En haluaisi kantaa kaunaa menneistä. Miten saan kitketyksi katkeruuden juuret mielestäni?

Lapsuuteni maalaistalossa oli tavallinen. Sisarusten kanssa oli mukava kasvaa, ja isoveljestä oli meille tytöille monenlaista apua.

Tavan mukaan vanhempani luovuttivat maatilan, pellot ja metsät veljelle, joka jäi jatkamaan tilaa. Me sisaret ja nuorin veljemme hyväksyimme vanhempiemme ratkaisun, vaikka käytännössä meistä tehtiin perinnöttömiä, jotta tila voisi jatkaa elinkelpoisena.

Sukupolvenvaihdoksesta on kulunut vuosia, ja viime aikoina asia on alkanut vaivata minua. Koen nyt vanhempieni ratkaisun epäoikeudenmukaisena ja ajattelen, että he tekivät väärin. Perinnönjaosta ei meidän muiden lasten kanssa edes keskusteltu. Meille vain ilmoitettiin, että tila siirtyy veljellemme. Me muut saimme minimiin lasketun lakiosan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

En haluaisi kantaa kaunaa menneistä. Elämäni on mennyt hyvin, ja asiani ovat kunnossa. Huomaan kuitenkin, että varsinkin lapsuudenkodissa käydessäni vertailen omaa elämääni ja veljeni ulkoapäin katsoen suureelliselta näyttävää maatalousyrittäjyyttä. Haluan päästä takaisin vanhaan tasapainoon, mutta miten kitken katkeruuden kavalat juuret?

Ansa

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kieltäydy pyörimässä niissä ajatuksissasi, joissa vertailet omaa ja veljesi elämää.Kun mielesi alkaa jumittaa niissä, keskity tekemään muuta, lopeta se alkuun. Mitä enemmän niitä mielessäsi muhitat, sen syvemmälle vaivut. Ihmisen ei ole pakko ajatella kaikkia niitä ajatuksia, mitä hänen päähänsä pälkähtää. Voi tietoisesti alkaa ajatella muuta tai jos ei se auta, keskittyä tekemään muuta. Voit myös tehdä listan kaikesta mikä omassa elämässäsi on hyvin ja lukea sitä uudelleen kun kateus veljeäsi kohtaan iskee. Menneitä ei voi muuttaa, mutta tämän hetken käytöstäsi voit muuttaa. Sitä paitsi me emme koskaan tiedä, mitä jonkun ihmisen elämä on julkisivun alla. Hänellä voi olla vaikka mitä huolia mutta kaikki ihmiset eivät käsittele ongelmiaan julkisesti.

Vierailija

Tätä katkeruutta kannattaa analysoida ja miettiä miksi nyt on noussut pintaan näitä tunteita. Onko jokin asia elämässä muuttunut tai muuttumassa, viekö katkeruus ajatukset toisaalle jostain muutoksesta. Mitä tulee perintöön, vanhemmilla on ollut visio tulevaisuudesta ja he ovat antaneet sille lapselle mahdollisuuden, ketä on koulutettu jatkamaan tilaa lapsesta saakka. Tiedät varmaan itsekkin, että maatalousyrittäminen on raskasta ja rahaa tulee niukalti, jos näyttää että hän pöyhkeilee se voi olla vain kulissia. Mutta vaikka mikään näistä ei osunut oikeaan, on sinun kuitenkin jatkettava omaa elämää. Aitiopaikalta itse seuraan samaa omassa perheessä. 70-vuotias nainen on katkera kaikesta, hänen elämänsä on hyvää ja eläke riittää kattamaan kaiken. Mutta hän on nyt kehitellyt, että häneltä uupuu arvostus. Hän ei ole se perheen matriarkka, joka haluaisi olla. Valitettavasti häntä kiinnosti vuosikymmenet vain oma napa, nyt kaiken pitäisi muuttua hänen mielensä mukaisesti. Tämä vain kertoo, että elämän aikana on tehty valintoja joita katuu mutta ei halua myöntää tätä itselleen, sen sijaan valitsee muiden syyttelemisen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla