35-vuotias Väestöliiton perhetutkija asuu Espoossa.  Telkkarista hän katsoo mieluiten jalkapalloa.
35-vuotias Väestöliiton perhetutkija asuu Espoossa. Telkkarista hän katsoo mieluiten jalkapalloa.

Pettäminen ja erityisesti sen salailu jäytää luottamusta kumppaniin. Se on parisuhteelle kriisin paikka. Miten siitä selvitään eteenpäin? Tutkija Lassi Lainiala neuvoo.

Pettäjä ottaa riskin.

Pettäminen on riskialtista. Siinä on vaara menettää kaikki yhdessä rakennettu.

Parisuhteen ydin on kahdessa asiassa: luottamuksessa kumppaniin ja avoimessa kommunikaatiossa eli rehellisyydessä. Pettäminen ja erityisesti sen salailu syövät molempia. Siksi se on suhteelle kriisin paikka.

Asiaan liittyy paljon vaikeita tunteita: suuttumusta, vihaa, häpeää ja arvottomuuden kokemusta. Uskoakseni paras lääke haavaan on pariterapia, jos kumpikin lähtee siihen tosissaan.

Pettäminen on yhä tabu.

Meidän tutkijoiden on vaikea saada todenmukaisia vastauksia, kun aiheena on pettäminen. Pettäjät ja petetyt vaikenevat. Tiedossa on, että tavallisinta pettäminen on vielä vakiintumattomissa suhteissa, noin 17–22-vuotiaiden keskuudessa.

Vakiintuneissa suhteissa noin 10–40 prosentissa petetään. Positiivisesti ajateltuna useimmissa suhteissa ollaan uskollisia.

Pettäjää ei ymmärretä.

Perinteisesti miehet pettävät hieman naisia enemmän. Pikkuhiljaa ero sukupuolten välillä on kuitenkin tasoittunut.

Toisaalta asenteet pettämistä kohtaan ovat koventuneet. Nuoret vaativat kumppaneiltaan uskollisuutta entistä tiukemmin. Asenteessa on selvä muutos, jos verrataan 1960–70-lukuun, jolloin korostettiin seksuaalista vapautumista.

Tunnustaminen kannattaa.

Eräs yhdysvaltalainen seurantatutkimus paljastaa, että pettää ei kannata, mutta jos niin käy, tunnustaminen on viisasta. Se auttaa pysymään yhdessä.

Pariskunnista, joista vähintään toinen osapuoli oli tunnustanut pettäneensä kumppaniaan, oli viiden vuoden jälkeen yhdessä vielä 60 prosenttia. Pariskunnista, joista toinen oli pettänyt mutta salannut asian, oli viiden vuoden jälkeen yhdessä enää 20 prosenttia.

Paras ennuste oli pareilla, joista kumpikaan ei ollut pettänyt. Heistä oli seurannan päättyessä yhdessä vielä 80 prosenttia.

Pettäminen ei ole maailmanloppu.

Vaikka pettäminen saattaa paljastuttuaan tuntua ylitsepääsemättömältä, aina se ei sitä ole. Seurantatutkimus paljasti, että jos pettäminen tunnustettiin ja pari pysyi yhdessä, tyytyväisyys suhteeseen kasvoi vuosien myötä samalle tasolle kuin liitoissa, joissa ei ollut petetty. Rehellisyys ilmeisesti auttoi vaikean ajan yli.

Tyytyväisyyden kokemusten tasoittumiseen parien välillä toki vaikuttaa myös se, että uskollisissakin liitoissa tyytyväisyys suhteeseen laskee ajan mittaan. Lohdullinen tieto on, että pitkissä liitoissa pysyneet löytävät tyytyväisyyden usein uudelleen eläkepäivillään.

Mari Savio on 45-vuotias vaatesuunnittelija, joka asuu kolmen tyttärensä kanssa puutalossa Lapinjärvellä. Kodin tyylikkäimmät ja siisteimmät huoneet ovat perheen teinien huoneet.

Suorat sanat: Kun kyse on sisustuksesta, yllättävän monesta naisesta kuoriutuu despootti, joka stailaa muut perheenjäsenet piiloon, sanoo vaatesuunnittelija Mari Savio.

Koti ei ole näyttelytila

Koti on ihmisen pesä, ei statussymboli tai näyttelytila. Siksi jokaisen perheenjäsenen pitäisi minusta näkyä kodin sisustuksessa. On outo ajatus, että vain yksi ihminen päättää, miltä yhteisessä kodissa näyttää.

Monessa perheessä näin kuitenkin on. Kun kyse on sisustuksesta, naisesta kuoriutuu helposti despootti, joka määrää kaiken ja stailaa muut perheenjäsenet piiloon.

Sulje silmät, jos et kestä lapsen makua

En usko siihen, että pikkulapsilta pitää kysyä, haluavatko he puuron kanssa mansikoita vai mustikoita vai ehkä vadelmia. Sellainen on sekopäistä ja saa lapsen tuntemaan olonsa turvattomaksi. Mutta siihen uskon, että lapsella on oikeus päättää huoneensa sisustuksesta. Jos lapsen valintoja kunnioitetaan, hän tuntee itsensä tärkeäksi, osaksi laumaansa.

Lastenhuoneen ei tarvitse näyttää coolilta. Miksi tarvitsisi? Se on lapsen tila, eikä aikuisten tarvitse mennä sekaan sössimään.

Perheeseeni kuuluvat 3-, 12- ja 14-vuotiaat tytöt. Jossain vaiheessa keskimmäisellä oli niin kova prinsessavaihe, että vessapaperinkin olisi pitänyt olla hänestä pinkkiä, jotta sillä olisi voinut pyyhkiä hanurinsa. Koko huone kimmelsi roskista myöten, ja seiniä koristivat Frozen-seinätarrat. Jos prinsessavaihe iskee, se iskee. Järkyttävältähän se näyttää, mutta pian kehitysvaihe on ohi.

Jos et kestä lapsen tyyliä, sulje silmäsi.

Lastenhuoneen ei tarvitse näyttää coolilta. Miksi tarvitsisi? Se on lapsen tila, eikä aikuisten tarvitse mennä sekaan sössimään.

Tee kompromisseja

Kun lapset olivat pienempiä, lattiamme oli niin täynnä muovikrääsää, että kompastelin öisin matkalla vessaan. Se jurppi. Ostin jättimäiset lelukorit, mutta My Little Ponyt jatkoivat kasautumistaan. Päätin kestää, koska pian keräilyvimma kuitenkin laimenisi. Sitä paitsi meillä on muutenkin aina niin sotkuista, että kyllä sekaan muutama muovilelu uppoaa.

Joskus olen paha äiti ja rikon omia oppejani. Kun muutimme nykyiseen taloomme, lastenhuoneissa oli valmiina William Morrisin tapetit. Ne olivat minusta maailman hienoimmat, mutta lapset ilmoittivat, että ne pitää repiä. En suostunut. Vastalahjaksi he saivat sisustaa huoneensa juuri niin kuin lystäsivät.

Jos lapsi saa valita huoneensa värin tai maalata seinänsä itse, hän ikään kuin jättää oman jälkensä kotiin. Uskon, että sisustus voi vaikuttaa mielenterveyteen. Kodin tehtävä on olla ihmisen lepopaikka, ei stressin aiheuttaja.

Moni nainen kuvittelee, ettei miehillä ole minkäänlaista mielipidettä sisustamisesta. Kannattaisi ehkä kuitenkin kysyä.

Kestä lapsen kiintymys hirviösohvaan

Oma sisustusmakuni on kaistapäinen. Käytän paljon värejä, yhdistelen räjähtäneitä kirppislöytöjä designhuonekaluihin, en nauti tyylipuhtaudesta enkä tajua konmarittamista.

Silti yllätyn usein siitä, millaisiin asioihin lapset kodissa kiintyvät. Esimerkiksi sohva ja sen paikka ovat heille kamalan tärkeitä. He ovat kääntelemässä sohvaa ihan koko ajan.

Jossain vaiheessa olohuoneessamme oli vaaleanpunainen sohva, jonka olin jossain mielenhäiriössä raahannut kierrätyskeskuksesta. Se oli järkyttävän ruma, mutta lapset rakastivat sitä. Vuosia uhosin, että nyt tuo lähtee, mutta tyttäreni sanoi: ”Äiti, sä et voi heittää tota pois. Toihan on ihan niin kuin sä: tosi tosi vanha ja tosi tosi muhee.” Onneksi sohva pian levisi liitoksistaan ja pääsimme siitä eroon.

Kysy miehenkin mielipidettä

Moni nainen kuvittelee, ettei miehillä ole minkäänlaista mielipidettä sisustamisesta. Kannattaisi ehkä kuitenkin kysyä.

Suorat sanat: Velkakierteen selvittäminen vaatii sitkeyttä, mutta se kannattaa. Raha tuo onnea, sanoo Roni Laukkarinen.

 Raha on elämän tärkein asia.

Raha määrittää kaikkea, mitä olet ja teet. Ilman rahaa et tee mitään tai ole tässä yhteiskunnassa kukaan. Rahavaikeudet jähmettävät pahimmillaan koko elämän. Tiedän sen omasta kokemuksestani. 

Aikuistumisen kynnyksellä ajauduin pahaan velkakierteeseen. Pikkuhiljaa laskut jäivät maksamatta ja menivät ulosottoon. Velat kasvoivat tuhansiin, vaikka en sortunut pikavippeihin.

Tajusin ongelman, mutta minulla ei ollut kiinnostusta tai voimia hoitaa asioitani. Suurin syy siihen oli masennus.

Taloudellisen tasapainon saavuttaminen on vienyt minulta lähes kymmenen vuotta. Käänne tapahtui, kun aloin toipua masennuksesta ja pääsin palkkatöihin. Sain energiaa myös raha-asioiden selvittämiseen.

Velkaantuneena ei mennyt edes viittä minuuttia, etten olisi miettinyt raha-asioita. Ajattelen rahaa edelleen paljon, mutta en enää pakonomaisesti. Olen sitä mieltä, että raha tuo onnea ja ratkaisee monia ongelmia.

Älä maksa velkoja, jos rahaa ei ole.

Epätoivoisenkin tuntuisesta tilanteesta pääsee eteenpäin. Aikaa ja sinnikkyyttä se kyllä vaatii. Asiat eivät ratkea kerralla, vaan kuopan pohjalta noustaan pienin askelin.

Totuus on uskallettava kohdata. Pyydä apua. Minulle alkuun pääsyyn riitti yksi pitkä puhelu velkaneuvojalle. Hän neuvoi muun muassa, ettei ole järkeä maksaa jotain jättilaskua, jos on sen jälkeen täysin rahaton. Velat säilyvät kyllä ulosotossa, eikä niihin kuole. Raha-asioita on laitettava kuntoon pieni palanen kerrallaan, sovittava maksueristä ja eräpäivien lykkäämisistä.

Omia tapojaan voi muuttaa. Masentuneena heitin perintäkirjeet suoraan roskikseen. Nyt skannaan joka ikisen laskun ja siirrän tiedot Excel-taulukkoon. Kuvaan kaikki kuitit arjen ostoksista ja syötän tiedot ilmaiseen taloudenhallintasovellukseen.

Kontrolli säilyy, kun tiedän koko ajan, kuinka paljon rahaa tulee ja mihin sitä menee. Päiväbudjetti on tärkeä osa taloudenhallintaani.

Vaikka elän säästeliäästi, elämästä pitää myös nauttia. Valitsen ruokakaupassa halvempia merkkejä, jotta minulla on perjantaina varaa erikoisolueen tai herkuttelujuustoon.

Nykyisin olen yrittäjä. Jokaisen pitäisi hoitaa henkilökohtaista talouttaan kuten yrityksen taloutta: tulot ja menot on kirjattava ylös ainakin suurin piirtein. Kun olen kerran tehnyt henkilökohtaisen konkurssin, en halua, että yritykseni joutuu lähellekään sitä pistettä.

Kieltäydy leimasta otsassa.

Rahavaikeudet ovat voimakas stigma. Moni ajattelee, että velkaantuneella on aina vakavia elämänhallinnan ongelmia ja pimeitä salaisuuksia kuten päihde- tai peliriippuvuuksia. Se ei pidä paikkaansa. Huono tuuri, pari isoa laskua tai masennus voivat laukaista ongelmavyyhdin.

Jos rahan kanssa on ongelmia, niistä kannattaa puhua ja pyrkiä tietoisesti eroon häpeästä. Ota ensin arki hallintaasi. Sen jälkeen unohda rahan jatkuva miettiminen ja keskity elämään.

Moni sanoo, että lapsia kannattaa hankkia vasta sitten, kun työ-, talous- ja terveysasiat ovat järjestyksessä. Tällä neuvolla minulla olisi jäänyt elämä elämättä ja perhe perustamatta.