Jos miestä väsyttää, vaimo ja vaari pitävät huolen siitä, ettei työmaalla lorvailla, kirjoittaa Kai Lehtinen.
Rakennusprojekti on alkanut. Verstaamme paloi tammikuussa, ja koko kevät on mennyt rakennuslupa-asioissa. Toukokuussa pääsimme vihdoin töihin.
Kaksikerroksisesta rakennuksesta kertyy uskomaton määrä palojätettä. Raunioista löytyi vain joitakin pieniä muistoksi säästettäviä asioita, kuten hevosen kuolaimet, palaneita kolikoita ja kärventynyt painonnostotanko. Enimmäkseen keräsimme tuhkaa, metalliromua ja palaneita puun kappaleita.
Japanilaisen ammattijärjestäjän Marie Kondon oppaiden mukaan turhasta roinasta vapautuminen tuo energiaa, joka parantaa elämänlaatua.
"Sitä energiaa, minkä tavaroista vapautumisen pitäisi tuoda, olen vielä odotellut."
Kaiken A ja O on taito järjestää koti kerralla. Ei kuulemma pidä jahkailla, vaan tehdä muutos nopeasti. Jos on ripeä, yhdessä päivässä saa paljon aikaan.
Väittäisin, että paljon saa aikaiseksi jo parissa tunnissa. Siinä ajassa saattaa päästä eroon esimerkiksi kaikista talon miesväen tavaroista ihan lopullisesti.
SITÄ ENERGIAA, minkä tavaroista vapautumisen pitäisi tuoda, olen vielä odotellut. Ennemminkin tuntuu, että raunioitten katsominen vei pitkän aikaa loputkin voimavaroista.
Onneksi vaari toimi rakennusprojektissa epävirallisena päällysmiehenä. Kun katsoo hänen vauhtiaan, on pakko vain pyyhkiä hikeä hihaan ja lisätä tahtia.
Vaari kärrää muurareille betonia kottikärryillä, kantaa tiiliä ja lautoja tai kaivaa lapiolla salaojaa kovaan savimaahan. Nuorisokin vain haaveilee tauoista, kun ei kehtaa jäädä kakkoseksi.
"On opittava luottamaan ja päästämään irti. Muustakin kuin verstaan tavaroista."
Töihin vaari tulee käytyään aamulla ensin lenkillä. Ei tarvitse kaukaa hakea syytä siihen, mistä nainen, joka meillä asuu, on saanut valtavan energiansa, jonka hän kohdistaa elinikäiseen rakennusprojektiinsa eli minuun.
Muutokset kuuluvat elämään, ja ne on yleensä vain hyväksyttävä. Suunnittelemattomat ja äkilliset muutokset voi olla vaikeinta hyväksyä, varsinkin jos niitä ei ole toivottu.
Epävarmuus voi ahdistaa. Silloin pitää vain luottaa, että asiat järjestyvät niin kuin ne yleensä tuppaavat tehdä.
"Parisuhdetta rakennusprojekti koettelee aina. Jos rojahdan rättiväsyneenä sohvalle, niin heti kysytään, että loppuivatko työt."
TÄSTÄ ON esimerkkinä tyttären muutto Amerikkaan. Asiaan on ollut pakko sopeutua.
Onneksi on olemassa kaiken maailman skypejä ja whatsappeja, joilla yhteydenpito käy näppärästi. Hämmästyttävää se silti aina on, kun tietokone isketään keittiön pöydälle ja tytär puhuu niitä näitä tavallaan ihan lähellä ja kuitenkin fyysisesti kaukana toisella puolella maapalloa.
On opittava luottamaan ja päästämään irti. Muustakin kuin verstaan tavaroista.
Parisuhdetta rakennusprojekti koettelee aina. Jos rojahdan rättiväsyneenä sohvalle, niin heti kysytään, että loppuivatko työt. Eiväthän ne mihinkään loppuneet, mutta mies loppuu, jos ei saa välillä levätä.
TÄYTYY MYÖNTÄÄ, että ihan helpolla ei ole päässyt se nainenkaan, joka heiluttelee heti imurin letkua sohvan alla, kun yritän ottaa päiväunet.
Muutoksia on nimittäin hoitoalallakin sitä tahtia, että hirvittää. YT-neuvotteluja käydään ja ihmisiä irtisanotaan. Epävarmuus työpaikasta vie välillä yöunet. Muutosta on tulossa, mutta tarkkaan ei tiedetä, millaista.
Tarvittaessa voin toimia suosittelijana, mikäli työt loppuvat: "Tarjolla on tehokas ja työtä pelkäämätön sairaanhoitaja. Osaa panna asiat ja miehet järjestykseen ja on takuulla luotettava. Ja aina oikeassa. Mielellään kolmeen vuoroon päivittäin. Omaa pitkän kokemuksen haastavasta omaishoidettavasta. Kestävää laatua ja huumorintajuinen."
Kolumni on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 13/2017.
