Tiedät varmasti tyypin: se joka tekee kaiken itse, koska osaa paremmin eivätkä muut viitsi kumminkaan. Miten marttyyriksi tullaan ja miten siitä selvitään? Psykologi Vesa Nevalainen vastaa.
Hän tulee työpaikalle aikaisemmin kuin kukaan muu. Päivän viimeisen työviestin hän lähettää iltakahdeksan ja aamuseitsemän välillä. Illalla kotona hän jynssää lattiakaivon, kuskaa lapset, vahaa auton ja leipoo pullat lätkäjoukkueen myyjäisiin.
"Minulta meni koko yö kakkuja koristellessa, mutta saivatpa muut nukkua", hän sanoo, kun vieraat ihastelevat juhlapöytää.
"Viime viikolla vein yksin loppuun kolme projektia, mutta ei niille kukaan maljoja nostanut", hän mainitsee, kun työporukka juhlii onnistunutta hanketta.
Hänen tunnuslauseensa on: Jokaisella on ristinsä kannettavana, mutta minä kannan muidenkin ristit.
Hän on ahkera, osaava, avulias ja aivan sietämätön. Siis marttyyri.
Lapsista kunnollisin kasvaa marttyyriksi
Moni marttyyri on ollut kätevä jo pienenä. Suorittaminen jää helposti päälle ja herättää hyväksikäyttäjät.
"Kun muut huomaavat, että tämä yksi osaa ja on väsymätön, he antavat tämän hoitaa hommat puolestaan", psykologi Vesa Nevalainen kertoo.
Marttyyri on voinut olla sisaruksista kunnollisin tai se, jonka on pitänyt nähdä eniten vaivaa miellyttääkseen vanhempiaan. Hän on ehkä joskus pyytänyt apua mutta ei ole saanut. Niinpä hän on päättänyt pärjätä itse. Pian hän on todennut, että työt hoituvat parhaiten, kun muut eivät ole tiellä.
"Kukaan ei jaksa sellaista jatkuvasti. Ennen pitkää marttyyri väsyy. Hänelle tulee paha mieli."
Hankalaa on lähipiirilläkin. Hekin tuntevat saavansa aikaan ja huolehtivansa töistään, mutta marttyyri tekee aina enemmän. Hän myös muistuttaa siitä ja syyllistää muita.
Marttyyri ei kuitenkaan anna auttaa. Hän kieltäytyy lempeästi: Istu sinä vain ja lepää. Tai sitten hän sivaltaa: Ei siitä kuitenkaan mitään tule. Joudun vain korjaamaan jälkiäsi.
Isoinkaan kiitos ei riitä uhrautujalle
Marttyyri katselee nenänvartta pitkin niitä, jotka eivät osaa ja jaksa yhtä paljon. Silti hän ei ole tyytyväinen itseensä. Puurtamisellaan hän todistelee muille ja itselleen, että olen hyvä, olen arvokas. Huomaattehan te?
"Marttyyriä ei voi kiittää niin paljon, että hän tuntisi saaneensa tarpeeksi kiitosta. Siihen ei kykene edes hän itse", Vesa Nevalainen sanoo.
Marttyyrin kanssa voi koettaa puhua siitä, miltä hänen touhuamisensa tuntuu. Häntä voi houkutella keskustelemaan luottoystävän tai ammattiauttajan kanssa.
Puhe ei välttämättä mene perille, koska marttyyri kokee tekevänsä hyvää. Hänhän uhrautuu muiden puolesta.
Tilanteeseen kyllästynyt voi myös kokeilla heittäytymistä samanlaiseksi: viedä työt marttyyrilta ja uurastaa vähän aikaa enemmän kuin hän. Ehkä marttyyri huomaa tilanteessa jotain häiritsevää, ja asiasta päästään keskustelemaan.
"Jos mikään ei auta, lopullinen keino on vaihtaa maisemaa. Kun marttyyrin lapset ovat muuttaneet kotoa, he pitävät yhteyttä niin harvoin kuin mahdollista. Kuka haluaisi tulla kuuntelemaan syytöksiä?"
Marttyyri tekee muista tumpeloita
Marttyyreita ei olisi, ellei heistä olisi myös hyötyä. Jos joku haluaa ehdottomasti tehdä tylsät kotityöt, mitäpä noista kiistelemään?
Esimiehellekin marttyyri on kätevä. Tämä opettelee ensimmäisenä uudet tietokonejärjestelmät, tekee pitkää päivää eikä kysele palkankorotusta.
"Ongelma on siinä, että nykyisissä työyhteisöissä jokaisen pitää osata monia töitä. Jos esimies ei toppuuttele marttyyria, työkavereille ei jää tilaa kehittyä", Vesa Nevalainen sanoo.
Työnjako on hyväksi myös perheessä. Kun yksi ei tee kaikkea, muistakaan ei tule tumpeloita.
Jos marttyyri siis oikeasti haluaa hyvää muille, hän ryhtyy laiskaksi.
"Tai jättää edes joskus jonkin työn tekemättä ja katsoo, kaatuuko maailma."
Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 6/2015.
Pelkäätkö olevasi marttyyri? Tee testi täällä ja asia selviää heti.
