Teinistä asti yhdessä olleet: Näin pitkä parisuhde on kantanut

Karoliina Kukkonen, 31 ja Toni Kukkonen, 38, asuvat omakotitalossa Mikkelissä. He ovat olleet yhdessä 15 vuotta. Heillä on neljä lasta: Jiri, 10, Rene, 9, sekä Tuukka ja Tomas, 5. Pariskunta pitää lahjojen suunnittelusta ja antamisesta. Jouluna lahjan saa yli 30 lasta ja aikuista.

Karoliina: Viime viikonloppuna mökillä tajusimme, ettemme ole koskaan olleet siellä kahdestaan.

Toni: Meillä on alusta asti ollut lapsia mukana. Ensin mukaan otettiin Karoliinan­ pikkuveljet, sitten kummilapset ja nykyään omat.

Karoliina: Olisi sitä voinut joskus mennä kahdestaankin, mutta olemme molemmat niin lapsirakkaita. Veljeni olivat vasta kaksi- ja kolmivuotiaita, kun aloimme seurustella.

Toni: Karoliina oli silloin 15 vuotta ja 11 kuukautta, minä 23-vuotias. Tunsin hänen vanhempansa ja pyysin häntä treffeille ensimmäisen kerran, kun hän oli vasta 13.

Karoliina: Jouduit odottamaan vielä yli kaksi vuotta. Sitten äiti ja iskä sanoivat­ minulle, että jos suostun seurustelemaan, se on ok. Ihmettelin kyllä, miksi Toni halusi olla kanssani. Minua­ hänessä viehättivät tummat silmät ja huomaavaisuus. Se on Tonissa yhä.

Toni: Kaikki vain kolahti. Tunteeni olivat tosi vahvat heti alussa. Äitiäni ikäero vaivasi, mutta sanoin hänelle, että kun mennään viisi tai kymmenen vuotta eteenpäin, se ei meinaa enää mitään.­

"Koko eron ajan kuuntelin Yötä ja itkin."

Karoliina: Toni muutti käytännössä meille asumaan. Pyykit se pesetti kyllä äidillään. Vasta kun täytin 17, muutimme yhteen Savonlinnaan.

Toni: Kun olimme olleet pari vuotta yhdessä, alkoi tuntua, ettei tästä tule mitään.

Karoliina: Emme vain sietäneet toisiamme. Mietin, että ei elämäni voi olla­ tällaista 18-vuotiaana. Kaikki oli niin arkista. Muutin takaisin vanhempieni luo, ja Toni jäi taloon, jonka olimme ostaneet.­

Toni: Ei ollut yhtään helpompaa olla­ erossa.

Karoliina: Eron aikana minulla oli suhde toiseen. Se oli sellainen kokeilu, että haluanko olla muiden kanssa. Kuitenkin kuuntelin koko ajan Tonilta saamaani Yön levyä ja itkin. Äiti inhoaa Yötä vieläkin.

Toni: Kun tapasimme kolmen kuukauden kuluttua, totesimme yhteen ääneen,­ ettemme osaa olla ilman toisiamme.

Karoliina: Edelleenkin tulee sellaisia hetkiä, että kaikki tuntuu vain arkiselta. Mutta olemme ylpeitä siitä, että olemme kestäneet. Tietyssä humala­tilassa ihmiset tulevat kysymään, miten­ on mahdollista, että olemme olleet­ yhdessä teinistä asti. En tunne jääneeni mistään paitsi.

"20-vuotiaana meillä oli kaksi koiraa, talolaina ja ensimmäinen lapsi tulossa."

Toni: Sitä on kyllä miettinyt, millaista olisi, jos olisi tehnyt lapset myöhemmin. Olisiko tullut reissattua enemmän kahdestaan?

Kun ilmoitimme, että ensimmäinen vauva on tulossa, se herätti enemmän keskustelua kuin seurustelun alku. Karoliinan­ äiti oli että herrajumala, hänestä­ tulee mummi 40-vuotiaana.

Karoliina: Olin 20, kun aloin odottaa Jiriä. Meillä oli jo kaikki: kaksi koiraa ja talolaina. Olisin halunnut lapsia jo aiemmin, mutta Toni sanoi, että minun­ pitää käydä kokkikoulu loppuun. Se oli viisaampi siinä kohtaa.

Vahvuutemme on aina ollut se, että toinen on vuorotellen toista viisaampi. Jos toisella polttaa kiinni, toinen rauhoittelee.

Toni: Minulla ei kyllä polta kiinni kuin pari kertaa vuodessa, Karolla ainakin­ muutaman kerran kuussa.

Karoliina: Miksi se tyhjä leipäpussi pitää jättää keittiön pöydälle? Kiihdyn nollasta sataan kahdessa sekunnissa. Se on kyllä aika yksipuolista riitelyä.

Toni: Se johtuu vähän kuukausi­kierrosta. Ja onhan rankkaa asua viiden poikalapsen kanssa.

Karoliina: Toni on kyllä hirveän pitkäpinnainen. Aina raskaana ollessani olen ollut muuttamassa pois ja pakannut laukut. Toni on vain todennut, että­ jospa muutat vasta, kun vauva syntyy. Kyllä se mieli vielä muuttuu.

"Aina kun lähdetään töihin, halataan, toivotetaan hyvää työpäivää ja annetaan lähtöpusut", Toni sanoo.

Toni: Aika vähän me nykyään oikeasti riidellään.

Karoliina: Oikeastaan vain rahasta. Mutta ei sitä tule tilille yhtään sen enempää, vaikka miten huudettaisiin.

Toni: Riidan jälkeen Karo aika usein mököttää. Kääntää päätä pois, vaikka miten yrittäisin katsoa silmiin ja hymyillä.­ Olen oppinut, että silloin on parempi antaa Karoliinan nukkua yön yli. 

Karoliina: Yleensä sopiva hetki keskustella on vasta seuraavan päivän iltana, kun lapset on saatu nukkumaan.

Toni: Erimielisyyksiä ei voi hirveästi alkaa hautoa, kun astianpesukone on täytettävä ja sauna lämmitettävä. Kun alkaa tehdä perusasioita, riitakin usein unohtuu. Isommista riidoista keskustelemme jälkikäteen. Olen opetellut puhumaan­ tunteistani, mutta hankalaa se on edelleen.

Karoliina: Kirjoitamme toisillemme kirjeitä. Emme halua näyttää lapsille, että on erimielisyyttä. Kirjeellä se onnistuu­ äänettä. Välillä tulee hetkiä, että kaikki ahdistaa. Silloin kirjoitan paperille epämääräisiä lauseita siitä, miksi olen kireä tai miksi mua itkettää. Sitten Toni kirjoittaa takaisin ja jutellaan.

Toni: Olen kyllä huono kirjoittamaankin. Jos Karoliinalta tulee hirmuinen kahden sivun kirje, mieluummin keskustelen. Juttelemme sängyssä iltaisin, kun pojat nukkuvat. Mutta usein toinen jo siinä vaiheessa nukahtaa.

Karoliina: Harvemmin se olen minä. Kadehdin Tonin taitoa kuorsata saman tien, kun tyyny näkyy. Mutta aina hän laittaa käden vyötärölleni tai olkapäälleni, kun käydään nukkumaan.

Toni: Meille on tärkeää huomioida toista pienillä teoilla.

Karoliina: Paitsi jos olet suuttunut minulle. Silloin käännät selän.

Toni silittää minua edelleen, ihan niin kuin seurustelun alkuaikoina. Unissaankin. Kukkia saan naistenpäivänä ja ystävänpäivänä.

Toni: Alkuvaiheessa Karoliina kysyi joskus, että mitä olet tehnyt, kun ostat kukkia. Silloin päätin, etten osta. Tauko oli aika pitkä.

"Yhden kerran unohdin hääpäivän."

Karoliina: Yhtenä ystävänpäivänä lähetin­ Tonille kukat työpaikalle. Toni soitti, että arvaa, ovatko työkaverit nauraneet koko päivän, kun saan kukka­lähetyksiä vaimolta.

En alun perin halunnut naimisiin, mutta Toni halusi. Seitsemän vuotta sitten osoitin hänelle kalenterista kihlajaispäiväämme ja sanoin, että siinä on meidän parasta ennen -päivä. Silloin joko­ mennään naimisiin tai ei mennä ollenkaan.­

Toni: Poikien syntymät ovat olleet minulle merkityksellisimpiä päiviä, mutta hääpäivä heti sen jälkeen.

Karoliina: Vielä kun muistaisit sen.

Toni: Yhden kerran oon unohtanut.

Karoliina: Kun huomasin, ettei Toni muista, hankin lahjan itsellenikin. Muumimukin. En raaskinut ostaa kalliimpaa. Kaivoin mukin kaapista ja sanoin, että anna tämä mulle. Meillä on yhteiset rahat, niistä se meni.

Kahdenkeskinen aika on se, mistä olemme lipsuneet. Ennen tehtiin kerran vuodessa viikonloppureissu. Mutta kyllä me ollaan onnellisimpia, kun tehdään asioita perheenä.

Toni: Kun saadaan asuntovaunu parkkiin, ostokset on tehty ja teltta kasattu.­ Istutaan siinä teltalla ja...

Karoliina: ...kaikki on hyvin. 

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 22/2014.