Lukijan kirje: ”Salaan omat murheeni iäkkäiltä vanhemmiltani – teenkö oikein?”

Lukijan kirje: ”Salaan omat murheeni iäkkäiltä vanhemmiltani – teenkö oikein?”

Onko aikuisen lapsen tehtävä suojella iäkkäitä vanhempia omilta murheiltaan?

”En halua kuormittaa vanhuksia, joten salaan heiltä ongelmiani, vaikka kaipaan heidän tukeaan. Samalla kuitenkin etäännymme toisistamme, koska näytän vain osan itsestäni”, lukijamme kirjoittaa.Lue koko juttu

Kommentit (6)

Elviira

"Sitä sydän ei sure,mitä korva ei kuule".Näin opetti äitini minulle.Salasin vakavan sairauteni häneltä koska tiesin että hän suree asiaa kovasti.Jos jaksat kantaa huolesi itse en näe asiassa pahaa.

Ihan hyvä

Jospa voisit avautua jollekin luotettavalle ystävälle tai auttavaan puhelimeen. Itse suojelisi jo iäkkäitä vanhempiani. Esim. aiemmin oma avioeroni oli heille kova paikka ja äitini valvoi öitä vuokseni. Äiti on kuitenkin aina äiti ja huolissaan lastensa hyvinvoinnista, vaikka lapsi olisi jo viisikymppinen. Huomaan, että omat aikuiset lapsenikin suojelevat minua, eivätkä kerro kaikkia huoliaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole pakko olla läheinen

Minulle ei ole koskaan ollut luontevaa puhua omista henkilökohtaisista asioistani vanhemmilleni, vaikka olemmekin ihan hyvissä väleissä. Voi olla, että välimme eivät näin ollen ole erityisen läheiset, mutta en osaa edes kaivata sitä. Minusta on ok, että suhteemme ja keskustelunaiheemme ovat ”pinnallisia”. Voin puhua puolisoni ja ystävieni kanssa, jotka ehkä ymmärtävätkin minua paremmin.

Vierailija

Olen huomannut omassa elämässäni, että jossakin elämänvaiheessa osat vaihtuvat. Eli kun oma äitini on hauras vanhus, joudun kannustamaan, suojelemaan ja tukemaan häntä. Omat murheeni ja huoleni kerron ystävilleni.

Esikoinen

En minäkään kertonut sairauksistani tai ihmissuhdeongelmistani iäkkäälle äidilleni. Olen huono avautumaan muutenkin, mutta erityisesti halusin suojella häntä lisämurheilta. Tiesin, että huolta olisi kantanut, kun huolehti muutenkin. Sisarelleni kerroin, mutta kielsin häntä kertomasta äidilleni. Äitini murhetaakka ei olisi ollut vain minun murheista koostuvaa, vaan myös sisareni ja hänen perheensä asioista huolehtimista.
Jokainen toimii omalla, parhaaksi katsomallaan tavalla. Minä päätin toimia näin.

Satunnainen kävijä

Komppaan edellä kommentoineita. Kun minulla oli omassa perheessäni isoja huolia ja murheita ja samaan aikaan äitini kunto heikkeni vauhdilla, muistisairauskin alkoi nostaa päätään, iso osa omaa surutyötäni oli se, että jouduin opettelemaan uuden tavan salata äidiltä asioita. Aiemmin olin tottunut kertomaan hänelle kaiken. Pitkään tunsin hänen kyllä aavistavan ettei kaikki ole kunnossa, mutta en silti voinut rasittaa häntä asialla jonka hän varmasti ottaisi hyvin raskaasti. Vuodatin sydäntäni ystäville, joista parhaat seisovat rinnalla edelleen.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat