Lukijan kirje: ”En saa olla läheinen mummi poikani lapsille”

”Miniäni pitää huomattavasti enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa, ja nämä toiset isovanhemmat myös saavat viettää lastenlasten kanssa enemmän aikaa”, lukijamme kirjoittaa.Lue koko juttu

Lukijan kirje: ”En saa olla läheinen mummi poikani lapsille”

Sivut

Kommentit (28)

Äiti 74

Se on sinun poikasi asia huolehtia teidän yhteydenpidosta , ei miniän. Mitä ihmettelemistä siinä on, että miniä pitää yhteyttä omiin vanhempiinsa. Tuskin hän sitä pelkästään lasten takia tekee. Keskustelu pojan kanssa asiasta on ainoa oikea tapa. Jos poikasi ei näe tärkeäksi tavata sinua, minkä miniä sille voi.

  • ylös 75
  • alas 0
Niina Koivula

Syy ei ole välttämättä siinä etteikö pitäisi isovanhemmista. Itse olen vanhempi ja haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa omien lasten kanssa enkä heitä mielellään usein vie isovanhemmille hoitoon. Lisäksi lähipiirissä on muitakin aikuisia, jotka haluavat lapsia hoitoon kuten tädit ja sedät.

  • ylös 11
  • alas 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

ihnissuhteet, kaikenlaiset, perustuvat vuorovaikutukseen. Onko ko. mummo ollut itse yhteydessä poikaansa/mimiäänsä/lapsenlapsiinsa? Vai odottaako hän vain kontaktia miniältä/pojan perheen suunnalta? Tämä voi antaa kuvan, että mummo viihtyy enempi omissa oloissaan. Pyydä pojan perhe syömään/ kahville/ viettämään päivää. Toimivat ihmissuhteet pitää rakentaa, ei ne itsekseen pysy pystyssä oletuksien voimin, että yhteydenpito pitöisi tapahtua vain tietyltä suunnalta.

  • ylös 23
  • alas 1
Vierailija

ihmissuhteet, kaikenlaiset, perustuvat vuorovaikutukseen. Onko ko. mummo ollut itse yhteydessä poikaansa/mimiäänsä/lapsenlapsiinsa? Vai odottaako hän vain kontaktia miniältä/pojan perheen suunnalta? Tämä voi antaa kuvan, että mummo viihtyy enempi omissa oloissaan. Pyydä pojan perhe syömään/ kahville/ viettämään päivää. Toimivat ihmissuhteet pitää rakentaa, ei ne itsekseen pysy pystyssä oletuksien voimin, että yhteydenpito pitöisi tapahtua vain tietyltä suunnalta.

Vierailija

Meillä menee niin, että olemme enemmän minun vanhempiini yhteydessä kuin mieheni vanhempiin. Minä olen aktiivisempi pitämään yhteyttä. Minun mielestä minä pidän omiin vanhempiini yhteyttä, mies omiinsa. Ja koska mies on huono siinä niin yhteydenpito on heikompaa. Välillä sanon miehelleni, että pitäisikö hänen soittaa äidilleen/pitäisi siellä käydä mutta jos mies ei tee asialle mitään, se on hänen asiansa. Tosin meillä esim. lapset niin isoja, että mummo voisi olla suoraan lapsiin yhteydessä mutta eipähän tuo hirveästi pidä yhteyttä.

  • ylös 25
  • alas 1
Vierailija

Minä olen miniä, joka on harmissaan, ettei anoppia tunnu meidän eli poikansa lapset kiinnostavan yhtä paljon, kuin tytärtensä lapset. En ole varma, suhtautuuko anoppi jotenkin varovaisesti, eikö hän jostain syystä tohdi olla lastemme kanssa? Toivon niin, sillä ajatus siitä, että hän ei vain halua, tuntui varsinkin lasten ollessa pieniä , todella musertavalta. Toivoisin, että ottaisit rohkeasti yhteyttä ja pyytäisit lapsia luoksesi. Minä ainakin olisin siitä iki-onnellinen. Uskon, että jos olet vain itse aktiivinen, asiat järjestyvät aivan varmasti. Kaikkea hyvää sinulle ❤

  • ylös 17
  • alas 0
Miniä

Itse ainakin haluan viettää aikaa omien vanhempieni kanssa ja samalla lapset näkevät luonnollisesti näitä isovanhempiaan enemmän. Miestä ei kiinnosta omien vanhempiensa luona käydä kuin "pakollisina juhlapyhinä", joten en koe tätä omaksi ongelmakseni. Ehkäpä kirjoittajan kannattaisi nimenomaan jutella asiasta poikansa kanssa, eikä syyttää automaattisesti minää siitä, että hänellä.on läheisemmät välit omien vanhempiensa kanssa.

  • ylös 52
  • alas 3
Miniä myös

Yhden miniänkö homma se on? Hänellä on oma elinikäinen suhteensa omiin vanhempiinsa, joka joko tulee vaivatta tai vaatii paljon työtä. Siihen päälle lapset ja ruuhkavuodet. Jos kaupan päälle pitäisi ylläpitää suhdetta miehenkin äitiin niin se voi tuntua työläältä. Olemme kaikki erilaisia, toinen seurustelee vaivatta joka suuntaan, toiselle viestiminen on aina ”teko”. Jos on tunne, että anopin kanssa kärpäsestä tulee härkänen, voi olla helpompi vain olla ja toimimatta. Kirjoitat että ”miniä pitää yhteyttä”, ”pyytää mummia kylään”. Mitä jos sinä olisit aloitteellisempi? Mitä jos sinä kysyisit miten voisit auttaa tai mitä sellaista olisi mitä voisitte tehdä yhdessä? Tai anna miniälle omaa aikaa ja ehdota että teette jotain poikasi ja lastenlasten kanssa.

  • ylös 24
  • alas 0
Mummiko enään

Hei, kyllä nykyajan miniät on kuin Harry ja Megan. Kärpäsestä tehdään härkänen. Haukutaan miehen vanhemmat että vaan saa pitää miehen otellään ja lapset kasvaa ilman isovanhempia.
Hävetkää että kehtaattekin, anoppinne on miehenne kasvattaneet ja ilmeisen hyvin kun on kelvannut lapsenne isäksi.

  • ylös 2
  • alas 28
Katariina

Se on aivan totta, että minäkin aikoinani pidin enemmän yhteyttä äitiini, kuin anoppiini, vaikka asuin samalla paikkakunnalla, äitini asui kauempana. Kerran yllättäen pieni lapseni sanoi minulle, että ethän äiti suutu, mutta  hän tykkää enemmän äidistäni, kuin isänsä äidistä.

Katariina I

Miten ihmeessä sinä sait Harryn ja Meganin tähän yhdistettyä?

Minä en lue heistä kirjoitettuja juttuja, pelkkä otsikko riittää.

  • ylös 11
  • alas 1
Torppari65

Juurikin näin. Ulkolaiset miniät eivät hyväksy suomalaista mummoa.
Oma suku paras ja oikea.
Näin on että omaan nilkkaan kapsahtaa kun lapset kystyy toisia isovanhempia kun kasvavat.

Pappa76

Varmaankin yleisesti nuorten käyttäytyminen vastaa julkkiksien tekoja.
Otetaan ohjat omiin käsiin ja luullaan että tehdään oikein.
Huono mieli aina isovanhemmilla koska kuka sitä haluaa tuntea itsensä loukatuksi.

Karavaanari21

Kyllä päivä tulee miniällekkin kun olisi apu tarpeen, eipäs tuukkaan mummu apuun. Peili käteen vaan ja miettimään mites on käyttäydytty.
Muistakaa omat lapsenne kasvaa ja tajuaa tilanteen jos nyt ette tasapuolisesti hyväksy idovanhempia saman arvoisiksi oli sitten mitä maata hyvänsä.

  • ylös 2
  • alas 17
Mummi1

Meillä on kaksi lapsenlasta, jotka ovat poikamme lapsia. Soittelen videopuheluita poikani ja miniäni puhelimeen, milloin on pitempi aika tapaamisesta (olemme työssä käyviä) Pyydän lapsenlapsemme puhelimeen ja höpöttelemme omiamme. Samalla juttelen pikku veljen sekä vanhempien kanssa. Meillä on niin, että meillä käydään useammin ja lapsenlapset ovat meillä yötä. Siihen on erinäisiä syitä, jonka vuoksi näin on. Olen kyllä heitä pyytänyt huomioimaan enemmän toisia isovanhempia.
On meillä ollut muutamia tosi vahvojakin yhteenottoja ja mielipide-eroja eri asioista, joista ollut lähellä välien rikkoontuminen. Sitten olen ajatellut, että lapsille sitä ei saa "kostaa".
Olen itse huomannut, että ylläri yhteydenotto tuntuu poikani perheestä parhaalta. Tulen käymään ja voin hoitaa lapsia, jotta voitte käydä vaikka kaupassa rauhassa, toimii aina.
Ole itse aktiivinen ja vietä heidän kanssaan aikaa. Se usein palkitaan ❤️

Pikku äiti

Hei, kirjoitan vastauksen näin "miniä-näkökulmasta". Myönnän, että itsekin olen ollut enemmän yhteydessä omiin vanhempiini kuin appivanhempiini. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, etten hyväksyisi appivanhempiani isovanhemmiksi. Minulle on vain yksinkertaisesti helpompaa olla yhteydessä omaan äitiini, jonka tunnen, kuin anoppiini, jota en tunne niin hyvin. Valokuvia ym. tulee myös helposti laitettua vain omalle perheelle, ja appivanhemmat saattavat vahingossa unohtua. 

Ehkä poikasi voisi olla aloitteellisempi tässä asiassa ja kysyä sinua lastenhoitajaksi? Voit myös rohkeasti kertoa tunteistasi ja murheestasi heille. Ehkä se auttaisi heitä ymmärtämään. 

  • ylös 14
  • alas 0
Kummitäti

Itselläni ei ole lapsia, mutta tuon tähän mukaan tädin näkökulman. Olen itse aktiivisesti pitänyt yhteyksiä veljeni perheeseen ja hoitanut lapsia pienestä asti. Se on vaatinut aikaa ja uhrauksia, varsinkin ensimmäisen vaimon aikana tuli toisinaan lähdettyä kotiin pahoilla mielin kun tuntui ettei minua juuri huomioitu.

Silti olen tietoisesti satsannut heihin ja nyt minulla on ihana suhde veljen lapsiin. Olen myös yrittänyt tätä teroittaa omille vanhemmilleni, että ei se suhde itsestään rakennu, vaan pitää olla yhteyksissä, usein lapsiperheen ehdoilla. Iäkkäät vanhempani eivät tietysti jaksa enää niin paljon leikkiä, mutta se sydämellinen vastaanotto on kuitenkin aika pienestä kiinni. Ei minullekaan lapsettomana se tullut itsestään, vaan piti opetella miten kunkin lapsen kanssa ollaan/leikitään heille sopivalla tavalla.

  • ylös 14
  • alas 3
Vierailija

Meillä itse miniänä pidän yhteyttä omiin vanhempiini enemmän. Anoppila on ihan naapurissa ja he aina odottavat meiltä kutsua kylään tai pyyntöä olla lasten kanssa. Eivät itse koskaan kutsu kylään tai pyydä... vanhempani soittelevat myös lastenlapsille ja pyytävät kylään ja oma-aloitteisesti tulevat käymään. Ei ole minun vastuullani tuputtaa lapsia toiseen mummolaan jos he eivät ole itse lainkaan aktiivisia yhteydenpitoon. Valittavat kuitenkin usein kun eivät näe lapsia tarpeeksi usein... pattitilanne.

  • ylös 13
  • alas 1
Turo

Vaikea on tietää, mikä asetelma tässä mummin kuvaamassa tapauksessa on, mutta hyvin yleisesti lapsiperheissä perheiden äidit luovat hyväksyttävyyden ja suotavuuden normit, jotka ovat luonteeltaan ehdottomia. Usein lapsiperheiden isät mukautuvat tällaisiin saneltuihin normeihin, koska haluavat vielä isommaksi paisuvia ristiriitoja.

Siitä olen toki samaa mieltä, että mummin kannattaisi asia ottaa jotenkin poikansa kanssa puheeksi.

Turo

Vaikea on tietää, mikä asetelma tässä mummin kuvaamassa tapauksessa on, mutta hyvin yleisesti lapsiperheissä perheiden äidit luovat hyväksyttävyyden ja suotavuuden normit, jotka ovat luonteeltaan ehdottomia. Usein lapsiperheiden isät mukautuvat tällaisiin saneltuihin normeihin, koska haluavat välttää vielä isommaksi paisuvia ristiriitoja.

Siitä olen toki samaa mieltä, että mummin kannattaisi asia ottaa jotenkin poikansa kanssa puheeksi.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat