Taija Järvenpää, 33, huolestui asunnottomuudesta ja ryhtyi itse auttajaksi.
"Kun reilu vuosi sitten muutin Tampereelta Helsinkiin ja hyppäsin junasta asemalla, hätkähdin kodittomilta vaikuttavien ihmisten määrää. Kaikki sisällä lämmittelevät eivät selvästi odottaneet junaa. Monella oli koko omaisuus mukanaan.
Myötätuntoni kodittomia kohtaan vahvistui, kun aloin itse etsiä asuntoa. Tajusin, miten helposti kuka tahansa voi päätyä kavereiden sohvilla yöpyjäksi ja kokonaan kodittomaksi.
Tunsin, että minun on pakko tehdä jotain asunnottomien auttamiseksi. Pääsin mukaan Vailla vakinaista asuntoa ry:n Sumppi-tempaukseen, jossa haastettiin kahviloita antamaan yhden päivän kahvimyyntituotto asunnottomien hyväksi. Aika moni suostui.
Seuraavaksi lähden kenttätyöhön.
Jos kesällä asunnottomat onkin helppo unohtaa, talvella heidän tilanteensa on kestämätön. Kenenkään ei pitäisi joutua miettimään, onko hänellä seuraavaksi pakkasyöksi lämmintä paikkaa, jossa nukkua.
Tajusin, kuinka helposti voi päätyä kaverin sohvalle tai kokonaan kodittomaksi.
Tuntui hienolta tavata ihminen, joka oli saanut apua kauttamme. Löytäessään kodin hän sai muutenkin elämälleen paremman suunnan. Asunnottomuus vaikuttaa niin moneen elämän osa-alueeseen."
Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 24/2016.
