Eteenpäin pääseminen elämässä takkuaa, kunnes lopetat pitämästä itseäsi uhrina ja hyväksyt muutokset.
Haluaisitko oppia elämään vailla huolia? Kuitenkin murehdit jatkuvasti lastesi asioista ja milloin mistäkin.
Viettäisitkö mielelläsi rentoa vapaa-aikaa, mutta tunnistat olevasi aina vain se sama työnarkomaani, joka et koskaan halunnut olla?
Erosta eheäksi -kurssien kouluttaja Terhi Vedenkivi tietää, että mieli voi jäädä tiukasti kiinni totuttuun. Hän tietää myös, että irti pääsee, kun alkaa käsitellä asiaa.
"Olen nähnyt, miten suuria muutoksia ihmisissä tapahtuu, kun he jättävät menneen ja antavat itselleen luvan uudenlaiseen elämään. Moni muuttuu sekä sisäisesti että ulkoisesti."
"Eron jälkeen voi jopa järjestää juhlat merkkipaaluna uudelle ajalle."
Ihan helppoa uuteen astuminen ei ole. Perheenäidille voi olla vaikeaa päästää irti äidin roolista, kun lapset kasvavat. Erityisen vaikeaa se voi olla yksinhuoltajalle, joka on kantanut lapsista tavallista isomman vastuun. Kun työhön vahvasti sitoutuneelta loppuvat työt, oma identiteetti pitää rakentaa uusiksi. Myös pitkän avioliiton jälkeen erossa on työstämistä. Pariskunta on ollut yksikkö, mutta molempien puolikkaiden matka omaksi itsekseen avaa tien muutokseen. Moni saattaa alkaa toteuttaa haaveitaan tai löytää uusia harrastuksia.
"Eron jälkeen voi lähteä omalle polulle etsimään sellaista elämää, joka sopii itselle. Voi jopa järjestää juhlat eron kunniaksi merkkipaaluna uudelle ajalle."
Eroon liittyy monenlaisia tunteita, jotka on viisasta käsitellä. Katkeruutta voi olla yllättävän paljon, sillä varsinkin aiemmin avioliiton onnistumista arvioitiin enemmän pituuden kuin laadun mukaan.
Aluksi viha on myönteistä. Siihen on kuitenkin tuhoisaa jumittua vuosiksi. Suru auttaa päästämään irti vihasta.
Varo muuttumasta uhriksi
Entisestä irtautumiseen liittyy jopa vihan tunteita. Niitä saattaa olla vaikea kestää. Vihalla on kuitenkin alkuun myönteinen tehtävä: se vetää rajoja sille, kuka olen, ja päästää esiin sen, mitä oikeasti koen. Viha on rehellinen tunne.
Jos vihaan jumittuu vuosiksi, se on tuhoisaa. Terhi Vedenkivi neuvoo kursseilla yksinkertaisia menetelmiä, joiden avulla vihasta voi päästää irti sitten, kun se on tehnyt hyvän tehtävänsä.
"Kun entiseen elämään liittyvä viha muuttuu suruksi, sen sävyt muuttuvat. Suru auttaa päästämään irti vihasta ja jättämään taakse asioita."
Menneestä huolimatta ihmisen pitää ottaa itse vastuu tulevasta eikä syytellä muita.
Vanhassa kiinni roikkujasta tulee herkästi uhri. Uhrin elämä ei ole mukavaa itselle eikä läheisille. Uhri vyöryttää vastuun onnettomuudestaan muille sen sijaan, että alkaisi seistä omilla jaloillaan. Menneestä huolimatta ihmisen pitää ottaa itse vastuu tulevasta eikä syytellä muita.
Vihaan kiinni jäävästä tulee lopulta marttyyri, jonka marttyyrius kulkee mukana kaikkialle. Jos sitä ei näe eikä työstä pois itsestään, se tulee mukana myös seuraavaan suhteeseen. Marttyyrius voi periytyä myös seuraaville sukupolville.
Terhi Vedenkivi sanoo, että elämän käännekohdat ovat kuitenkin hyviä rasteja.
"Ne antavat mahdollisuuden pysähtyä kuuntelemaan, mitä oikeasti haluaa ja mitä kohti suunnistaa."
"Elämässä kannattaa kastella kukkia eikä rikkaruohoja niiden vieressä."
Hän on nähnyt lukuisilla kursseilla, millainen elämänvoima ihmisiin ilmaantuu, kun he päästävät irti menneestä ja saavat kiinni ilosta ja herkkyydestä. Kun luopuu jostakin, saa tilalle muuta.
Terhi Vedenkivi uskoo, että jokaisen käänteen sisällä on lopulta lahja.
"Itsensä kanssa voi tehdä sopimuksen, että huolehtii omasta hyvinvoinnistaan. Sitä voi tukea vaikka hyvillä ihmissuhteilla. Elämässä kannattaa mieluummin kastella kukkia kuin rikkaruohoja niiden vieressä."
Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 24/2015.
