Antaakaikkienkukkienkukkia,vaiko sittenkään!

Emännöin toista kesää siirtolapuutarhapalstaani, minulla on ihana mökki ja isohko piha. Olen keski-ikäinen nainen, pidän runsaista puutarhoista, kukista, pensaista, puista ja kasvimaasta. Alue, jossa minun palstani sijaitsee on vanha ja omistajien keski-ikä on reilusti yli 70, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Eli käytännössä se tarkoittaa sitä, että naapureissa ajetaan koko ajan ruohoa, papat surisuttavat koneita tuntikausia, mummot parturoivat kukkia. Heidän pihansa ovat tyhjiä kuin golfkentät, tärkein missio puutarhanhoidossa monilla on pitää piha mahdollisimman tyhjänä. Mitään viihtyisää pihoilla ei ole, ei pöytäryhmiä eikä kukkia. Kahvit juovat portailla istuen termospullosta, ja kun nurmi on leikattu, lähtevät kotiin.

Toiset naapurit kutsuvat ystäviä grillaamaan, kapeat kujamme täyttyvät vieraiden autoista ja grillivieraat puhuvat suuressa joukossa kovalla äänellä aivan kuin muutaman metrin päässä ei olisi lainkaan meitä muita siirtolapuutarhoillaan elämässä rauhaisaa ja hiljaista elämää puutarhaa hoitaen.

Itse hankin siirtolapuutarhamökin ja palstan kerrostaloelämän vastapainoksi, matkaa kotoa mökille on vain 10 km, joten käyn mökillä lähes joka päivä. Olen kesän ajan ollut pöyristynyt siitä villistä elämästä mitä puutarhoilla vietetään, ei kunnioiteta lainkaan lähellä olevia naapureita. Pitäisikö sellaisten ihmisten hankkia vähän erilaiset mökit?

En ole tiukkapipo, mutta ihmettelen tätä hulvatonta meininkiä, jossa mökkinaapureista ei välitetä eikä kunnioiteta minkäänlaista rauhaa. Eikö siirtolapuutarhoilla olisi kiva olla rauhaisasti, ilman suurta ilakoivaa ystäväjoukkoa ja ainaista ruohon leikkausta?! (Mekin leikkaamme ruohoa, mutta kohtuudella, ei liioitellusti). Itse en ole kutsunut mökille lainkaan montaa vierasta kerrallaan, joku ystävä on käynyt kerran kesässä kahvittelemassa pihalla. Jos haluamme puhua tärkeistä asioista, siirrymme mökkiin sisälle keskustelemaan, koska tiedostan, että muutaman metrin päässä on mökkinaapuri pihallaan ja kuulee jutut.

Miksi moni siirtolapuutarhan omistaja ei ole kiinnostunut kukista ja puutarhoista!? Onko edullinen hinta ainoa kriteeri hankkia siirtolapuutarhamökki, mutta sitten ei ollakaan yhtään kiinnostuneita koko ideasta. Minunkin naapurini kaadatti viime vuonna suuren komean lehtipuun vain sen vuoksi, että se roskaa ja hän ei jaksa haravoida niitä lehtiä. Toinen naapuri suunnittelee varjostavien puiden kaatoa, vain siis sen vuoksi, että ne varjostavat. En ymmärrä tätä vimmaa kaataa puita ja pensaita! Nehän ovat sekä näkö- että äänisuojia, ja linnutkin viihtyvät alueella kun on puita.

Melkein toivoisin, että siirtolapuutarhoilla tulisi todellinen sukupolvenvaihdos lähiaikoina. Vanhat ihmiset suhtautuvat puutarhoihin ihan eri tavalla kuin nuoret ja innokkaat työikäiset ihmiset, lapsiperheet ja pariskunnat. Nykyihminen pitää visuaalisuudesta ja netti pursuilee tosi romanttisia ja viihtyisän näköisiä siirtolapuutarhoja ja pieniä sieviä mökkejä. Omalla alueellani vallitsee karu ilmapiiri, mökit ovat minmalistisen 70-lukulaisia ja pihat tyhjiä ilman viihtyisiä ja runsaita puutarhoja. Vanhempi sukupolvi suhtautuu siirtolapuutarhoihin kuin ne olisivat työläitä työleirejä. Eivät ne enää ole. Ne ovat paikkoja, jossa kaupunkilainenkin saa nauttia luonnosta ja linnunlaulusta, ja jossa voi upottaa sormensa multaan!

No, jokainen tavallaan, mutta oma puutarhani kukoistaa, kukat loistavat eri väreissään ja runsaudessaan, mutta silti suunnitelmallisesti laitettuna. Kasvimaa tuottaa vihanneksia ja perhoset lentelevät pihalla. Saan seurata läheltä siilien taaperrusta ja sammakoiden loikkimista tontilla. Siis silloin kun naapureissa ei ole grillivieraita eikä ruohonleikkuri pärise kolmatta tuntia yhteen menoon.

  • ylös 10
  • alas 4

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat