Miksi suurperheiden nuorimmat lapset ovat usein ilkeitä

jo nuoresta pirullisia, pahantahtoisia. Siis kiusaajia, mutta ei fyysisesti, vaan tarkkoja havainnoimaan, olisiko mahdollisuuksia työntää alaspäin jotain, huomaamaan mikä henki ja olisiko saumaa liittyä hauskanpitoon johonkin kiusaajajengiin joka esittää tietenkin viatonta..

Pätee joihnkin kaksilapsisten perheiden kuopuksiin, myös.

Ja esikoiset joskus pikkuvanhoja. Mutta harvoin kiusaajia tai ilkeitä.

Onko tutkittu tätä ja mistä erot johtuvat