Mummoilla on merkitystä. Hyvä suhde isovanhempiin voi jopa parantaa lapsen koulumenestystä.

Kuka auttoi vanhempia, ennen kuin keksittiin neuvola, päivähoito ja vauva.fi? Tietysti mummo.

Kun lapsi syntyi aikana ennen hyvinvointivaltiota, hänen kannatti tähdätä mummolliseen perheeseen. Siellä hänellä oli paremmat mahdollisuudet säilyä hengissä. Hän sai myös useampia sisaruksia kuin ne lapset, joiden isoäidit olivat kuolleet tai asuivat kaukana.

Ei, kyse ei ollut vain siitä, että mummot tarjosivat kaksi hoitavaa kättä ja valvovaa silmää lisää. Vaikka perheessä olisi asunut kädellisiä ja silmällisiä tuvan täydeltä, vasta mummon läsnäolo edisti lapsen selviytymistä.

Mummot ovat olleet menestystekijä ihmiskunnan historiassa, ja sitä he ovat edelleen.

Enkä kirjoita näin sen takia, että olen mummo itsekin. Tämä on tutkittu juttu.

Mummollinen pärjää

Sosiologi Antti Tanskanen on tutkinut sukupolvien yli yltävää vuorovaikutusta ja lasten hyvinvointia. Hän on oppinut, että mummot ovat nykymaailmassakin hyödyllinen luonnonvara, vaikka heitä ei enää tarvita lapsenlasten hengissä pitämiseen. Onneksi.

"Nykyisetkin vanhemmat hankkivat todennäköisemmin lisää lapsia, jos he saavat arjen apua omilta vanhemmiltaan. Heidän lapsillaan on vähemmän tunne- ja käyttäytymisperäisiä ongelmia 11-16-vuotiaina kuin niillä lapsilla, jotka ovat vain vähän tekemisissä isovanhempien kanssa", Antti Tanskanen kertoo.

Lapsi myös pärjää paremmin koulussa, jos isovanhemmat osallistuvat hänen elämäänsä. Erityisen paljon isovanhemmista on hyötyä silloin, jos lapsenlapsen perhettä kohtaa kriisi, esimerkiksi avioero tai kuolema. He pehmentävät iskua.

Osaa se vaarikin

Eniten lapsenlapsia hoitavat äidinäidit, ainakin jos tarkastellaan tämän ajan eurooppalaista elämänmuotoa. Äiti on yleensä lapsen pääasiallinen hoitaja, ja äidin on usein helpointa ottaa vastaan apua omalta äidiltään.

Toisin oli vanhassa maatalousyhteiskunnassa, jossa miniät muuttivat miehelään. Siellä hoitoapua sai kätevimmin anopilta.

Isoisillä ei menneinä aikoina ollut juuri merkitystä lapsenlapsen selviytymiselle. Toisin on nyt. Vaaritkin osaavat.

"Nykyiset isät osallistuvat lasten hoivaamiseen, ja niin tekevät isoisätkin. Joissain tapauksissa heillä voi olla jopa isompi vaikutus lapsenlapsen hyvinvointiin kuin isoäideillä", Antti Tanskanen kertoo.

Mummo on hyödyllisimmillään silloin, kun lapsi on pieni. Hän on tavallisesti se isovanhempi, joka vaihtaa vaipan. Kun lapsi kasvaa, isoisän merkitys lisääntyy. Vaari kuskaa pallokentälle.
Molemmat rakastavat minkä ennättävät.

Geenien puolesta?

Vaan unohdetaanpa tunteet hetkeksi ja keskitytään biologiaan. On arveltu, että pohjimmiltaan mummot hoivaavat lapsenlapsia hyvin itsekkäistä syistä: he varmistavat geeniensä jatkumisen.

Useimmat muut nisäkkäät jatkavat geenejään tekemällä lisää lapsia niin pitkään kuin henki pihisee. Koska ihmislajin naaraat eivät pysty synnyttämään vaihdevuosien jälkeen, tehokkainta on keskittyä lastenlasten pärjäämiseen.

Jotkut biologit ovat jopa sitä mieltä, että juuri tämän takia naiset ovat vaihdevuotensa saaneet. Ihmisen lapsen kasvattaminen terveeksi aikuiseksi on niin vaativa suoritus, että siihen tarvitaan useamman sukupolven panostus.

Oli kehitysopillinen syy mikä tahansa, isovanhemmilla on taipumus rakastua lapsenlapsiinsa. He jaksavat hoitaa ja touhuta, koska se vain tuntuu niin hyvältä.

Tosin liika on liikaa isovanhemmillekin. Antti Tanskasella on tutkimustietoa myös siitä:

"Jos päävastuu kasvatuksesta jää jostain syystä isovanhemmille, heidän tyytyväisyytensä elämään vähenee. Voimat loppuvat."

36%

Kodin Kuvalehden lukijakyselyyn vastanneista pyytää isovanhempia hätiin lastenhoidossa vähintään kerran viikossa.

71%

Jos isovanhemmat auttavat lastenhoidossa, 71:ssä prosentissa tapauksista hoitajana on äidinäiti.

Lähde: Kodin Kuvalehden nettikysely

Testaa, millainen mummo olisit
kodinkuvalehti.fi/psykologia

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 11 / 2016.

5 vinkkiä isovanhemmalle

1. Vanhemmat päättävät
Vanhemmat päättävät, mitä heidän lapsensa syövät ja milloin on nukkuma-aika.

2. Anna aikaa
Rauhallinen yhdessäolo on parasta, mitä voit lapsenlapselle antaa hektisessä maailmassa.

3. Muista myös oma elämäsi
Älä tyrkytä apua, jos sitä ei tarvita, ja sano rehdisti ei, jos et sillä kertaa ehdi auttamaan.

4. Ota rennosti
Sinä et vastaa kasvatuksesta. Nauti uudesta roolistasi!

5. Vanhemmat ovat ykkösiä
Rakasta lapsenlapsia täysillä mutta hyväksy, että he rakastavat eniten vanhempiaan.

Lähde: grandparents.com

Onnellinen mummi.

Mummot ovat tärkeitä lapsen kehitykselle

Olen mummi ja tämä on aivan ihanaa aikaa. Lapsenlapsi on aivan ihana ja antaa valtavasti voimaa kaikille päiville. Voi sanoa että minulla on aina ollut tasapainoinen ja hyvä arki mutta nyt eläkkeellä ja mummin roolissa tämä on aivan ihana. Saa valtavasti iloa kun voi pienen pojan ja lapsen perheen tehdä hyvää ja näin auttaa heitä saamaan ja säilyttämään hyvä arki. Saamaan pienestä pojasta tasapainoinen, rakastava ja muista huolehtiva ihminen.
Lue kommentti
Vierailija

Mummot ovat tärkeitä lapsen kehitykselle

Kyllä tällaisista herää aina se kateus, kun itselläni ei ole ollut minkäänlaisia suhteita jo lapsena orvoksi jääneen äitini vanhempiin. Olen nuorehko aikuinen, joka ei edes tiedä, miltä äidinäiti on näyttänyt, kuvia ei ole olemassa. Isän puolelta taas muistan vain pelottavan ilkeän, vakavasti mielenterveysongelmaisen "mummon", häntä aiemmin kuolleesta "papasta" en oikein muista sitäkään vähää. Äitini kertomusten perusteella hänkin oli sodan traumatisoima ja mm. kohteli kotieläimiään...
Lue kommentti

Miten suhtautua epäonnistumiseen? Yksi tapa lievittää ikävää tunnetta on laittaa tunteet syrjään ja pohtia asiaa faktojen kannalta.

Psykologi Antti Suvanto neuvoo analysoimaan tilannetta – usein mieli rauhoittuu, kun yrittää siirtää tunteen syrjään ja pohtia faktoja. Kun epäonnistuu, asiaa voi miettiä näin:

1. Kaiva esille odotuksesi.

Olivatko ne oikeastaan realistisia?

2 Vähennä tulkintaa!

Mieti, oletko taipuvainen tulkitsemaan asioita itsellesi epäsuotuisasti. Toisesta näkökulmasta katsottuna epäonnistumisesi ei välttämättä ole sitä.

3 Kysy itseltäsi, mitä tarvitset ja haluat.

Usein halu ohittaa tarpeet. Esimerkiksi halusi suoriutua täydellisesti työssä saattaa ohittaa tarpeesi levätä. Entä mikä saa sinut haluamaan sitä, mitä tavoittelet? 

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 17/2012.

Resilienssi on piilevä voimasi: myönteinen asenne muutoksissa. Kun epäonnistut, voit sen avulla vääntää mielesi pärjäämisasentoon.

Miten mielemme joustaa, kun elämä kiskoo ja kiusaa? Venyykö se, mukautuuko muutosten mukana vai räpsähtääkö rikki, kiertyy kireille solmuille? Resilienssi eli myönteinen sopeutuvuus määrittää, kaadummeko vastoinkäymisten alle ja luovutamme vai pysymmekö kehässä ja tähtäämme uuteen nousuun.

"Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun."

Epäonnistuin, olen huono. Kaikki on pilalla, on turha yrittää mitään. Vai: olipa harmi, mutta ehkä ensi kerralla onnistaa.

Nämä kaksi erilaista suhtautumistapaa vastoinkäymiseen selittää resilienssi, mielen muutosketteryys ja selviytymiskyky.

Positiiviset ihmiset  luottavat elämään.

Resilientti ihminen kohtaa todellisuuden sellaisena kuin se on. Hän ei väistele vääjäämätöntä eikä taistele tapahtunutta vastaan. Hän ei etsi selitystä eikä kysy "miksi minä", vaan suuntaa katseensa tulevaan. Hyväksyvä asenne auttaa mukautumaan muutoksiin, pehmentää pettymyksiä ja lyhentää lamaantumisaikaa.

"Resilienssi on aktiivista tekemistä, ei vain sopeutumista", selittää psykoterapeutti Soili Poijula.

Poijulan mukaan resilienssi on voima, jota voidaan hyödyntää yksilötasolta maanpuolustukseen asti.

Sinnikkyys on synnynnäistä

Resilientit ihmiset saavat kiittää paljosta perimäänsä, sillä sinnikkyys, rohkeus ja älykkyys ovat synnynnäisiä.

Toisaalta murehtivat ja jossittelijat eivät voi syyttää geenejään kaikesta. Omaa resilienssiään voi nimittäin kasvattaa. Mieltä voi opettaa joustavammaksi ja sitkeyteen siedättyä.

"Ongelmanratkaisukykyään voi parantaa, vaikka perusominaisuuksiaan ei voisikaan muuttaa. Voimme muuttaa mallia, jonka olemme vastoinkäymisten kohtaamisesta oppineet", Poijula kertoo.

Vaikka elämä ei anna turvatakuuta, positiiviset ihmiset luottavat elämään, asioiden ratkeamiseen ja omaan selviytymiseen.

Resilenssi on kuin henkinen palautusjuoma.

Resilienssiä tarvitaan arjen pulmissa: palavereissa joissa asioita ei saada sovittua, väittelyissä teini-ikäisen kanssa, tilipussin tyhjennettyä. Erityisen merkittävään asemaan resilienssi nousee, kun koko elämä mullistuu: avioero, työpaikan menetys, sairastuminen.

"Vastoinkäymisiltä välttyminen ei kehitä sitkeyttä. Vain altistumalla vaikeuksille opimme selviytymään ja kasvatamme luottamusta elämään", muistuttaa Poijula.

Ajatuksilla ja uskomuksilla on valtava voima.

"Olemme tuudittautuneet sellaiseen turvallisuudentunteeseen, ettei meille voi tapahtua mitään pahaa. Muualla elämän epävarmuus on totta."

Kärsimys ei jalosta

Kärsimys ei jalosta paremmaksi ihmiseksi, mutta traumaattinen tapahtuma on lannoitetta henkiselle kasvulle. Resilientti mieli tekee surun rinnalle tilaa myönteisille tunteille kuten toivolle ja ilonpilkahduksille.

Resilientiltä ihmiseltä puuttuu jossittelu ja katkeruus. Menetys ei muserra, sillä hän ymmärtää pian, ettei tapahtunutta voi muuttaa, mutta omaa suhtautumistaan voi. Resilienssi on henkinen palautusjuoma, joka auttaa toipumaan rasituksesta.

"Tutkimuksissa on todettu resilienttien ihmisten kipukynnyksen olevan korkeampi kuin muilla. Myönteisen ajattelun on jopa huomattu vauhdittavan paranemista", Poijula sanoo.

Aktiivinen elämäntapa, liikunnan tuoma hyvä olo ja kunto, yhteys luontoon ja läheiset ihmissuhteet ovat peruskiviä myönteiselle asenteelle.

Yksilökeskeinen kulttuuri ajaa meidät ajatukseen, että apua ei pidä pyytää. Myönteisesti ajatteleva ihminen ymmärtää asioiden mittasuhteet ja myöntää, että yksin ei ole pakko pärjätä.

"Kun huomaat, että pärjäät, itseluottamuksesi vahvistuu", Poijula kannustaa.

Henkinen vahvuus ei ole sitä, että mikään ei tunnu miltään. Tärkeintä on oivallus: tänään asiat ovat huonosti, mutta huomenna jo vähän paremmin.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehde numerossa 20/2016.

Kaunan kantaminen on työlästä ja joskus olisi helpompi päästää irti. Näiden neuvojen avulla voit antaa helpommin anteeksi.

1. Päätä voivasi antaa anteeksi

Mieti nukkumaan mennessä, että jos yön aikana tapahtuisi ihme, asia ei enää vaivaisi aamulla ja olisit antanut anteeksi. Mikä kaikki olisi silloin toisin? Onpa vääryyksistä kulunut viikkoja tai vuosia, voit aloittaa oman ”anteeksianto-ohjelman”. Kun alat todeta mielessäsi, että ”voin antaa anteeksi Riitalle”, aivot lopulta omaksuvat uuden tiedon vanhan tilalle. Lauseen voi kirjoittaa joka päivä kymmenen kertaa paperille tai sitä voi toistaa mielessä esimerkiksi työmatkalla.

Joku huomaa muutoksen muutamassa viikossa, toisella se vie kuukausia. Lopulta suhde loukkaajaan alkaa muuttua. Vääryyksiä ei tarvitse unohtaa eikä hyväksyä, mutta ilman pahaa mieltä voi elää.

2. Käsittele tunteet ja jatka matkaa

Kirjoita tapahtunut asia ja sen herättämät tunteet paperille. Lue teksti joko mielessäsi tai ääneen ihmiselle, johon luotat. Voit myös kuvitella, että luet tekstiä loukkaajallesi. Lopuksi revi paperi ja polta se. Päätä, että niin olet käsitellyt asian, antanut sille arvoisensa lopun ja nyt jatkat eteenpäin.

3. Kirjoita kirje tulevaisuuteen

Kirjoita kirje loukkaajallesi ja päivää se viiden vuoden päähän. Kirjoita kirjeeseen se, miten asia ratkesi, miten päästit irti, mitä hyvää asia sinulle opetti tai mihin hyvään suuntaan asia vei sinut. Kirjaa myös, miltä elämäsi näyttää juuri nyt. Älä lähetä kirjettä, vaan säilytä se ja lue myöhemmin uudestaan.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 8/2013.

Miksi pitäisi murehtia turhia, jos on aikaa ottaa päikkärit? Kissan elämänasenteessa on paljon arvokasta opittavaa.

1. Näytä muille, mitä haluat.

Itseään ja omaa tahtoaan on hyvä kuunnella. Älä mieti liikaa toisten toiveita, odotuksia ja ennakkoluuloja. Kun kissa parkkeeraa tietokoneen näppiksen päälle tai syliin torkkumaan, hänet harvoin häädetään paikaltaan. Mitä sinä haluat tehdä - ihan vain, koska se tuntuu miellyttävältä?

2. Ota vastaan hellyyttä.

Älä mieti, ansaitsetko silitykset tai täytyiskö juuri nyt tehdä jotakin tärkeämpää. Harva asia elämässä on tärkeämpää kuin rakkaan ihmisen hellä kosketus.Ojentaudu siis nautiskelemaan. Venyttele. Käännä esiin se kohta, jota toivot rapsutettavan.

3. Älä murehdi turhia.

On ajan tuhlausta vatvoa asioita, joihin ei voi vaikuttaa tai jotka eivät ole ajankohtaisia. Ota mieluummin päikkärit.

4. Tuota iloa muille.

Ilon tuottamiseen ei tarvita erityisiä tekoja tai suorituksia. Kun rakkaimpasi näkevät sinut, he ilahtuvat. Heidän silmissään olet täydellinen, vaikka toki he tietävät myös ärsyttävät puolesi. Sinä itse riität niille, joille olet tärkeä.

5. Huolehdi perusasioista.

Muista syödä ja nukkua hyvin ja tarpeeksi.