Sanon toki äidille vastaan, mutten ole tohtinut koskaan karjaista, että käännäpä asiat nyt positiiviseksi vaikka yhden viikon ajan!
Äitini negatiivisuus saa minut miltei raivoihini. Sairastuin lievään masennukseen kaksi vuotta sitten ja huomasin, että käytyäni äitini luona ja kuunneltuani hänen juttujaan mieleni oli paljon masentuneempi kuin ennen vierailua. Päätin, että vähennän soitteluani ja käymisiäni, koska en jaksa olla aina arvostelun kohteena.
Sanon välillä toki vastaan hänelle, mutten ole tohtinut koskaan karjaista, että käännäpä asiat nyt positiiviseksi vaikka yhden viikon ajan!
Olen tyytyväinen, kun poikani soittelee äidilleni muutaman kerran viikossa ja kertoo kuulumisiaan. Silloin minun omatuntoni ei kolkuta. Olen päättänyt myös, että en enää kerro asioistani äidilleni. Tämä on minun elämäni ja saan tehdä omat ratkaisuni ilman, että joku arvostelee tai syyllistää minua.
Suren kälyni puolesta, joka asuu äitini lähellä ja joutuu kuuntelemaan häntä. Kälyni on ihana ihminen ja ansaitsisi ihanan anopin, sellaisen, joka iloitsisi arjen pikkuasioistakin ja eläisi mukana elämän ylä- ja alamäissä. Äidistä on ihanaa ajatella, että ylämäkiä on enemmän!
Mukava arki-60
