Millan, 42, vaaleanpunainen koti on kaunis kuin karkki: ”Tyyliäni kuvaa parhaiten suloinen sekamelska”

Valkoiset aidat ja Alastaron hautausmaa ympäröivät vaaleanpunaista taloa, jossa asuu ja työskentelee kuvittaja-graafikko Milla Koivunen. Kun hän viitisen vuotta sitten etsi uutta asuinpaikkaa, suurin toive oli saada saman katon alle koti, tilat taiteen tekemiselle ja pieni puoti.

Tuolloin Milla asui Ylöjärvellä 70 neliön talossa yhdessä ystävänsä Teijan kanssa. Vaikka kimppakämppä oli turhan pieni, siitä luopuminen tuntui haikealta, sillä naiset olivat remontoineet talon lattiasta kattoon. Toisaalta remonttikokemus rohkaisi Millaa ryhtymään samaan uudelleen.

”Haaveilimme vanhoista kouluista, pappiloista ja meijereistä, jopa kirkoista. Katsastimme myös kommuuniasumisen vaihtoehtoja”, kertoo Koivunen.

Vain silloin, kun ystäviä tulee kylään, Milla raivaa taiteilijantarvikkeensa ruokailutilasta kaappiin.

Milla ja Teija kävivät katsomassa useaa vanhaa taloa noin 50 kilometrin säteellä Tampereelta. Oikean löytäminen ei ollut vaikeaa: he tykästyivät enemmän tai vähemmän jokaiseen. Naiset tekivät muutaman ostotarjouksen, joita ei kuitenkaan hyväksytty. Kun oma talo sitten laitettiin myytiin, se meni kaupaksi melkein heti.

Millan nykyisen kodin, Villa Bohemian, myynti-ilmoitus oli ollut netissä pitkään.

”Kuvien perusteella talo ei miellyttänyt, ja sijaintikin oli kaukainen. Pikkuinen Alastaron kylä oli meille vieras.”

”Niinhän siinä sitten kävi, että ihastuin.”

Koska uuden kodin löytämisellä oli jo kiire, naiset ajelivat 100 kilometrin matkan katsomaan taloa ulkoa, vaikka esittelyaikaa ei saman tien saatukaan sovittua.

”Niinhän siinä sitten kävi, että ihastuin.”

Olohuoneen ja ruokailutilan ovella on Tellu-koiran lepopaikka, vanha matkalaukku. Seinäkello on Millan maalaama.

Millan siskolla on antiikkiliike Ruotsissa, ja olohuoneen plyysisohva on hänen löytönsä. Kristallikruunu on muisto lapsuudenkodista.

Röyhelöissä tai maalarin haalareissa

Milla Koivunen esittelee kotiaan vaaleanpunaiseen röyhelömekkoon pukeutuneena. Nykyisin hän jakaa talon vain koiriensa Bellan ja Tellun kanssa Teijan muutettua töihin Japaniin. Nukkemainen Lolita-asu on lainassa Saija-ystävältä, eikä se ole Millan tyypillinen kotiasu. Tavallisesti vaatteet ovat maaliroiskeiden peitossa.

Puulattia narisee jalkojen alla. Punavalkoinen raitatapetti tuo mieleen Marianne-karkit. Tuttavilta saadut ja kirpputoreilta löydetyt huonekalut ovat tyyliltään erilaisia, mutta luovat keskenään yllättävän harmonian. Kodin laittaminen on Millalle leikkiä siinä missä pukeutuminenkin.

”Tyyliäni kuvaa parhaiten suloinen sekamelska. Pidän sekä boheemista itämaisuudesta että valkoisesta minimalismista, mutta harvoin kotia tulee muutettua, kun tavarat ovat kerran päätyneet paikoilleen.”

Vanhat pönttöuunit tuovat lämmön taloon. Koiria varten rakennettu portti on päällystetty samalla tapetilla kuin seinät.

Vanhassa talossa ei tekeminen lopu. Urakka alkoi pintaremontista ja jatkui putkirikon jälkien korjaamiseen ja ulkomaalaukseen. Seuraavana listalla ovat wc-remontti, lattian uusiminen ja katon maalaus.

”Pihapiiriä olen laittanut vain sen verran, kuin ehdin ja jaksan. Kaikki ajallaan!”

Milla arvostaa romantiikkaa ja rohkeita värivalintoja. Makuuhuoneen ikkunoista näkyy Alastaron kirkolle ja hautausmaalle.

Koti on Millalle kaikki kaikessa, sillä siellä hän toteuttaa itseään maalaamalla eläinaiheisia töitään. Remontointi ja takkapuiden tekeminen ovat vain hyvää vastapainoa.

”Olen koti-ihminen henkeen ja vereen, mutta erakko en ole. Vaikka elän ja työskentelen yksin, onneksi voin aina kutsua ystäviä kylään.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 12/2016.