Espoolainen kielikouluttaja Mimmu Takalo, 42, haaveilee kirjoittavansa kirjan suomalaisesta kiiltokuvatuotannosta. Häntä kiehtovat kiiltokuvien historia ja keräilijöiden tarina.
Espoolainen kielikouluttaja Mimmu Takalo, 42, haaveilee kirjoittavansa kirjan suomalaisesta kiiltokuvatuotannosta. Häntä kiehtovat kiiltokuvien historia ja keräilijöiden tarina.

Mimmu Takalon mies tietää, miten vaimo lepytellään.

Miten hurahdit kiiltokuviin?

Kaikilla lapsilla oli 1980-luvulla kiiltokuvia, ja vaihtelimme niitä koulussa. Keräily kiehtoi minua heti.

Muistan edelleen kiiltokuvat, joita ystäväni Tiina ei suostunut vaihtamaan. Aikuisena juuri ne tietenkin on pitänyt hankkia.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kotona äidin 1950-luvun kiiltokuvia säilytettiin vanhan filmitähtikirjan välissä. Oli hienoa, kun sain joskus ihailla niitä. Vanhat kiiltokuvat on painettu paksulle paperille, niissä on kaunis kohopainanta ja kimalletta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minulla on kiiltokuviin vahva tunneside. Niissä on taikaa.

Minkälaiset kiiltokuvat ovat ihanimpia?

Hullaannun herkullisista väreistä, pulleaposkisista vauvoista, röyhelöistä ja prinsessoista. Olen kai jäänyt jumiin prinsessavaiheeseen.

Kun meille syntyi tyttövauva, puin hänet aina vaaleanpunaisiin vaatteisiin. Nyt viisivuotias Minni ei enää suostu kiiltokuvamuottiin.

Miten säilytät kokoelmaasi?

Tärkeimpiä kuvia säilytän suklaarasioissa, joita kutsun hivelylaatikoiksi. Hypistelen rakkaita kiltsujani monta kertaa viikossa. Samaa kuvaa voi olla laatikossa kymmenen, enkä silti voi luopua yhdestäkään.

Miten muut suhtautuvat intohimoosi?

Harrastukselleni vähän naureskellaan, mutta minua ei hävetä. Perheeni ymmärtää. Mieheni soittelee työmatkoilta antiikkiliikkeistä ja luettelee kiiltokuvien numeroita: josko jokin puuttuisi kokoelmastani.

Mies myös tietää, millä minut saa leppymään. Töppäykset hän joutuu hyvittämään kiiltokuvilla.

Mikä on hurjinta, mitä sinulle on kiiltokuvien vuoksi sattunut?

Kierrän matkoilla antiikkiliikkeitä ja divareita. Japanin tullissa jouduin selittämään, miksi läpivalaisussa näkyi jotain "kummallista kerroksellista materiaalia". Kyse oli tietysti tuliaisiksi ostamistani kiltsuista.

Minkälaista on kiiltokuvaelämä?

Kilpailu nettihuutokaupassa aiheuttaa sydämentykytystä. Pahimmillaan harrastus on postiluukulla kuolaamista ja odottamista, koska ne kuvat saapuvat.

Rahaa ja aikaakin kuluu. Maksan vanhoista kiiltokuvista noin euron kappaleelta, mutta parempi silti, etten laske kokoelmani hintaa.

Me harrastajat kokoonnumme joka vuosi yhteen vaihtelemaan kuviamme. Käyn myös messuilla ja kirpputoreilla. On hienoa, kuinka paljon tunteita kiiltokuvat herättävät. Riemu on suuri, kun etsinnän jälkeen löytyy se kaivattu aarre.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 8/2015.

Mimmun vinkit aloittelijalle

1. Hanki tuttuja. Tutustu muihin keräilijöihin Facebookin Kiiltokuvat-ryhmässä ja käy tapaamisissa.

2. Valitse aihe. Aloita keräily lapsuutesi kiiltokuvista, koska ne herättävät tunteita. Vaihtoehtoisesti voit rajata keräilysi aluksi tiettyyn teemaan.

3. Pysy budjetissa. Älä osta ylihintaisia kiiltokuvia. Luota siihen, että sama tulee myöhemmin vastaan kohtuullisemmalla hinnalla.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla