Risto osti mökin salaa puolisoltaan: "Olin varma, että Merja leppyisi"

"Mitä sinä olet mennyt tekemään!" Merja Lahtivirta huudahti. Hän pelkäsi kuulleensa miehensä Risto Avéllanin sanat oikein.

Kyllä, Risto oli aamulla tehnyt heräteostoksen.

Hän oli hankkinut Kiskosta vanhan maatilan päärakennuksen ja pari hehtaaria metsää.

"Kun huomasin, että nettiin oli tullut hyvännäköinen paikka myyntiin, lähdin saman tien katsomaan sitä. Päädyin pihapiiriin, jossa oli punainen mökki ja omenapuut täynnä suuria kukkia", salolainen Risto kertoo.

Hän soitti saman tien kiinteistönvälittäjälle ja kysyi, paljonko voisi tinkiä. Kiinteistönvälittäjä vastasi, ettei tarvitse: käsiraha oli jo tulossa toisaalta.

Maatilan päärakennus on valmistunut 1900-luvun alussa.

Vanha kylvökoneen rengas viettää eläkepäiviä kaiteena.

Risto ajoi pankkiin, sieltä kiinteistönvälitystoimistoon ja pamautti välittäjän eteen tukun seteleitä, käsirahan verran. Hän ehti kuin ehtikin ennen toista ostajaa. 

Kaupat solmittiin noin kaksi tuntia sen jälkeen, kun Risto oli nähnyt ilmoituksen netissä.

Käärme kaivossa, pissanhajua kuistilla

Pian Risto ja Merja kurkistelivat yhdessä sisään vanhan talon ikkunoista. Risto oli varma, että puoliso leppyisi nähdessään paikan.

Ensinäkymä ei tosin­ auttanut asiaa: ikkunoista erottui vain hurja sekamelska ja kuistilla haisi pissa.

Vanhasta saunamökistä paljastui vihreää mönjää. Entisen omistajan sukulainen paljasti, että kaivoon oli jäänyt kuollut käärme. Vesi lemusi­ käyttökelvottomana.

Ryteikön seasta Risto ja Merja raivasivat uimarannan.

Mutta oli sentään Iso-Kisko: kalaisa ja kirkasvetinen järvi, vaikka sen edessä kasvoikin tiheä rantaryteikkö. 

Se ei ollut ongelma, Risto tiesi. Hän tempaisi moottorisahan käyntiin ja aloitti harvennuksen. Ensimmäinen puu rytisi suoraan talon katon päälle. 

"Että pitikin sattua. No, katto olisi muutenkin pitänyt­ uusia. Oli hyvä, että kaadoin puun, sillä runko oli mätä", Risto kertoo.

Vanhalle puolelle jätettiin näkyviin hirsiseinää ja  vanha lautalattia, jonka Merja pesi  ja maalasi.

Merja pudisteli päätään, mutta näki paikan mahdollisuudet.

Jos mäen päälle rakentaisi terassin, siitä näkisi järvelle. Etupihalla oli tilaa vaikka kasvihuoneelle. Vanhan navetan päätyyn sopisi lasihuone, jossa voisi kasvattaa viinirypäleitä.

Risto rakensi, ammattilainen kun oli. Taloa kunnostettiin ja laajennettiin. Merjan toivomaan huvi­majaan käytettiin vanhoja kalusteita ja ikkunoita. 

Merja iski kuokan maahan, lannoitti, istutti ja toi terassille ruukkukukkia. Hän jynssäsi saunan ja sisusti sen eteisen vierashuoneeksi. Tekemistä oli niin paljon, ettei hän muistanut enää olla harmissaan.

Keittiön kaapit jouduttiin uusimaan, mutta vanhaa tunnelmaa tupaan tuovat räsymatot ja seinäkello. 

Vanha puuliesi veti niin huonosti, että se vaihdettiin uuteen.

"Halusin kokeilla rajojani"

Eräänä päivänä Risto painui rengaskaivoon ja pesi sen juuriharjalla. Pian vesi virtasi puhtaana ja raikkaana. Sillä Merja huuhteli kasvattamansa salaatit, maissit, tomaatit, paprikat, sipulit, perunat, munakoisot, kurkut, kesäkurpitsat ja rypäleet. Muun muassa.­

Seuraavaksi Risto puhisi ja hikoili rannassa lapion kanssa. Tuloksena oli kaksi metriä syvä kuoppa. Siihen tulisivat savusaunan perustukset.

"En ole ikinä tehnyt savusaunaa, mutta halusin kokeilla rajojani ja muurasin ja rakensin sen itse. Se oli jännittävää", Risto kertoo.

Valmis sauna antaa niin lempeät ja ihanat löylyt, että lauteilla viihtyy helposti kolmekin tuntia. Lämpö rentouttaa kivistävät lihakset, ja sillä aikaa hiljakseen hiillostettu rosvopaisti tyynnyttää nälän. 

Tontilla on tilaa niin, että Merja on ehdottanut Ristolle pizzauunin rakentamista pihan perälle. Ei hän sellaistakaan ole tehnyt, mutta se ei haittaa: sydänmuuri ja ulkokuori on jo muurattu.

Artikkeli  on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 13/2015.