Pitkän kriisin päätteeksi Satu Asplund-Jokinen ja Jyri Jokinen rakastuivat toisiinsa uudelleen. Kahdenkymmenen avioliittovuoden kunniaksi he pitivät rakkausjuhlat.
Satu: Suhteemme alussa elimme unelmaamme. Viihdyimme lasten kanssa erinomaisesti, ja kaikki oli hyvin. Meillä oli samanlaiset arvot, ja myös kotiemme arvomaailmat olivat samankaltaiset.
Meillä oli hyvät lähtökohdat, mutta parisuhteemme alkoi kuitenkin vähitellen muuttua tylsäksi ja tavalliseksi emmekä olleet enää kiinnostuneita toisistamme. Heräsimme tilanteeseen, kun nuorimmaisemme oli yhdeksänvuotias.
Kipinä suhteesta oli hävinnyt
Jyri: Olin toki huomannut, että kipinä suhteestamme oli hävinnyt. Silti oli järkytys huomata, että juuri meille kävi niin. Olimme toimineet niin hyvin kuin osasimme, mutta siitä huolimatta lämpö ja läheisyys olivat hävinneet.
Emme kuitenkaan piikitelleet, tahallaan loukanneet tai kohdelleet toisiamme tietoisesti huonosti. Olemme aina kunnioittaneet toisiamme.
Emme vältelleet toisiamme, mutta emme enää osanneet olla yhdessäkään.
Satu: Olimme menneet yhteen sen klassisen kaavan mukaan. Tutustuimme opiskeluaikoina yhteisen ystäväpiirin kautta Suomi–Ruotsi-maaottelussa. Kipinä syttyi jo silloin, vaikka kohtaaminen ei ollut kovin sydämellinen.
Pidin Jyriä landepaukkuna Ruotsinpyhtäältä, ja hän kai ajatteli, että olin koppava kaupunkimisu.
Kun vuoden päästä kohtasimme sattumalta uudelleen, jotain lämmintä läikähti. Puhuimme arvoistamme: perheen perustamisesta ja lapsiluvusta.
Jyri piiritti minua jonkin aikaa, sillä en aluksi ollut kovin kiinnostunut. Ajauduimme kuitenkin yhteen, ja neljän kuukauden seurustelun jälkeen Jyri muutti yksiööni asumaan.
Jyrissä miellyttivät urheilullisuus ja lempeä ja määrätietoinen luonne. Kiinnostusta lisäsi myös se, että tulevaisuuden unelmamme olivat samankaltaiset.
Unohdimme vaalia rakkautta
Jyri: Ihastuin Sadussa kauneuden lisäksi iloisuuteen ja välittömyyteen. Yhteen muuttamista seuraavana vuonna kosin Satua, ja saman vuoden joulukuussa vietimme häitämme. Elämässämme tapahtui paljon: valmistuimme, muutimme ensimmäiseen omaan asuntoomme, esikoisemme syntyi.
Vuosien kuluessa suhteemme muuttui, keskityimme lapsiin ja unohdimme vaalia rakkauttamme. Pahin kriisi iski 18 avioliittovuoden jälkeen ja kesti pari vuotta.
Satu: Eroa ei kuitenkaan väläytelty kuin ehkä omassa mielessä. Tuolloinkin ajattelin, että ei hyvänen aika, emme voi erota, sillä en halua menettää kaikkea, mitä olemme saaneet aikaiseksi. Meillä oli niin paljon yhteistä hyvää.
Emme kuitenkaan osanneet tehdä tilanteelle mitään. Olimme ajatelleet, että asiat korjaantuvat itsestään.
Terapeutti ehdotti, että muutan pois
Jyri: Sain tukea tilanteeseen Miessakit ry:n ryhmässä. Usein naisilla on ystäviä, joiden kanssa he puhuvat asioista, mutta miehet saattavat jäädä yksin. Miessakissa saa puhua mieltä painavista asioista ilman turhia lätinöitä.
Päätimme myös mennä kirkon parisuhdeterapiaan. Terapeutti ehdotti, että muuttaisin pois vähäksi aikaa.
Pelästyimme ajatustakin, emmekä halunneet tehdä sellaista ratkaisua.
Satu: Parisuhdeterapia oli ratkaiseva asia tilanteen selvittelyssä. Ymmärsimme, että jotain on tehtävä.
Jyri: Kun keskusteluyhteys vähitellen palasi, menimme Kataja ry:n järjestämälle Rikasta minua -parisuhdekurssille. Siellä meille avautui uusi maailma. Huomasimme, että oli paljon asioita, joita emme tienneet toisistamme.
Tee toiselle, mitä hän toivoo
Satu: En pidä termistä ’tehdä työtä suhteen eteen’. Pikemminkin sanoisin, että suhdetta pitää vaalia ja toista täytyy huomioida.
Uusi asia oli rakkauden kieli. Se on jokaisella erilainen.
Parisuhdekurssilla tutustuin Gary Chapmanin Rakkauden kieli -kirjaan, joka auttaa ymmärtämään omia ja kumppanin tarpeita.
Olin ihmetellyt, miksei Jyri hoivaa ja hellittele minua, kun olen sairaana. Olisin kaivannut huomiota. Jyri taas haluaa olla kipeänä yksin, ihan rauhassa. Ja kun Jyri tulee kotiin, hän menee alakertaan "omaan luolaansa" vartiksi tai pariksi, koska hän tarvitsee omaa aikaa. Ennen ajattelin, ettei Jyri ole kiinnostunut minusta.
Olimme toimineet tavalla, joka itsestämme tuntui hyvältä emmekä kysyneet, mitä toinen halusi.
Jyri: Raamattu opettaa kohtelemaan toista kuten haluaisi itseään kohdeltavan, mutta se ei päde parisuhteessa. Toiselle pitäisi tehdä sellaista, mitä hän toivoo.
Se suudelma tuntui mahassa asti
Satu: Kun aloimme ymmärtää toisiamme paremmin, tuli oikein innostus oppia lisää. Oma puoliso alkoi tuntua jännittävältä. Uudelleen rakastuminen omaan kumppaniin oli mahtava tunne.
Jyri: Muistan erään suudelman. Se oli ensimmäinen pariin vuoteen. Se tuntui mahassa asti ja oli käänteentekevä. Silloin rakastuin Satuun uudelleen.
Satu: Kerroimme toisillemme, mitä toivoimme. Sovimme uudet, yhteiset pelisäännöt ihan alkaen siitä, miten toinen hyvästellään, kun lähdetään kotoa tai mihin aikaan tulemme kotiin, jos olemme omien kavereidemme kanssa ulkona – viimeistään kello yhdeltä yöllä. On toisen huomioimista tulla ajoissa kotiin.
Emme pysty nukahtamaan ennen kuin toinen on turvallisesti vieressä. Kotiintuloajan ansiosta tiedämme, ettei tarvitse valvoa ja miettiä, missä toinen on ja milloin hän palaa.
On ollut mahtavaa saada uusi onni
Jyri: Olen kuullut kotiintuloajasta yllättävän hyvää palautetta kavereilta ja tutuilta.
Päätimme myös, että pidämme kiinni yhteisestä ajasta. Sovimme, että pyhitämme jokaisen kuun viimeisen perjantain treffeille. Menemme vaikka elokuviin tai syömään. Jos tuolle illalle tulee välttämätön meno, kysymme toiselta, voidaanko iltaa siirtää.
Tähän mennessä se on tapahtunut kummallekin kerran kolmen vuoden aikana.
Satu: Treffi-illat ovat mukavia. Voimme puhua suhteestamme, mutta emme mene riitelemään.
Kerran Jyri otti ravintolaan salaa mukaan Väestöliiton Samarakas-pelin kortteja. Pelasimme sitä ruokailun lomassa. Sen avulla oppii uutta toisesta vielä 20 vuoden jälkeen. Peli ohjaa keskustelun heti niin kutsuttuun parisuhdepuheeseen eli asian ytimeen.
Jyri: On ollut mahtavaa saada tämä uusi onni. Teemme nyt vapaaehtoistyötä vertaisohjaajina parisuhdekursseilla. Kun on itse löytänyt jotain näin hienoa, sitä jakaa mielellään myös muille.
Ongelmia tulee joka suhteeseen
Satu: Ongelmista pitää puhua ajoissa ja tunnistaa omat tarpeensa. Jos ei kerro tunteistaan, toinen ei voi niitä tietää. Tulkinnalle ei koskaan saisi antaa tilaa.
Jyri: Kun olimme selättäneet pahimman kriisin, ehdotin Sadulle, että uudistaisimme vihkivalamme. Pidimme lähimpien ystävien läsnä ollessa pienen tilaisuuden kotikirkossani Ruotsinpyhtäällä. Sen jälkeen kokoonnuimme rakkaudenjuhlaan vanhassa ruukissa.
Satu: Hääkuvan sijaan meillä on olohuoneessa kuva meistä ruukin lemmensillalla. Sormessani on vihkisormuksen vieressä sormus, jonka Jyri antoi minulle tuon juhlan kunniaksi.
Jyri: On taattu, että ongelmia tulee jokaiseen suhteeseen. Siksi olisi hyvä, jos puhuttaisiin enemmän siitä, että ongelmista voi selvitä.
Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 18/2015.
Pienet rakkauden teot
Satu: Jyri sanoo, että hän välittää ja rakastaa. Hän tietää, kuinka tärkeää minulle on, että asiat sanotaan ääneen. Lisäksi hän lähettää työpaikalleni kukkia ihan tavallisena päivänä.
Hän saattaa myös keksiä merkkipäiviä. Kerran hän oli esimerkiksi laskenut, että olin viettänyt puolet elämästäni hänen kanssaan.
Jyri: Minulle kosketus on tärkeää. Satu tietää sen ja muistaa koskettaa. Se, joka tulee kotiin tai lähtee kotoa, antaa toiselle suukon.
Nukahdamme aina käsi kädessä.
