Timo ja Pia Heikkilän poika sai kavereita vasta, kun perhe muutti toiselle paikkakunnalle. Nyt he kehittävät kaveripalvelua, jotta muiden lasten ei tarvitsisi olla yksin.
Kun Timo Heikkilän poika oli viisivuotias, hänellä ei ollut yhtään kaveria. Se tuntui isästä ja Pia-äidistä kamalalta.
”Poikamme on hyvin energinen, vilkas ja keksiväinen kaveri. Hänellä on selkeitä vahvuuksia, mutta myös selkeitä heikkouksia”, Timo, 50, kertoo.
Päiväkodissa kävi ilmi, että pojan sosiaaliset taidot eivät olleet samalla tasolla muiden lasten kanssa. Hän ei osannut mennä leikkeihin sujuvasti mukaan niin kuin muut.
Heikkilät asuivat tuolloin Turun keskustassa. Pihapiirissä ei ollut muita lapsia.
”Kun poika tuli siihen ikään, että kavereita olisi pitänyt olla, tilanne alkoi häiritä. Kävimme jopa viemässä lappuja naapuritalojen oviin, että löytyisikö viisivuotiaalle ystävää. Ei löytynyt”, Timo muistelee.
Vanhempien kurssi auttoi ymmärtämään lasta
Päiväkodissa tilanne alkoi käydä sietämättömäksi. Timo ja Pia keskustelivat henkilökunnan kanssa useaan otteeseen, mutta ratkaisua ei löytynyt.
”Ymmärsimme, että tilanne ei toiminut ja pojan käyttäytyminen oli vaikeaa kaikille.”
Pojassa yksinäisyys ilmeni alakuloisuutena. Vanhemmista lapsen ilottomuus tuntui hirveältä. Siksi he päättivät lähteä mukaan Ihmeelliset vuodet -kurssille. Se on tarkoitettu 2-8-vuotiaiden vanhemmille, joilla on normaalia suurempia haasteita lasten käyttäytymisen kanssa.
”Halusimme oppia, miten osaisimme itse toimia lapsen kanssa niin, ettei hänellä enää jatkossa olisi ongelmia ikäistensä kanssa.”
Kurssilla oli mukana kymmenkunta vanhempaa. He lukivat kurssikirjaa, tekivät kotiläksyjä ja saivat toisiltaan tukea. Vanhempia opetettiin miettimään omaa käyttäytymistään: sitä, miten he reagoivat lapsen tekemisiin. Kukaan kurssin vanhemmista ei ollut aiemmin ymmärtänyt esimerkiksi sitä, paljonko lasta pitää kehua.
”Emme olleet tajunneet, miten tärkeää on, että myös vanhemmat leikkivät lapsen kanssa. Olen itse isosta perheestä ja sisarukset riittivät leikkikavereiksi. Oma poikani oli pitkään ainoa lapsi, jolla ei ollut kavereita perheen sisällä tai sen ulkopuolella.”
Muutto ja uusi alku
Ratkaisu pojan yksinäisyyteen oli se, että Heikkilät muuttivat uudelle paikkakunnalle. He asettuivat uudelle paikkakunnalle omakotitaloon ja toivoivat, että alueella olisi paljon lapsia. Heti muuttopölyn laskeuduttua Timo meni kolkuttamaan lähitalojen ovia ja kysyi, löytyisikö heidän lapsilleen kavereita.
”Seuraavana aamuna naapuritalon poika tuli kysymään, lähtisikö poikamme ulos. Muistan vieläkin aurinkoisen ilmeen poikamme kasvoilla. Kukaan ei ollut koskaan ennen tullut pyytämään häntä kotoa leikkimään.”
Kun koulu alkoi vuonna 2012, kävi taas tuuri: uudelta luokalta löytyi muutama ystävä, joiden kanssa pojan yhteiselo sujui. Naapurinpoika muutti pois, mutta vierailee yhä Naantalissa. Silloin pojat leikkivät kuten ennenkin. Toisen ystävän kanssa poika leikkii päivittäin koulussa ja vapaa-aikana.
Nyt poika on 10-vuotias. Timo ja Pia ovat oivaltaneet vasta vuosia myöhemmin, miten vakava heidän poikansa tilanne todella oli. Heidän tyttärensä on nyt viisivuotias – saman ikäinen kuin isoveli silloin, kun kaverittomuus oli pahimmillaan.
”Katsomme, miten kuopus touhuaa naapurintytön kanssa ja tajuamme, että sellaista lapsen elämän kuuluisi olla.”
Jotta kenenkään toisen lapsi ei jäisi yksin
Oman pojan kokema yksinäisyys havahdutti Heikkilät. Miten muita yksinäisiä lapsia voisi auttaa?
Pia sen lopulta keksi: tehdään sovellus, joka helpottaa pienten lasten vanhempien arkea. Hyvä yhteistyökumppani löytyi, ja ideasta tuli totta. Syntyi Ella.fi.
”Vanhempi voi rakentaa sovellukseen profiilin ja hakea muiden profiileista lapselleen ystäviä. Itse olisimme siis kertoneet aikoinaan, että meillä on viisivuotias poika, jolle haemme samanikäistä leikkikaveria Turun keskustasta”, Timo selittää.
Kaveripalvelun lisäksi sovellukseen tulee kuvakirja, jonne voi tallentaa kuvia ja pieniä tarinoita lapsen elämästä. Teossa on myös hoitajavälitys, josta vanhemmat voivat etsiä hoitoapua lapsille. Sovellus on vielä testivaiheessa, ja sille haetaan käyttäjiä.
Sovelluksen suunnittelu on ollut Heikkilöille hyppy tuntemattomaan, sillä kumpikaan heistä ei ole digimaailman asiantuntija. Timo on ammatiltaan asianajaja ja yrittäjä. Pia työskentelee optikkona. Intoa ja tunteen paloa heiltä sen sijaan löytyy.
”Halusimme luoda avun perheille, jotta muiden ei tarvitsisi käydä läpi haasteita, joiden kanssa me painimme.”
Timoa kauhistuttaa ajatella, mikä tilanne olisi, jos perhe ei olisi muuttanut. Pienen elämä voi lähteä niin helposti väärille raiteille.
”Yksikin ystävä voi muuttaa lapsen ja koko perheen elämänlaadun aivan toisenlaiseksi.”
