Jouluaamuna suntio Riku Silpola imuroi ja tiskaa mustassa puvussa. Oman joulun alkajaisiksi hän vaihtaa puvun farkkuihin.
Ensimmäiseksi suntio Riku Silpola painaa nappulaa, joka katkaisee äänentoiston. Olisi noloa, jos papin langaton mikrofoni jäisi päälle ja rippikoululaisten nimikirjoituspyynnöt kuuluisivat salin kaiuttimista. Toisesta nappulasta käynnistyvät kirkonkellot.
Jouluaamun jumalanpalveluksesta ei ole kiire pois. Moni pysähtyy toivottamaan papille ja suntiolle hyvää joulua.
"On joku joskus antanut suklaarasiankin", Riku kertoo.
Ennen kuin pappi ja kanttori lähtevät, Riku sinetöi sakastissa kolehdin pussiin. Kun kolehtirahoja käsitellään, läsnä pitää olla vähintään kaksi henkilöä.
Viimeisen tilkan ehtoollisviinistä Riku kaataa kirkon kivijalkaan tai nauttii sen papin kanssa, arvokkaasti mutta ilman erikoisempia rituaaleja. Siunattua leipää ja viiniä ei saa käyttää uudelleen.
Kun muut ovat lähteneet, Riku kapuaa tikkaille ja tukahduttaa sammuksiin kattokruunun 30 kynttilää. Ehtoollisastioiden tiskivesi lämpiää sakastin vedenkeittimessä.
Kirkkosalia imuroidessaan Riku poimii talteen penkeille unohtuneet hanskat ja huivit. Kun urkuparvikin on siistitty, hän laskee kirkkosalin lämmityksen peruslämmölle ja vaihtaa tumman puvun farkkuihin ja t-paitaan.
Vielä viimeinen silmäys hiljaiseen saliin. Varashälyttimet päälle, valot pois, ovet lukkoon.
Suntion oma joulu alkaa, kun 6-vuotias Akseli ja 4-vuotias Ossi tulevat kotiovella vastaan ja pyytävät isiä leikkimään legoilla. Jos siis joulupukki on niitä tuonut.
