Liisa Hartikainen poistaa työkseen kuninkaallisten tahroja

Kuninkaanlinnan juhlat ovat Liisa Hartikaisen arkea. Onpa sitten pikkuprinsessan kastajaislounas tai Nobel-palkittujen illallinen, Hartikaisen johtamasta liinavaatevarastosta tulevat pöytäliinat ja lautasliinat. Kun vaikkapa Suomen presidenttipari on virallisella vierailulla linnassa yökylässä, liinavaatevarastosta löytyvät myös pyyhkeet ja lakanat.

Ellei kuningasparilta tule toiveita, Hartikainen valitsee tilaisuuksiin sopivat liinat. Pisimpään pöytään on seitsemän erilaista vaihtoehtoa: Margareta, Nordstjärna, Belgiska, Holländska, Franska, Melon ja Vapen. Vanhimmat ovat yli satavuotiaita.

”Ja tänne ne pyykkisäkit pamahtavat aina myös takaisin”, Liisa sanoo muka-dramaattisesti.

Kun damastitekniikalla kudotut pellavaliinat ja lautasliinat palaavat juhlaillallisilta linnan pihapiirin varastorakennukseen, alkaa vähintään runsaan kuukauden kestävä puhdistamien ja suoristaminen.

Se viekin liinavaatevaraston ajasta suurimman osan.

Liinavaatevaraston hyllyä koristaa kuninkaallinen konvehtirasia. 

Puhdistus on mutkikas prosessi, josta Liisa intoa puhkuen esitelmöi. Kas näin:

Liinoista etsitään pikkiriikkisimmätkin tahrat. Tahran ympäriltä otetaan kourallinen kangasta nyrkkiin ja kangasmytyn ympärille tehdään solmu, viinitahran ympärille yksinkertainen, ruokatahran ympärille rusetti. Kyllä kuninkaallisessa seurueessakin sotataan: solmuja tulee 8,5 metriä pitkään ja 2,8 metriä leveään juhlaliinaan 10–40. Yhteen pitkään pöytään tarvitaan 6–7 liinaa.

Liinoja liotetaan vedessä ja tahroja pestään sappisaippualla, ja tällä Liisan Suomesta tuomalla ekologisella keksinnöllä lähtee suurin osa punaviinitahroistakin. Sitkeimmät töpsötellään kloriittiin kastetulla pumpulipuikolla.

60-asteisen pesun jälkeen liinojen reunamutkat auotaan sormin. Liinat viikataan huolellisesti, koska niiden kuvioiden pitää kulkea suorana päästä päähän 45 metriä pitkällä pöydällä. Sitten ne pakataan muovin sisään, tasoitellaan ja pidetään kylmässä yön yli.

”Liina hakee siellä muotonsa. Jokainen on oma yksilönsä, kaikilla on oma tahtonsa. Siellä liina miettii, miten olisin seuraavalla kerralla illallispöydässä”, Liisa sanoo hellästi.

Yhtäkkiä liinoista tulee puhtaita, pehmeitä ja sileitä. Se tuntuu Liisasta ihmeeltä vielä vuosienkin jälkeen.

Sitten liinat vedetään monta kertaa monena päivänä vanhan, kivisen mankelin läpi. Siinä damastikuviot saavat kiiltonsa. Välillä niitä tasoitellaan ja kuivatellaan. Liinavaatevarasto vaalii näin käsityöläisperinnettä, sillä kylmämankelointi ei ole käytössä enää missään muualla. Sen Liisa tietää, koska hän on käynyt tutkimassa Britannian hovin lautasliinat ja selvitellyt muidenkin kuningashuoneiden menetelmät.

Lopulta liinat jätetään kylmähuoneeseen lepäämään pöydälle vähintään kuukaudeksi, mielellään kolmeksi.

”Näin näitä on onnistuttu säilyttämään yli sata vuotta. Illallisilta tänne tulee ryppyisiä ja likaisia liinakasoja, ja yhtäkkiä niistä tulee puhtaita, pehmeitä ja sileitä. Kaikkien näiden vuosienkin jälkeen se tuntuu ihmeeltä.”

Liisa aukaisee tavallisen näköisen kaapin ovet. Hyllyillä on suorissa riveissä kankaaseen käärittyjä paketteja. Niissä liinat odottavat seuraavaa juhlaa, sekin Ranskassa vuonna 1891 kudottu 999 lautasliinanliinan setti, josta on käytössä yhä 800. Osa on parsittu, mutta niin tarkoin pistoin, ettei vaakunakuviosta huomaa mitään.

Liinavaatevaraston nurkassa on kruununprinsessan talouspyykkilaatikko.

Mistä Liisa, entinen psykiatrian sairaanhoitaja, on kaiken tämän oppinut?

”Edellinen esimies opetti, ja olen lukenut vanhoja kirjoja.”

Ennen unelmatyötään liinavaatevarastossa Liisa siivosi kuninkaanlinnassa. Siivouksen hän aloitti vuonna 1986, kun ei viihtynyt Ruotsin sairaaloissa. Ruotsiin hämeenlinnalainen muutti muutamaa vuotta aiemmin.

Pitkäaikaisena hovin työntekijänä hän on saanut asua valtion omistamissa vuokra-asunnoissa Tukholman parhailla paikoilla, ensin kuninkaanlinnan vieressä, nyt Drottningholmin linnan kupeessa.

Hovin suomalaisista 54-vuotias Liisa tietää enemmän kuin kukaan muu. Hän on laskenut, että noin 25 viranhaltijalla on suomalaistausta. Joko he itse tai heidän vanhempansa ovat muuttaneet Suomesta. Joka kymmenes hovin vakituinen työntekijä on suomalainen, mikä on vähän enemmän kuin suomalaisten osuus Ruotsin väestöstä. On vahteja, siivoojia ja puuseppiä. Liinavaatevarastossa neljä eli lähes koko väki on suomalaisia.

Silloin kun he eivät huolla liinoja, prinsessojen kansallispuvun paitoja, tarjoilijoiden hansikkaita tai kamariherrojen rusetteja, he pesevät arkisempaa pyykkiä. Pesulan nurkassa odottaa puinen laatikko, jossa lukee H.K.H. Kronprinsessan Haga Slott. Siinä lähtee kruununprinsessa Victorian viikoittainen lakanapyykki pestynä takaisin.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 16/2012.