinen lastenhoitaja ajattelin heti autismin kirjoa. Asiaa auttaa tietysti se, että olen tehnyt töitä eri-ikäisten autistien kanssa. Mutta olen huomannut, että tavallinen lastentarhanopettaja nostaa kädet pystyyn, koska hän osaa kasvattaa vain täysin normaalisti kehittyvää lasta. Mitä ikinä se kenellekin tarkoittaa. Ihanaa, kun saitte lopulta avun perheenne elämään. Toivottavasti lasten sisaruus vielä tulee paremmaksi. Tärkeintä on, että katsomme lapsia rakastavin silmin, vaikka he välillä hermoille käyvät❣️

  • ylös 85
  • alas 14
Vierailija

Ajattelin niin vanhemman poikani lapsuutta ja nuoruutta noita kuvauksia lukiessa. Poikkeuksena,että olin yh ja pojan oireet vielä paljon rajumpia ja taantuva puhe. Minäkin menin "lepäämään" töihin. Ihmettelen suuresti,miksi Iidalle ei määrätty tutkimuksia noilla oireilla. Varhaiskuntoutus kaiken A ja O. Pojallani diagnosoitiin autismi ja keskivaikea keva.

  • ylös 56
  • alas 3
Jos saisin edes silittää

Kuulostaa mun tytöltä. Lukiessa tiesin, että autismihan se siellä. Minä menetin lapseni ensi pedofiilille ja sitten lastensuojelulle. Keskitän pienen hetken kaikki hyvät ajatukset teidän hyväksi ja rukoilen pienen rukouksen, että saisitte apua ja kaikki menisi hyvin.❤

  • ylös 59
  • alas 4
Vierailija

Itku pääsi tätä lukiessa. Meillä tilanne ei noin paha mutta olen kanssa hakenut vuosia apua ja tytöllä ollut pienestä asti sosiaalisia ongelmia, kestää huonosti muutoksia, pettymyksiä yllättäviä tilanteita, univaikeuksia, tunteen hallinta ongelmia ja tyttö on täysin ilmeetön.. Vikaa haettu aina kasvatuksestani koska yksinhuoltaja, nyt vihdoin tehtiin autismikirjon testit. Vielä on toinen vaihe mutta pisteet oli korkeat.

Diagnoosi helpottaa, paljon tsemppiä ja rakkauden täyteistä elämää aloittajalle. Mikä nainen ja ihana äiti ❤️

  • ylös 75
  • alas 7
Äiti myös

Tiesin diagnoosin jo ennen tarinan loppuun lukemista. Omalla esikoisellani myös autismin kirjon häiriö. Sain tuntea nahoissani tuon huonoksi äidiksi leimaamisen. Se oli rankkaa kun lapsi oli pieni, eikä diagnoosia saatu kuin vasta kouluikäisenä.
Hienoa että jaksoit taistella lapsesi ja perheesi puolesta! Kannattaa luottaa omaan intuitioon, kyllä äiti lapsensa tuntee. Surullista kuulla, että julkisella puolella hoidon tarpeen määrittelyssä epäonnistuttiin.
Kaikkea hyvää Iidalle ja koko perheelle jatkossa!

  • ylös 68
  • alas 1
Kirsukka

Voimia teille,kaikki ei näy ulospäin ja siksi monet ihmiset eivät ymmärrä tai eivät tunne/tiedä ketään jolla olisi autismi eivätkä osaa suhtautua siihen.Itse työskentelen kehitysvammaisten kanssa,työ on moninaista ja kuitenkin niin palkitsevaa kun saa opetettua yhdenkin pienen asian tai huomaa kuinka luottamus syntyy,asiat alkavat sujua omilla tavoillaan niin että pystymme tarjoamaan heille joitakin hetkiä arjen keskellä jotka ilahduttavat,antavat heillekkin jotain sisältöä elämään,minusta he näyttävät kaikki tunteen skaalat ilosta-itkuun niin aidosti.
Itselläni on useampi lapsi ja usein mietin kun he eivät ole tyytyväisiä johonkin että pitäisi jokaisen saada "astua" päiväksi heidän saappaisiin niin arvostaisivat asioita varmaan aivan eri tavalla,kerron myös omille lapsilleni työstäni,he kyllä ovat empaattisia ja osaavat suhtautua hyvin erilaisuuteen mutta nykyaikana lapsilla on niin paljon kaikkea,tietyt ihanteet ohjaavat ja halu kuulua joukkoon on kova.
Toivon kaikille halua tietää asioista ja asioista kertomalla ehkä jonakin päivänä ihmiset ymmärtäisivät että vaikka olisi erilainen niin hänelläkin oikeus omaan elämään,onneksi apu löytyi ja toivottavasti saatte tukea parhaalla mahdollisella tavalla että pystytte nauttimaan toisistanne ja elämästä.
Kaikkea hyvää ja ihanaa kesää.

  • ylös 12
  • alas 7
Vierailija

Meilläkin nepsy-lapsi. Pojalle itselleen ja sisaruksille asian käsittelemisessä on ollut paljon apua sellaisesta kirjasta kuin Saku spesiaali lapsi. Pojasta on ollut hauskaa löytää samankaltaisuuksia itsessään ja kirjan päähenkilössä. Onhan tämä arki välillä älyttömän raskasta, mutta onneksi ne hyvät hetket saavat unohtamaan vaikeudet!

  • ylös 45
  • alas 1
Äiti kaikesta huolimatta

Oma poikani sai 18-v vasta ADHD-diagnoosin ja omassa lähipiirissä on toisilla vaikeuksia ymmärtää miksi hän on sellainen kuin on. Hänelle ja minulle se oli helpotus, ymmärrys toimintaan. Mutta olisi se ollut paljon helpompaa jos joku olisi tarttunut siihen jo paljon aiemmin. Pieni pyöreä ja kömpelö poika, jonka keskittyminen vaikeaa. Kukaan ei ottanut kiinni, vaikka aina kerroin millaista meillä on. Toivonki teille, että lähipiirinnekin nyt ymmärtää ja osaa olla mukana elämässänne. 

  • ylös 35
  • alas 2
Stidi

Niin tutulta kuulostaa. Välillä minäkin olen aivan puhki, mutta en vaihtaisi tytärtäni mihinkään . Joskus toivon ,että hän paranisi, mutta se ei ole mahdollista. Hänellä todettiin 14-vuotiaana keski-vaikea kehitysvamma ja epätyypillinen autismi? Kehitysvamma diagnoosi oli lievä järkytys ,autismia osasin jo odottaa. Tyttärestämme ei huomaa päältä päin vammaa, mutta hetken oltuaan hänen kanssaan huomaa ettei kaikki ole kuten pitäisi. Pitäkää toisistanne kiinni. Hae tukihenkilöä, perhetyöntekijää auttamaan arjen toimissa. Diagnoosi oli meillekkin alkujärkytyksen jälkeen helpotus. Olette mahtavia ja sitkeitä vanhempia ettekä ole yksin ,sillä meitä on muitakin ,jotka kamppailemme samanlaisten ongelmien kanssa. Yhdessä olemme vahvoja

  • ylös 46
  • alas 9
Vierailija

Kasvoin samanlaisessa tilanteessa kuin teidän nuorempi lapsenne ja halusin sanoa, että on oikeasti valtavan hieno juttu, että poikanne osaa, uskaltaa ja saa sanoa ääneen, että haluaisi siskon muuttavan pois. Se on hirveän iso luottamuksen osoitus teitä kohtaan. Antaisin paljon vanhemmista, jotka olisivat hyväksyneet sen, että minulla on myös kielteisiä tunteita sisarustani kohtaan. Hyvä myös, että ette jätä lapsia kahdestaan.

  • ylös 119
  • alas 8
Tsemppiä!!

Toivottavasti saatte nyt ammattimaista ja toimivaa apua!! Teen töitä autististen lasten ja nuorten kanssa ( eritasoisia)/ en kylläkään Suomessa.
Nostan hattua näiden lasten ja nuorten vanhemmille ja muulle perheelle.
Tarvitsette hyvän toimintasuunnitelman, kouluavustajan ym. lisäksi vapaata/ voi alkaa vaikka yksi-kaksi viikonloppua kuukaudessa, jolloin Ida on asianmukaisessa koti- tai laitoshoidossa. Se on tärkeää teille sekä Idalle.
Täällä Norjassa se on ainakin yksi tärkeimpiä hoidon alueita/ realismia jonka avulla Idan kotoa muuttaminen helpottuu. Koska sekin päivä tulee. Ja ihmiset jotka tuntevat ja tietävät autismin osaavat käsitellä Idaa hermostumatta, tietävät ettei se ole ”Ida” joka käyttäytyy esim.huonosti tai kasvatuksen puutetta tms.
Autismi on niin hankala kun se ei ”näy päällepäin”, ja näiden lasten vanhempia mulkoillaan ihan syyttä. Voi kun ihmiset tietäisivät...Meillä on yks professori jolla on kaksi ihan normaalin näköistä, autistista lasta jotka alkavat itkuraivokohtauksen metrossa elleivät pääse samoille paikoille istumaan mitkä jostain syystä ovat valinneet omikseen. Ja kun tuo isä yrittää saada kanssamatkustajia vaihtamaan paikkaa synnyttää se usein suurta närää ja pahennusta. Eikä tuo isäkään jaksais joka päivä metrossa yrittää opettaa huutavia lapsiaan istumaan eri paikassa...Ihminen hänkin.

  • ylös 40
  • alas 1
Lastenpsykiatrian ammattilainen

Hei, olipa hieno ja liikuttava kuvaus erityislapsen vanhemmuuden haasteista. Lukiessani tekstiäsi minua oikein kouraisi ajatellessani, että kuulostaa aivan autismikirjon häiriöltä, jota ei ole tunnistettu. Onneksi lopussa kerrot, että apua alkaa löytymään, sääli vain että teillä on takana jo pitkä tie ja Iidalle varmaan ehtinyt kertyä paljon epäonnistumisen kokemuksia. Mutta myöhäistä ei toki ole, mahtavaa että vihdoin on tunnistettu mistä on kysymys! Ja sinulla äitinä on selvästi kykyä tavoittaa tytärtäsi, hakea tietoa sekä reflektoida omaa toimintaasi, joten varmasti lisäymmärrys auttaa teitä paljon eteenpäin. Luultavasti Iidaakin auttaa tieto siitä, miksi mm. kavereiden saaminen on hänelle vaikeampaa kuin muille. Lapselle on usein helpotus siinä missä aikuisillekin saada pulmilleen nimi. Ja toki asialla on paljon myönteisiäkin puolia, as-lapset kun ovat usein mm. luovia, tarkkoja ja fiksuja. He vain tarvitsevat tietyissä asioissa enemmän harjoitusta, toistoja ja selittämistä kuin muut, johtuen erilailla toimivista aivoista. Toivoisin, että pääsisitte lastenpsykiatrisen avun piiriin, yksityisellä puolella hoidot ja tutkimukset lienee kalliita? Kaikkea hyvää ja voimia jatkoon!

  • ylös 35
  • alas 3

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat