Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen listasi kolme tärkeintä neuvoa äidille ja isälle.

1. Ole kiinnostunut lapsestasi

Vanhempana pärjää, jos on tavalliset hoksottimet ja empatiakykyä. Tärkeintä on osoittaa lapselleen, että on kiinnostunut. Ei ole ihmistä, josta ei olisi hirmuisen tyydyttävää, kun joku on kiinnostunut hänen ajatuksistaan, peloistaan ja toiveistaan.

2. Lapsi ei ole miniaikuinen

Monet vanhemmat kuvittelevat, että lapsi on lyhyt aikuinen. Ei ole. Lapsen aivot eivät ole pienikokoiset aikuisen aivot, vaan ne ovat rakenteeltaan täysin erilaiset.

On fysiologinen fakta, että lapsen pitää olla lyhytpinnainen ja hömelö ja leikkiä leikkejä, joissa ei ole järkeä.

3. Yksikin aikuinen voi pelastaa

Vakava, pitkäkestoinen laiminlyönti voi vaurioittaa lapsen aivojen kehitystä. Toisaalta lapsi saattaa toipua traumoistaan erinomaisesti. Olen tavannut nuoria, jotka ovat selvinneet karmeasta lapsuudestaan yhden turvallisen ihmisen ansiosta. Heillä on ollut kummitäti, setä tai terapeutti, joka on seissyt majakkana myrskyissä.

Lista on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 9/2015.

Villasukissa on monta silmukkaa, joista jokainen kertoo: maailmaan mahtuu vielä välittämistä.

1. Villasukat kertovat rakkaudesta.

Kaikkialla maailmassa äidit neulovat sukkia lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Sukkia neulotaan talkoilla vähävaraisille ja lähetetään katastrofialueille. Ne ovat keino osoittaa välittämistä: minä tein nämä Sinulle, ajattelin neuloessani Sinua, maailmassa on muutakin kuin pelkkää kovuutta ja kylmyyttä.

2. Villasukat kyseenalaistavat turhan kiireen.

Sukat valmistuvat silmukka silmukalta, kerros kerrokselta. Omin käsin neulominen on miltei kapinaa maailmassa, joka ihannoi tehokkuutta, suorittamista ja saavuttamista. Hitaasti valmistuvat villasukat ovat osoitus siitä, ettei kaikkien asioiden arvoa voi mitata rahassa. Ne kertovat, että joskus on hyvä pysähtyä.

3. Villasukat rohkaisevat inhimillisyyteen.

Kukaan ei voi olla kovin pelottava, jos hän käyttää villasukkia. Ehkä villasukat voitaisiin ottaa pakolliseksi pukineeksi kaikille osapuolille esimerkiksi työhaastatteluihin?

4. Villasukat muistuttavat hyvästä arjesta.

Suurin osa elämästä on arkea, ei juhlaa. Villasukat jalassa tekee mieli nostaa jalat tuolille, hidastaa askeleita ja nauttia pienistä asioista: kupillisesta kahvia, sylissä olevasta lapsesta tai kissasta ja päivätorkuista. Maanantaiaamuna jalkaan puetut villasukat saattelevat leppoisasti alkavaan viikkoon, illan unisukat hyvään yöhön.

5. Villasukat pitävät jalat lämpiminä.

Sekin on tärkeä asia, ettei olo tunnu ikävältä eikä vilustu.

Kysyimme eron kokeneilta, mikä heitä auttoi, kun erokriisi oli pahimmillaan. Tässä avun lähteet yleisyysjärjestyksessä.

1 Puhuminen

"Minua auttoi ystävien elämänkokemus."

2 Liikunta

"Liikunta, kävely, tein kolme pitkää ja tiukkaa kävelylenkkiä päivittäin. Se lenkkeily jäikin sitten loppuelämäni ajalle tavaksi, sen tiedän jo nyt, kun on kulunut 15 vuotta erosta."

3 Terapia

"Parhaiten auttoi terapia, koska silloin menin askel askeleelta eteenpäin asioissa."

4 Lapset

"Lapsen takia sitä sitten oli pakko suoristaa selkä ja jatkaa elämää eteenpäin."

5 Itsetuntemuksen kehittäminen

"Luin paljon vapaa-ajalla, kahlasin varmaan kaikki mahdolliset erokirjat ja kaiken siihen viittaavan. Opin samalla paljon, myös itsestäni ja osastani eroon johtaneista syistä."

6 Kirjoittaminen

"Päiväkirja. Kirjoitin tunteita ylös, kaunistelematta."

Lähde: Kodin Kuvalehden kysely

1. Mistä asioista kumppanisi on innostunut eniten elämässään? Mistä hän on innostunut juuri nyt?

2. Mikä on hänen pahin pelkonsa tällä hetkellä?

3. Ketkä ovat hänen parhaat ystävänsä?

4. Mitkä ovat olleet hänen elämänsä vaikeimmat vaiheet?

5. Mikä on hänen suurin unelmansa?

6. Millaiseksi kumppanisi kuvittelee oman elämänsä viiden vuoden kuluttua? Entä yhteiselämänne?

7. Mitkä kolme asiaa ovat tärkeimmät kumppanillesi parisuhteessanne?

8. Mihin asiaan hän on suhteessanne tyytymätön?

9. Mitkä ovat kumppanisi mielestä hänen tärkeimmät saavutuksensa?

Lähde: Väestöliitto

Suorittaminen voi olla suojakuori, jonka avulla ihminen peittää todellisia tunteitaan. Siksi kannattaa opetella, että kohtuullinen ahkeruus riittää.

Nyky-yhteiskunta arvostaa suorittamista: työelämän saavutuksia, ahkeruutta, joustamista, venymistä ja itsensä likoon laittamista.

Laiska lepää. Tehokas toimii tuhat rautaa tulessa. Täysi kalenteri on hyvän ihmisen mittari.

Suorittaminen ei rajoitu vain työpaikoille. Myös koti voi olla suorittamisen näyttämö: Kenellä on siisteintä? Kenen lapset saavat eniten virikkeitä? Kenellä syödään joka päivä itse tehtyä ruokaa? Kuka ehtii joka ilta jumppaan?

Liika suorittaminen voi kuitenkin olla suojakuori, sanoo psykologi Heli Heiskanen.

"Tarkoitan suojakuorilla erilaisia rooleja ja tapoja, joiden avulla ihminen peittää aitoja tunteitaan. Suorittamisen suojakuori on näistä yleisimpiä."

Suoritatko ihmissuhteita?

Suorittamisen suojakuori ilmenee jatkuvana tekemisenä ja touhuamisena. Siinä tehtäviä ja velvollisuuksia suoritetaan tehokkaasti pois seuraavan tehtävän alta.

"Jopa ihmissuhteita saatetaan suorittaa velvollisuuden tunteen ajamana", Heiskanen sanoo.

Suorittaminen muuttuu suojakuoreksi siinä vaiheessa, kun siihen liittyy uhrautumista ja pakonomaista velvollisuudentuntoa.

"Suorittaja saattaa olla hyvin väsynyt tai kokea sisäistä tyhjyyttä ja tyytymättömyyttä. Silloin tekemisissään ei ole läsnä. Mieli harhailee tekemättömissä asioissa samalla, kun keho suorittaa."

Suorittajasta näkyy vain toimelias ulkokuori. Todelliset tunteet jäävät piiloon.

Monelle suorittamisesta ja onnistumisista on tullut oman arvon mitta.

Suojakuoresta on myös apua

Pahimmillaan suojakuori kuormittaa ja luo panssarin itsen ja muiden välille. Rajoittavia suojakuoria onkin viisasta purkaa.

"Suojakuoren purkaminen ei ole helppoa eikä nopeaa. Se on kuitenkin mahdollista. Suojakuoren voi kääntää vahvuudeksi", Heli Heiskanen sanoo.

Suojakuori muuttuu vahvuudeksi, kun sitä käyttää joustavasti eri tarpeiden ja tilanteiden mukaan. Silloin suorittaminen ei ole asia, johon turvautua kaikessa vaan tapa toimia silloin, kun tehokkuutta tarvitaan.

Kun suorittaminen on vahvuus, suorittaja osaa myös levätä ja rentoutua. Suorittaminen ei enää ole väkisin puurtamista tai täydellisyyden vaatimusta.

Silloin suorittaja uskaltaa ajatella: Voin hoitaa asioita tehokkaasti, mutta se on oma valintani, ei suorittamisen pakko.  Kohtuullinen ahkeruus riittää.
Minulla on lupa kuunnella itseäni ja omia voimavarojani. Voin valita joustavasti, mihin suuntaan vastuuntuntoni.

Asiantuntijana psykologi ja kouluttaja Heli Heiskanen. Heiskanen kertoo uudessa kirjassaan Herkkyyden voima -opas omannäköiseen elämään (Origonova 2016)  ihmisissä tunnistamistaan suojakuorista erityisesti erityisherkkien ihmisten kannalta.