Tässä sarjassa esitellään Kodin Kuvalehden lukijabloggaajia. Perintölusikat-blogin pitäjä Hannele iloitsee vanhoista esineistä ja hikisistä kuntosalitreeneistä.
Kerro, kuka olet!
Olen Hannele Lotsari-Coffeng, tukevasti keski-iässä oleva helsinkiläinen ja valtiolla viestintäammattilaisena työuraa tekevä jo kuudettatoista vuotta. Perheeseeni kuuluvat insinööripuoliso ja fysiikan opiskelunsa aloittava, aikuistuva poika. Meitä ulkoiluttaa walesinspringerspanielimme Vili, ja laulusta pitää huolen ruusukaija Martti.
Koska innostuit bloggaamisesta ja miksi?
Innostuin bloggaamisesta ensimmäisen kerran vuonna 2013, jolloin avasimme ystäväni kanssa liikuntaharrastustamme käsittelevän blogin. Blogin kautta halusimme jakaa ajatuksiamme kuntosaliharjoittelusta, johon hurahdimme keski-iässä.
Haasteet ovat toiset kuin nuoremmilla. Treenien vaativuus, lihaskasvu tai -kato, hermosto ja palautuminen tuovat omat haasteensa, pään sisältöä unohtamatta. Bloggaaminen ja some kiinnostavat myös ammatillisesti.
Blogisi nimi on Perintölusikat. Miksi?
Alkusysäksen antiikkiin ja tavaroiden arvottamiseen on peräisin 80-luvulta ja tv-sarja Lovejoyssa. Tämä antiikkikauppias valloitti olohuoneemme kerran viikossa ja tunnisti antiikkiesineiden aitouden.
Huomasin reilu vuosi sitten, että asunnossamme oli irtaimistoa ja perintölusikoita, jotka koostuvat neljästä eri perinnöstä. Aloin miettiä, mitä niille tekisin. Löysin sisäisen ”lovejoyni”. Pohdin, mikä olisi rahallisesti arvokasta ja millä taas olisi tunnearvoa. Siitä lähti ajatuskulkuni kohti blogia ja sen nimeä ”Perintölusikat”.
Kunnioitus menneitä sukupolvia kohtaan oli myös voimakkaasti mielessä. Tavaroiden eteen oli aikoinaan tehty lujasti töitä. Helsingissä, jossa perheeni juuret ovat, tavallisten ihmisten arki on ollut niukkuudessa elämistä. Eteenpäin on haluttu mennä, ja siten jokaisella aikakaudella ja tavaralla on tarinansa.
Hankitko vanhaa tavaraa kirpputoreilta vai mistä?
En hanki juurikaan uusia tavaroita. Olen sanonut, että tässä elämässä en hanki enää mitään. Iän myötä on vain kirkastunut ajatus, että ihminen ei oikeastaan tarvitse juurikaan tavaraa ympärilleen.
Sisustuksemme on muotoutunut viime vuosina. En kuitenkaan halua kotini näyttävän museolta. Mielestäni olen onnistunut sovittamaan elämän ja aikakausien eri kerrokset jouhevasti näkyville kotimme sisustukseen.
Kirjoitat myös harrastavasi punttisalitreeniä. Kerro lisää!
Aloitin kuntosaliharrastuksen neljä vuotta sitten. Todellinen kickstart tapahtui, kun olin toipunut suurehkosta leikkauksesta. Tunsin olevani sotaratsu – arpinen ja henkisesti mustelmilla.
Huomasin, että vanhan jumppatytön lihaskunto nousi nopeasti ja mieliala samalla, kun rautaromu lisääntyi tangossa. Päätin investoida hyvinvointiini ja tein sopimuksen personal trainerin kanssa. Se kannatti, sillä olen saanut tekniikkaan varmuutta ja treeniin tavoitteellisuutta.
Viime keväänä saavutin yhden virstanpylvään eli nostin maasta sata kiloa. Punttitreeniä teen 2-3 kertaa viikossa ja muuten vaihtelevasti eri lajeja kuten kahvakuulailua, joogaa, trx:ää ja kuntonyrkkeilyä.
Mitä blogeja tai lehtiä luet?
Lehtiä luen jo työni puolesta monipuolisesti. Design, taide, antiikki ja muoti kuuluvat vapaa-aikaan, joten seurailen näistä aiheista kirjoittavia vaihtelevasti.
Blogeista seuraan säännöllisemmin terveyteen, ruokaan ja kuntoiluun liittyviä, kuten Bettina Gräsbeckin, Patrik Borgin, Juha Hulmin ja tietysti PT:ni Peetu Lehmuksen blogia sekä hänen valmistautumistaan Nordic Fitness Expoon lokakuussa.
Mistä iloitset tänä syksynä?
Olen kiitollinen ja iloinen, että poikamme pääsi opiskelemaan. Iloitsen uusista ystävistäni, joita olen saanut työn ja harrastuksen kautta. Mielenkiintoisena haasteena pidän myös bloggaamista ja valokuvausta.
Kuntoilun puolella haen jatkuvasti uusia tavoitteita. Alkukesästä kävin uinnin tekniikkakurssin ja sieltä saamiani oppeja nyt syksyllä toteutan uimahallikauden alettua. Iloitsen myös kynttilöistä, takkatulesta ja hämyisistä illoista sekä joskus jopa sateisista päivistä.
Lue Perintölusikat-blogia tästä!
